Valtuusto 9.10. – puheenvuoro jätehuollon järjestämisestä

Tässä puheenvuoroni valtuustossa. Siinä toistuvat pitkälti samat argumentit kuin aiemmissani kirjoituksissa aiheesta. Muutama valtuustonkäsittelyssä tullut lisä löytyy:

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Ymmärrän operatiivisen tason näkemyksen palveluiden järjestämisen mutkattomuudesta kuntayhtiön ja yhteisen jätelautakunnan kanssa.

Olen huolestunut valtuuston asemasta strategisia päätöksiä valmistelevana toimielimenä. Nyt valtuustolle on tuotu merkittävä strateginen päätös, mutta valmisteluun ei valtuustolla ole ollut mahdollista ottaa kantaa.

Tiedonanto on myös ollut ristiriitaista. On annettu ymmärtää, että jäteyhtiön osakkuus olisi voinut tarkoittaa, että jäteviranomaisen palvelutehtävistä voidaan ylikunnalliseen jätelautakuntaan siirtää vain osa. Nyt loppuvaiheessa on kuitenkin käynyt perin selväksi, että kunnalliseen jäteyhtiön osakkuus edellyttää kaikkien viranomaistehtävien ylikunnalliseen jätelautakuntaan siirtämistä.

Kaksi vuotta on ollut aikaa, mutta kysyn – onko valmisteluissa:
– vertailu eri kuntayhtiöiden kustannuksisia ja vaikutuksista kuntalaisille
– esitetty rahoituslaskelmia todellisista kokonaiskustannuksista
– tehty riskiarviointi vaihtoehdoista
– käsitelty tulevan jätelain muutoksia
– tehty yritysvaikutusten arviointia
– tehty hankintalain mukaista markkinaselvitystä?

Kyse on siis mitä suuremmissa määrin kunnallisesta itsehallinnosta luopumisesta. Teknisesti ei päätetä kuljetuksista, mutta faktisesti päätetään, halutaanko jatkossakaan päättää kuljetuksista itse. Jätelautakunta päättää kuljetusmuodosta. Asiasta viestiminen muusta näkökulmasta on yksiselitteisesti harhaanjohtamista.

Strategisesta näkökulmasta kolme isoa otsikkoa on valmistelussa vailla arviointia:
1) Ilmastonmuutos
2) Kiertotalous
3) Kilpailuneutraliteetti
Järjestys oikeastaan kuvaa myös ilmiöiden suuruusluokkaa. Nämä kolme asiaa ovat kuitenkin vankasti kiinni toisissaan.

Ilmastomuutoksen pysäyttäminen on ihan jokaisen asia. Kunnat ovat suuria yksiköitä, joiden tekemillä valinnoilla on suurempi merkitys ja ne myös rajaavat yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä. Miten jäteyhtiöön meneminen hidastaa ilmastomuutosta, kun kuntayhtiöiden pääasiallinen ratkaisu jätehuoltoon ovat jätteenpolttolaitokset? Polttolaitokset siis tuottavat pääosakkailleen mm kaukolämpöä. Investoinnit ovat n. 2-3 vuotta vanhoja, joten yhtiöiden taloudellinen intressi vähentää poltettavaa jätettä on heikko, eri asiantuntijoiden näkökulmasta jopa olematon. Kukin päätelköön itse.

Kiertotalouden edistäminen puolestaan edellyttää, että markkinoille tuotetaan erilliskerättyä jätemateriaalia kiertotalouden raaka-aineeksi. Nyt niin ei ole, ja edellä mainituista syistä ilman rankkoja ohjaavia toimenpiteitä, niin ei myöskään tule tapahtumaan. Miksi vähentää omaa polttoainettaan? Kuka keksii paremman bisneksen – saat rahaa siitä, että vastaanotat itsellesi polttoainetta, jonka myyt voitolla eteenpäin. Kuntayhtiöt toimivat taloudellisesta – eivät humanitäärisistä lähtökohdista.

Kilpailuneutraliteetti on kolmas asia. Se tarkoittaa siis, että meillä Suomessa on lailla säädelty sellainen asia kuin elinkeinovapaus. Elinkeinovapauteen kuuluu olennaisena asia investoinnit ja niihin liittyvät riskit. Kuntasektori, kun ryhtyy tuottamaan palvelua, jossa on markkinatoimijoita, saa kilpailua vääristävää etua verotusoikeudestaan ja verovaroin rakennetusta infrasta. Ja useimmiten myös kunnan tehtäviin kuuluvasta valmiista asiakasvirrasta.

Esimerkiksi jätemarkkinoilla tämä tarkoittaa, että kaikki julkiset investoinnit tehdään kuntalaisilta kerätyillä jätetaksoilla (jätelaskun perus- tai ekomaksut). Tehdyt investoinnit kuntayhtiöissä ovat siis täysin riskivapaita, koska jos vaikka lainataso nousisikin tai lämpöenergiamarkkinoilla tapahtuisi muutoksia, jolloin tulopuoli ei toteudu suunnitellusti – niin aina voi nostaa jätetaksaa. Kuntayhtiöt perusmaksuineen on ollut kehityssuunta Suomessa. Kun Kuntaliitto ja kunnalliset jäteyhtiöt esittelevät Suomen karttaa, jossa yli 290 kuntaa kuuluu jonkinlaiseen jäteyhtiöorganisaatioon – se tulee samalla esitelleeksi karttaa, joka pitkälti kuvaa markkinahäiriöitä Suomen jätemarkkinassa. Oikeastaan ainoastaan todella harvaan asutuilla seuduilla olisi puutetta markkinatoimijoista, jolloin kunta ei toiminnallaan aiheuta markkinahäiriötä.

Kyse on siis n. 1,5 miljardin liiketoiminnasta, joten on sinisilmäistä väittää, etteikö kuntayhtiöille ole taustalla taloudelliset pyrkimykset niiden haaliessa osakkaita ja vapaita pelureita markkinasta pois.

Jätemarkkinan vääristymän nurja puoli on jätteenpoltto. Tehdyt investoinnit on katettava. Kilpailuviranomainen on puuttumassa myös tähän tunnistettuun problematiikkaan. Kuntayhtiöt eivät halua lisätä erilliskeräystä, koska jälleen kerran, miksi vähentää omaa polttoainetta. Polttolaitoksissa on hieman eroja tarpeessa muoviin sekajätteessä, riippuen siitä, millainen polttotekniikka niillä on käytössä. Riikinvoiman (Sammakkokangas) leijukattila on vikaherkempi teknologia, jolloin sekajätteessä on oltava puhtaasti palavaa materiaalia paljon mukana. Riikinvoima ei myöskään pysty käsittelemään kaikkea SOTE-jätettä. Öljypohjaisten muovien erilliskeräys ei olisi heille järkevää. Westenergyn (Millespakka) ja Tammervoiman (Mustankorkea sopimuskumppani) kattilat ovat arinakattiloita, jotka pystyvät polttamaan “huonompaakin” sekajätettä.

Mutta vielä takaisin kilpailuviranomaiseen. Uuden jätelain valmistelussa ja taustatyössä on otettu laajasti kantaa ja tehty selvityksiä kilpailuneutraliteetin problematiikassa. Siihen liittyvät jätelain hankintojen rajat sidosyksikkö-yhteydessä,sidosyksikkökohtelu, toissijaisen vastuun jätteen määrittely sekä infran avaamisen tavoite. Näistä seikoista johtuen uusi jätelaki tullee merkittäväĺlä tavalla määrittämään toimintaympäristöä.

Kiertotalouden edistäminen edellyttää erilliskerättyjen jätemateriaalivirtojen saamista vapaille markkinoille hyödynnettäväksi. Kilpailuviranomaisen asiantuntijan kanssa keskustellessani kävi ilmi, että virastossa oltaisiin erittäin kiinnostuneita ottamaan kaltaisiamme kuntia (jotka eivät ole mukana kuntayhtiössä) mukaan kehitystyöhön markkinapaikka-konseptiin, jossa pyritään saamaan jätevirrat markkinoille. Tämän kaltaiset erottavuustekijät voisivat nimenomaan nostaa Keuruun profiilia ja toimia kilpailuvaltteina – jos vain uskallamme tehdä erilaisen päätöksen kuin 290 muuta kuntaa.

Tai jos tehdäänkin päätös liittyä kuntayhtiöön, niin kyllähän meidän on tiedettävä, mistä luovumme ja perusteltava kuntalaisille, että miksi. On tehtävä strateginen valinta, jonka taustalla on laaja arviointi valinnan seurauksista.

Kaupunginhallituksen puheenjohtajan kirjoitusta lainaten:
Jos palvelut omalta paikkakunnalta häviävät, niin yksityiset kuin julkisetkin, syy on ainakin osaksi tehdyistä valinnoista. Ja silloin on turha enää valittaa.

Päätöksesi tuli siis oikeiston yhteinen vastesitys kaupunginhallituksen esitykseen:

Vuonna 2018 Keuruu järjestää kunnan vastuulle kuuluvan jätehuollon edelleen itsenäisesti ja jätehuollon viranomaisena jatkaa tekninen lautakunta.

Muuta kuin yhtiömuotoista kuntien välistä yhteistoimintaa voidaan järjestää. Keuruu ei hanki osakkuuksia kunnallisista jäteyhtiöistä vuosille 2017 tai 2018.

Valtuusto edellyttää, että vuoden 2018 aikana selvitetään pitkän tähtäimen vaihtoehtoja. Selvitysten tulee olla kattavia ja monipuolisia. Valtuusto käsittelee asiaa tarpeen mukaan erillisissä seminaareissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *