Maa- ja metsätalouden tulevaisuus on turvattava / Video

Maa- ja metsätalouden sääntely ja taloudellinen ohjaus tulee pääasiassa EU:sta. Jäsenmaiden ruuantuotanto etenkin eroaa toisistaan kuitenkin huomattavasti. Kehityskulku on kulkenut kohti keskitetympää tuotantoa ja suurempia tilakokoja. Kuitenkin samaan aikaan myös maataloudessa erilaistuminen ja erikoistuminen on vahvistunut. Maanviljelyä tai maataloutta tehdään myös muun palkkatyön ohella. 

Suomalaisen ruokatuotannon ja huoltovarmuudenkin näkökulmasta on tärkeää, että mahdollisuuden maatalouden harjoittamiseen säilyvät ja toiminnan kehittämiseen on järjelliset kannusteet. 

Suomi jää kuitenkin EU-vaikuttamisessa jatkuvasti jalkoihin maatalouden erityispiirteiden ymmärtämisessä. Maatalous kaipaa yhä selkeämmin elinkeinoharjoittamisen vapautta ja sääntelyn keventämistä. Tukiehdoista tuntuu katoavan maalaisjärki lopullisesti. Erään isännän sanoin “Jos jotain positiivista hakee, niin tänä vuonna tukipapereiden täyttäminen on helpompaa kuin ensi vuonna”. 

Metsäomaisuuden hallintaan kaivataan myös yhä selvemmin keskustelua metsätalouden merkityksestä kansantaloudelle ja kasvollisen metsäomistamisen vastuullisuudesta. 

Suomi tarvitsee monipuolisesti yrittäjyyttä, myös maa- ja metsätalousyrittäjyyttä. Suurten ikäpolvien eläköityessä omistajanvaihdokset ovat yhtä ajankohtaisia maa- ja metsätaloudessa kuin muillakin toimialoilla. Keski-Suomen maakunta on pidettävä elinvoimasena laitojaan myöden.

Maa-ja metsätalous ansaitsee parempaa sääntelyä ja pääministeripuolueen, joka osaa EU-politiikan ja haluaa kehittää myös maa- ja metsätaloudelle toimintaympäristön, jossa on paremmat mahdollisuudet uusiin innovaatioihin ja positiiviset kannusteet investointeihin.
Kokoomuksen kansanedustajaehdokkaat
Emilia Koikkalainen, yrittäjä, Keuruu
Matti Vihelä, maanviljelijä ja autonkuljettaja, Äänekoski

Kuuntele koko Maalaismimmit-jakso Spotifysta >>

Politiikka on joukkuelaji

Loppiaisen rauhallinen aloitus herätti summaamaan mennyttä ja pohtimaan tulevaa politiikan kevättä.

Politiikka on toden totta joukkuelaji. Mitä pidempään on mukana, sen vahvemmaksi kokemus joukkuepelaamisesta muodostuu.

Lähtökohta on, että kukaan ei tule valituksi yksin. Olet pelaaja joukkueessa, jonka kokonaistulos ratkaisee myös yksilöiden menestymisen. Siispä kannusta kaveria ja auta äänestäjiä löytämään hänet, koska ääni hänelle on ääni joukkueelle.

Kuuntele, kysele, opi ja toimi yhteisten asioiden eteen. Luottamus syntyy yhteisten asioiden hoitamisella, toisten tukemisesta ja kuuntelemisesta – yhteisten näkemysten löytämisellä. Nurkassa mököttämisellä tai yksinpakertamisella ei synny vaikuttavaa toimintaa.

Jotta voi tehdä vaikuttavaa politiikkaa, pitää ensin löytää yhteinen suunta omasta ryhmästä, sitten toisista ryhmistä ja muista viiteryhmistä. Tätä on se politiikan työ, jota ei korvata kokouspalkkioilla, vaan luottamuksella ja vaikuttamisen paikoilla. Vaaleissa mitataan, oletko onnistunut viestimään asioita äänestäjillesi ja paikkajaossa mitataan myös luottamusta ryhmien sisällä. Jotta voi olla vaikuttava poliitikko, pitää nauttia luottamusta kansan parissa, mutta myös oman puolueen sisällä ja eri puolueiden toimijoiden kesken. Politiikka on joukkuepelaamista, jossa ketjukokoonpanoissa vaihtuvat myös paidan värit. Yhteisesti muodostetut tavoitteet suuntaavat toimintaa.

Tämän vuoden aikana olen itse ollut erittäin kiitollinen saamastani luottamuksesta. Kokoomuksen menestyminen kuntavaaleissa Keski-Suomessa on mahdollistanut paikkani Kuntaliiton valtuuskunnan jäsenenä. Kokoomuksen menestyminen valtakunnallisesti ja oma menestymiseni paikallisesti avasi myös paikan Kuntaliiton edustajana kv-tasolle. Toimin CEMR:n Policy Committeessa (https://www.ccre.org/en/article/introducing_cemr), joka globaalin UCLG (https://www.uclg.org/en/organisation/about) Euroopan jaosto. UCLG:n valtuustossa edustan myös, ainoana Suomesta. Mahdollisuudesta vaikuttaa ja oppia olen kiitollinen kaikille kuntavaaleissa Kokoomusta äänestäneille ja vaalityötä tehneille.

CEMR:n kokous joulukuussa Pariisissa oli silmiä avartava kokemus kv-vaikuttamisesta ja sen kehittämisestä. Meitä on Suomesta neljän hengen poliittinen delegaatio ja viidentenä Kuntaliiton viranhaltija. Kokous mahdollisti tutustumisen paitsi tietysti Suomen edustajiin (Lauraan Mikkelistä, Tiinaan Kuopiosta ja Juhanaan Kemijärveltä) myös mm Pohjoismaiden edustajiin Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista.

Viime vuonna kävimme myös historialliset aluevaalit ja 1. varasija ja uuden ryhmän järjestäytyminen ovat taanneet työntäyteisiä päiviä myös aluevaltuuston saralla. Näistä vaikuttamisen paikoista olen myös erittäin kiitollinen kaikille Kokoomusta äänestäneille. Aluevaltuustossa vaikuttamisessa korostuu joukkuepelaaminen mitä suuremmissa määrin.

Olen erityisen kiitollinen ja onnellinen minulle osoitetusta luottamuksesta puolueen sisällä. Puoluevaltuuston jäsenyydestä Keski-Suomen kokoomukselle ja puvan 1. varapj:n paikasta puoluevaltuustolle. Olen erittäin sitoutunut edistämään Kokoomuksen tavoitteita Suomen parhaaksi ja kehittämään tavoiteasentaa tuomalla pöytään maaseutukaupunkien ja yrittäjyyden ääntä.

Koen annetun luottamuksen myös velvoittavana: on näkökulmia, joihin haluan perehtyä entistä vahvemmin: erityisesti turvallisuuden ja sivistyksen teemat. Näissä etenen, kuten aiemminkin: kysymällä, kuuntelemalla ja lukemalla. Kysyn heiltä, jotka tuntevat asioiden tavoitteet ja todellisen laidan.

Tästä päästääkin kevään teemaan: eduskuntavaaleihin. Tulen tekemään vaalityötä selkeällä toiminnallisella kärjellä: asiallisella työotteella: kuuntelen, perehdyn ja vaikutan. Yhteistyöllä syntyy ratkaisuja Suomen ja Keski-Suomen parhaaksi.

Venäjä, Venäjä, Venäjä

”…Venäjä, Venäjä, Venäjä”. (Jyrki Häkämies 2007: https://www.iltalehti.fi/…/fd7daa7c-f8bb-48e2-9d80…)

En juurikaan ole ottanut kantaa turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin, sillä en koe tietäväni asioista riittävästi. Se ei tarkoita, ettenkö seuraisi tai tutkisi asianlaitoja. Turvallisuuspolitiikassa on mielestäni tunnistettava ja tunnustettava, että julkisuuden tiedot ovat aina vain rajattu osatotuus. Nyt osatotuudetkin antavat riittävän kuvan Venäjän diskurssin muutoksesta.

Venäjä on toiminnallaan osoittanut, että se voi halutessaan keksiä perustelut loukatakseen itsenäisen valtion suvereniteettiä. Venäjä voi halutessaan hyökätä. Tässä ei ole enää mitään epäselvää.

Oma Nato-kantani on ollut avoin. Olen suhtautunut asiaan avoimesti, ymmärrän Suomen sitoutumattomuuden perusteluja ja vahvaa tahtoa panostaa yhteiseen EU-turvallisuuspolitiikkaan ja yhteistyön syventämiseen. Nyt nähdään kuitenkin, ettei pelkkä tahto ja suunnitelma riitä.

Suomi tarvitsee väkevän liittouman, josta voi saada sotilaallista tukea, tarvitaan yhteyttä valmiissa yhteisössä.Suomi ei tarvitse kansanäänestystä, vaan demokraattisesti valittuja valistuneita päättäjiä, joilla on mahdollisuus perehtyä myös ei-julkisiin tietoihin päätöksentekonsa tueksi.

Olen huojentunut, että Suomen hävittäjähankinnasta on tehty päätös. Olen huojentunut, että Ruotsi päätti aloittaa Gotlannissa uudelleen varusmiesten koulutuksen. Viimeisen reilun vuoden aikana Ruotsi on vahvistanut Gotlannin puolustusta. Onneksi. (Esim. Yle 21.10.2020 https://yle.fi/uutiset/3-11603752 ja https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008540070.html)

Huolissaan pitää olla myös Venäjän lisääntyneistä toimista Barentsin merellä ja Norjan lähialueilla. Huolta herättävät Venäjän sotaharjoitukset sekä norjalaisten merikaapelin katoaminen ja katkeaminen Huippuvuorilla. Toimittaja Janne Yläjoki nosti nämä esiin Keskisuomalaisen kolumnissaan (https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/4481396).

Suomi tarvitsee lisää ydinvoimaa, mutta se ei voi tarvita ydinvoimaa Rosatomin tuella. Suomi tarvitsee ulkomaisia sijoittajia ja kiinteistökehittäjiä, mutta Suomi tarvitsee myös lainsäädännön joka mahdollistaa valtion pakkolunastukset turvallisuuspoliittisin perustein.

Suomi tarvitsee Natoa. Ukraina tarvitsee ja ansaitsee tuen kaikilta läntisen yhteisön jäseniltä. Ukraina tarvitsee humanitääristä apua ja aseellista tukea. Venäjä tulee sulkea SWIFT-järjestelmän ulkopuolelle. Taloudelliset seuraukset iskevät myös Suomeen, mutta ne on hyväksyttävä.

Suomen on viimeistään nyt keskityttävä energiatuotanon omavaraisuuden rakentamiseen ja energiainfran ja tietoliikenneyhteyksien suojaamiseen ja huoltovarmuuteen. On aika toimia. Vähemmän suunnitelmia ja enemmän toimintaa.

SK 28.5.21 Vihreän siirtymän todelisuutta

Kirjoitin Suur-Keuruuseenkin tästä vihreästä siirtymästä. Juttu löytyy täältä.

Tässä vielä tekstinä:

Vihreän siirtymän todellisuutta

EU sääntely edellyttää Suomelta aktiivisia toimia CO₂-päästöjen vähentämiseksi. Suomi on asettanut tavoitteeksi puolittaa päästönsä 2030 mennessä (vuoden 2005 tasosta). Tämä tarkoittaa 12,7 megatonnin vähennystä, josta fossiilittoman liikenteen tiekartan osuus on n. 12% (1,55Mt). Tästä autokannan uudistaminen on n. 10% (0,16 Mt), josta raskaan liikenteen osuus on noin neljännes. Samaan autokannan uudistamiseen tähtää myös mm. verotuksella ohjaaminen. Julkisen tuen kotiuttaminen mm. elpymispaketin tulovirroista ja vihreästä siirtymästä on keskeistä, sillä voidaan vauhdittaa kehityskulkua ja alueellista innovaatiotoimintaa. Edunvalvonta on edelleen tärkeässä roolissa. 

Lielahden Autokeskus Oy ja yrittäjä Mikko Leppälahti ovat erinomainen esimerkki innovatiivisuudesta ja etunojasta muuttuvan toimintaympäristön hyödyntämiseen. Autojen ”ropaamisesta” yrittäjällä ja yrityksellä on kokemusta 40 vuoden ajalta ja edelleen ollaan kehityksen aallonharjalla. Yritys ja yrittäjä ovat tarkkaan arvioineet oman osaamisensa vahvuudet, markkinan, etsineet kumppanit, hyödyntäneet asiantuntijoita ja ovat ottamassa ison loikan ja uutta riskiä siirtyessään uudelle liiketoiminta-alueelle. Konversiotehdas tulee onnistuessaan murtamaan toimialansa kehityskulkuja ja tuo sähkökuorma-autot saavutettavaan, kilpailukykyiseen, hintaan jakeluauto-segmenttiin. Skenaariot autokannan kehityksestä  Suomessa vaihtelevat muutamista tuhansista aina 12 000 autoon vuoteen 2030 mennessä.

Yrityksellä on selkeä visio omasta liiketoiminnastaan, kohderyhmästään, yritys tunnistaa toiminnan käynnistämisen haasteet ja tulevaisuuden potentiaalin. Kyse ei ole vain muutaman kuorma-auton konvertoimisesta, vaan kokonaisen ekosysteemin käynnistämisestä. Tuotanto on aloitettava osaajien luomisesta. Verkostot, teknologiat ja materiaalit löytyvät, mutta tekijät puuttuvat. Toivon Mikko Leppälahdelle kumppaneineen menestystä rekrytointiin ja myötätuulta hankkeeseen! 

Tulevien kuntapäättäjien toivon nyt viimeistään havahtuvan siihen liiketoimintapotentiaaliin jota vastuullinen, kestävä liiketoiminta paikkakunnallekin tuottaa! Vihreä siirtymä kannattaa elää todeksi etukenossa! Itse olen ainakin asiasta erittäin innoissani, tältäköhän 80-luvun Keuruulta tuntui, kun lasertekniikkaan päätettiin panostaa?

Emilia Koikkalainen
kuntavaaliehdokas, KOK
Keurusseudun Yrittäjien pj
Suomen Yrittäjien Energia- ja ympäristövaliokunnan pj

Kestävä kehitys – jäätävä menestys 2/2

Huh. Vaaliralli on yllättänyt ehdokkaan ja tämän kakkososan kirjoittaminen on venähtänyt. Tässä osassa halusin käsitellä kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen edellyttämiä pääomia.

Agenda 2030 edellyttää innovaatioita laajalla skaalalla. Meidän on kyettävä ratkaisemaan ennätysvauhtia päästöjen aiheuttamat haitat, vesistönkuormitus, väestönkasvun ja kaupungistumisen aiheuttamat ruoka- ja ekologiset kriisit, infrarakentamisen haasteet, eriarvoistumisen pysäyttäminen… ja nämä kaikki erilaisissa yhteiskunnissa.

Kauppalehdessä julkaistiin 28.3.2019 mielipidekirjoitus ”Yksityistä pääomaa tarvitaan mukaan globaalien ongelmien ratkaisijaksi”. Kirjoittajina kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maa- ja metsätalousministeriöstä sekä valtiosihteeri Matti Anttonen ulkoministeriöstä.

KL debatti 28.3.2019

Kirjoituksen viesti on se sama, jonka olen vaalikentillä todennut:

Vastuullisuus vaatii pääomia.

Husu-Kallio ja Anttonen muistuttavat, että YK:n Agenda 2030 tavoitteiden edistäminen kehitysmaissa edellyttää yli 4 000 miljardia euroa vuositasolla. Kansainväliset julkiset kehitysyhteistyövarat ovat n. 130 miljardia euroa. On siis päivänselvää, ettei mikään julkistaloudellinen voima voi ratkaista ilmastonmuutosta.

Tarvitsemme politiikkaa, joka mahdollistaa innovaatiotoiminnan kaikilla mahdollisilla toimialoilla. Tarvitaan luovaa ajattelua, kekseliäisyyttä, kannustimia vastuulliseen sijoittamiseen ja valtavasti pääomia.

Sipilän hallitus on syksyllä 2018 käynnistänyt mm. kansallisen selvitystyön keke-tavoitteita tukevien rahoitusinstrumenttien kehittämiseksi. Tarvitaan uudenlaisia vastuullisen sijoitustoiminnan kannusteita, tietoa vaikuttavuudesta ja kannusteita sijoitustoiminnan lisäämiseen.

Yksityistaloudet ovat yksi ryhmä, joka voi myös lisätä sijoitustoimintaansa. Osakesäästötili on askel oikeaan suuntaan. Suomalaisessa yrittäjyydessä ja yritysverkostoissa on potentiaalia luoda globaaleja ratkaisuja maailmanmarkkinoille.

Suomalainen konepajateollisuus luo yhä energiatehokkaampia koneita ja laitteita maailmanmarkkinoille, prosessiosaaminen ja elinkaaripalveluiden tarjoaminen ovat yksi osa kiertotalousajattelua. Biotalous, jätteiden käsittely, vesiosaaminen – nämä kaikki ovat osa ratkaisua. Nämä kaikki vaativat myös perusyrittäjyyden kannusteita: toimivia rahoitusmarkkinoita, kilpailukykyistä yhteisöverotusta, joustavia työmarkkinoita ja kannusteita henkilökohtaiseen riskinottoon.

Kun siis puhumme yrittäjyyden edellytysten ja suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn lisäämisestä, puhumme myös kestävän kehityksen ratkaisuista. Meidän tulee kohdentaa verotusta haittojen minimoimiseen, mutta huolehtia suomalaisten yritysten kilpailukyvystä ja Suomesta vetovoimaisena pääomasijoittamisen kohteena.

Tarvitaan muun muassa:

  • osaamisen lisääminen: elinikäisen oppimisen kannusteita koulutusorganisaatioiden rahoituspohjaan
  • omistaja- ja sukupolvenvaihdosten helpottaminen ja vauhdittaminen, jotta saamme pidettyä pääomia suomalaisessa kasvollisessa omistajuudessa
  • sääntelykuorman ja hallinnon keventäminen: yhden luukun periaatteet käyttöön eri hallintoaloilla
  • työperäisen maahanmuuton lisääminen: prosessin ja lupien helpottaminen, akuutti osaajapula on ratkaistava
  • innovaatiorahoituksen suuntaaminen Agenda 2030 -tavoitteiden edistämiseksi
  • yhteisöveroastetta ei tule nostaa, mieluummin päinvastoin
  • liikenneinfran kehittäminen priorisoimalla hankkeita, jotka vähentävät päästöjä
  • Suomesta kiertotalouden ja energiatehokkuuden mahtimaa

Valitaan siis ensi sunnuntaina eduskunta, joka näkee kestävän kehityksen haasteet mahdollisuutena luoda uutta, parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta. Valitaan hallitus, joka näkee suomalaiset yritykset ratkaisujen tarjoajina ja luodaan meille entistä paremmat edellytykset menestyä.