Ai, että! Tuli heitettyä keskustan alueella vaalilenkkiä puolue-esitteitä jaellessa. Oma lenkki käsitti Pappilanniemen, Melonsaaret, Varissaaren tienoota ja Mustasaaren. Ja ai jestas, olipahan kivaa ja mielenkiintoista kiertää! Oli ihan todella mielenkiintoista kävellä ja katsella, miten alueet on lähes parissa vuosikymmenessä kehittyneet. Ihania ja viehättäviä taloja pihapiireineen vieri vieressä! Aaettä, niin kun Murosen Kari sanois! Uusi ja vanha mahtuivat aivan sulassa sovussa vierekkäin, eikä ruutukaavan puute kyllä häirinnyt lain. Siellä lenkkikaverin kanssa ihasteltiin yhtä sun toista pihaa ja taloa. Että jos sellainen naiskaksikko ja yksi flexissä riekkuva mäyräkoira on herättänyt korttelissa kummastusta, niin huoli pois, oltiin ihan hyvällä asialla! 😀
Keuruun rantoja on kyllä onneksi osattu hyödyntää aina – ja taloja ja tontteja piharakennuksineen on moneen makuun ja tarpeeseen. Ja niitä rantojahan meillä riittää. On niemennotkoa ja saarelmaa! Samaan aikaan Keuruu on kuitenkin niin iso alue, että meillä riittää tiiviin keskustarakentamisen päälle vielä suuria maatiloja ja tiheämpään rakennettuja kyliä ja harvaan rakennettuja maisemaa. Noita Keuruun metsäisiä tienpätkiä ja mäenhuippuja tulee koluttua etenkin syksyisin. Siinä hiljaisuudessa mieli lepää ja ajatus rauhoittuu. Töihin mennessä ja tullessa saan ihastella kumpuilevaa maastoa ja vuodenaikojen vaihtumista Koskenpään tien maisemissa. Se on hienoa maastoa – kannattaa joskus ajella ihan vaikka kotiseutumatkailun nimissä!
Monimuotoisuus on kyllä rikkaus – parasta Keuruulla. Ja viihtyvyys – se on joskus ihan pienistäkin asioista kiinni.
Kiitos keuruulaiset, että olette tehneet kaupungista näköisenne!
