Kuskiksi EU-junaan

Seuraavan hallituksen työpöydälle siirtyy Suomelle elintärkeitä kysymyksiä EU-edunvalvonnassa:
Ennallistamisasetus. Keskusta puhuu vahvasti metsien puolesta, mutta istuvassa hallituksessa se on epäonnistunut totaalisesti metsäkysymysten ratkaisujen tarjoamisessa. Seuraavan hallituksen on korjattava tämä edunvalvonnan reikä.
Maankäyttösektori ja LULUCF-asetuksen (Land use, land use change and forestry) lopullinen muotoilu tulee määrittämään Suomelle elintärkeää hiilinielu-tulkintaa. Siinä, missä muilla aloilla lasketaan ilmastoa rasittavia päästöjä, on metsäisellä Suomella mahdollisuus kontribuoida positiivisesti EU:n hiilidioksiditasapainoon. LULUCF on sektori, jolla Suomella on mahdollisuus vähentää Suomen yhteenlaskettuja velvoitteita päästöjen alentamiseksi. Suomessa on korjattava valuvika: metsänomistaja omistaa hiilinielun, ei valtio.
Hiilitullit. Komissio on tuonut esityksen hiilirajamekanismista, josta puuttuvat mm. jäsenmaakohtaiset arvioinnit. TEM on havainnut, että esitys on rajun puutteellinen ja uhkaa luoda byrokraattisen ikiliikkujan, mutta missä on ennakoiva vaikuttaminen? Hyväkin aie on onnistuttu rakentamaan niin vinoon, että se uhkaa eurooppalaista teollisuutta ilmastoneutraalin kilpailun edistämisen sijaan.
Energiatehokkuusdirektiivi. Jo aiemmin edennyt julkisen rakentamisen energiatehokkuusdirektiivi tulee aiheuttamaan valtavia paineita korjausrakentamiseen ja purkamiseen pienille kunnille. Nyt jatkoneuvotteluihin edennyt kotitalouksia koskeva vastaava sääntely puolestaan vaatii erittäin tiukan kannan Suomelta.
Valtiontukisääntely. Suunnitelmat valtiontuen lisäyksistä EU:ssa uhkaavat Suomen kilpailukykyä ja kiihdyttävät asetelmia kauppasotaan. Kehitys on pysäytettävä.
Pienet ensin -periaate yrityssääntelyssä. Viimeaikaiset suunnitelmat EU-sääntelystä ovat toden totta osoitus epäonnistuneesta periaatteen noudattamisesta. Suomen yrityskanta nojaa vahvasti pienyrittäjyyteen ja siksi Suomen on myös vaadittava komissiolta entistä vahvemmin periaatteen toteutumista vaikuttavuusarvioinneissa. 

Mielestäni Suomi ansaitsee painokkaampaa EU-vaikuttamista, parempaa sääntelyä ja pääministeripuolueen, joka osaa EU-politiikan ja haluaa kehittää yrityksille toimintaympäristön, jossa Suomen kilpailukyky kehittyy. Ennen kaikkea Keski-Suomi tarvitsee EU-politiikkaa, jossa metsätalouden erityispiirteet on huomioitu ja kasvukeskusten ulkopuolella kiinteistöjen omistajia suojellaan epärealistisilta tavoitteilta ja tarpeettomilta kustannuksilta.

Maa- ja metsätalouden tulevaisuus on turvattava / Video

Maa- ja metsätalouden sääntely ja taloudellinen ohjaus tulee pääasiassa EU:sta. Jäsenmaiden ruuantuotanto etenkin eroaa toisistaan kuitenkin huomattavasti. Kehityskulku on kulkenut kohti keskitetympää tuotantoa ja suurempia tilakokoja. Kuitenkin samaan aikaan myös maataloudessa erilaistuminen ja erikoistuminen on vahvistunut. Maanviljelyä tai maataloutta tehdään myös muun palkkatyön ohella. 

Suomalaisen ruokatuotannon ja huoltovarmuudenkin näkökulmasta on tärkeää, että mahdollisuuden maatalouden harjoittamiseen säilyvät ja toiminnan kehittämiseen on järjelliset kannusteet. 

Suomi jää kuitenkin EU-vaikuttamisessa jatkuvasti jalkoihin maatalouden erityispiirteiden ymmärtämisessä. Maatalous kaipaa yhä selkeämmin elinkeinoharjoittamisen vapautta ja sääntelyn keventämistä. Tukiehdoista tuntuu katoavan maalaisjärki lopullisesti. Erään isännän sanoin “Jos jotain positiivista hakee, niin tänä vuonna tukipapereiden täyttäminen on helpompaa kuin ensi vuonna”. 

Metsäomaisuuden hallintaan kaivataan myös yhä selvemmin keskustelua metsätalouden merkityksestä kansantaloudelle ja kasvollisen metsäomistamisen vastuullisuudesta. 

Suomi tarvitsee monipuolisesti yrittäjyyttä, myös maa- ja metsätalousyrittäjyyttä. Suurten ikäpolvien eläköityessä omistajanvaihdokset ovat yhtä ajankohtaisia maa- ja metsätaloudessa kuin muillakin toimialoilla. Keski-Suomen maakunta on pidettävä elinvoimasena laitojaan myöden.

Maa-ja metsätalous ansaitsee parempaa sääntelyä ja pääministeripuolueen, joka osaa EU-politiikan ja haluaa kehittää myös maa- ja metsätaloudelle toimintaympäristön, jossa on paremmat mahdollisuudet uusiin innovaatioihin ja positiiviset kannusteet investointeihin.
Kokoomuksen kansanedustajaehdokkaat
Emilia Koikkalainen, yrittäjä, Keuruu
Matti Vihelä, maanviljelijä ja autonkuljettaja, Äänekoski

Kuuntele koko Maalaismimmit-jakso Spotifysta >>

Suomi elää metsäosaamisesta / Video

Metsien uudistuva vihreä kulta kannattelee Suomen ja Keski-Suomen taloutta. Metsät tuottavat seutukunnillemme vuosittain miljoonia syitä luottaa suomalaiseen omistamiseen.
Vuoden 2022 ennakkotiedot kertovat kantorahojen suuruudeksi Keski-Suomessa kokonaisuudessaan 283 miljoonaa euroa.

Metsien arvoketjut ovat kehittäneet Suomeen osaamista, joka vuosikymmenten aikana jalostunut metsäteollisuuden ohella myös uudelle alalla, teknologiateollisuuteen, jossa rakennetaan mm. metsäkoneita ja kehitetään näiden teknologioita. Keski-Suomen vientitulot 5,7 Miljardia pohjaavatkin keskeisesti metsäteollisuuden ja teknologiateollisuuden varaan. Lisäksi näitä tukeva yrittäjyys tuo kansantalouteen lisäeuroja, työtä ja toimeentuloa.

Metsäosaaminen jatkaakin jalostumistaan. Nyt näemme puupohjoisia komposiittejä ja tekstiilikuiduissa puupohjaiset ratkaisuvat odttavat maailmanvalloitustaan. Metsäosaaminen ja siitä kummunnut kehitys houkuttelee Suomeen meidän pienen kansantaloutemme kiivaasti kaipaamia ulkomaisia pääomia. Näemme yhä enemmän ulkomaisia ostajia erityisesti sahateollisuudessa ja tekstiilikuituhankkeissa. 

Metsäosaaminen ja metsäteollisuuden tuotteet ovat osa kestävän tulevaisuuden rakentamista. Nämä tuotteet ja ratkaisut virtaavat ulkomaille ollen osan globaaleja ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suomen teollisuudella onkin kokonaisuudessaan maailman kärkiosaamista hallussaan, jolla ratkaistaan teollisuuden vihreää siirtymää. 

Kaiken pohjana on vastuullinen suomalainen, ylisukupolvinen metsänomistaminen ja -hoito. Metsänomistamisen ylisukupolvisuus varmistaa, että suhtautuminen metsiin on kunnioittavaa ja ymmärtää omistamisen olevan vain lainaa seuraavalta sukupolvelta.  Nykyhallitus ei ole onnistunut EU-edunvalvonnassa, vaan on ajamassa suomalaista metsäpolitiikkaa komission käsiin. Näissä vaaleissa ratkaistaan paitsi linjat metsäpolitiikassa, myös se, millaista metsäosaamista Suomessa jatkossa kehitetään. 

Emilia Koikkalainen
yrittäjäkansanedustajaehdokas,
KOK

Kuuntele koko Maalaismimmit-jakso Spotifysta >>

Politiikka on joukkuelaji

Loppiaisen rauhallinen aloitus herätti summaamaan mennyttä ja pohtimaan tulevaa politiikan kevättä.

Politiikka on toden totta joukkuelaji. Mitä pidempään on mukana, sen vahvemmaksi kokemus joukkuepelaamisesta muodostuu.

Lähtökohta on, että kukaan ei tule valituksi yksin. Olet pelaaja joukkueessa, jonka kokonaistulos ratkaisee myös yksilöiden menestymisen. Siispä kannusta kaveria ja auta äänestäjiä löytämään hänet, koska ääni hänelle on ääni joukkueelle.

Kuuntele, kysele, opi ja toimi yhteisten asioiden eteen. Luottamus syntyy yhteisten asioiden hoitamisella, toisten tukemisesta ja kuuntelemisesta – yhteisten näkemysten löytämisellä. Nurkassa mököttämisellä tai yksinpakertamisella ei synny vaikuttavaa toimintaa.

Jotta voi tehdä vaikuttavaa politiikkaa, pitää ensin löytää yhteinen suunta omasta ryhmästä, sitten toisista ryhmistä ja muista viiteryhmistä. Tätä on se politiikan työ, jota ei korvata kokouspalkkioilla, vaan luottamuksella ja vaikuttamisen paikoilla. Vaaleissa mitataan, oletko onnistunut viestimään asioita äänestäjillesi ja paikkajaossa mitataan myös luottamusta ryhmien sisällä. Jotta voi olla vaikuttava poliitikko, pitää nauttia luottamusta kansan parissa, mutta myös oman puolueen sisällä ja eri puolueiden toimijoiden kesken. Politiikka on joukkuepelaamista, jossa ketjukokoonpanoissa vaihtuvat myös paidan värit. Yhteisesti muodostetut tavoitteet suuntaavat toimintaa.

Tämän vuoden aikana olen itse ollut erittäin kiitollinen saamastani luottamuksesta. Kokoomuksen menestyminen kuntavaaleissa Keski-Suomessa on mahdollistanut paikkani Kuntaliiton valtuuskunnan jäsenenä. Kokoomuksen menestyminen valtakunnallisesti ja oma menestymiseni paikallisesti avasi myös paikan Kuntaliiton edustajana kv-tasolle. Toimin CEMR:n Policy Committeessa (https://www.ccre.org/en/article/introducing_cemr), joka globaalin UCLG (https://www.uclg.org/en/organisation/about) Euroopan jaosto. UCLG:n valtuustossa edustan myös, ainoana Suomesta. Mahdollisuudesta vaikuttaa ja oppia olen kiitollinen kaikille kuntavaaleissa Kokoomusta äänestäneille ja vaalityötä tehneille.

CEMR:n kokous joulukuussa Pariisissa oli silmiä avartava kokemus kv-vaikuttamisesta ja sen kehittämisestä. Meitä on Suomesta neljän hengen poliittinen delegaatio ja viidentenä Kuntaliiton viranhaltija. Kokous mahdollisti tutustumisen paitsi tietysti Suomen edustajiin (Lauraan Mikkelistä, Tiinaan Kuopiosta ja Juhanaan Kemijärveltä) myös mm Pohjoismaiden edustajiin Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista.

Viime vuonna kävimme myös historialliset aluevaalit ja 1. varasija ja uuden ryhmän järjestäytyminen ovat taanneet työntäyteisiä päiviä myös aluevaltuuston saralla. Näistä vaikuttamisen paikoista olen myös erittäin kiitollinen kaikille Kokoomusta äänestäneille. Aluevaltuustossa vaikuttamisessa korostuu joukkuepelaaminen mitä suuremmissa määrin.

Olen erityisen kiitollinen ja onnellinen minulle osoitetusta luottamuksesta puolueen sisällä. Puoluevaltuuston jäsenyydestä Keski-Suomen kokoomukselle ja puvan 1. varapj:n paikasta puoluevaltuustolle. Olen erittäin sitoutunut edistämään Kokoomuksen tavoitteita Suomen parhaaksi ja kehittämään tavoiteasentaa tuomalla pöytään maaseutukaupunkien ja yrittäjyyden ääntä.

Koen annetun luottamuksen myös velvoittavana: on näkökulmia, joihin haluan perehtyä entistä vahvemmin: erityisesti turvallisuuden ja sivistyksen teemat. Näissä etenen, kuten aiemminkin: kysymällä, kuuntelemalla ja lukemalla. Kysyn heiltä, jotka tuntevat asioiden tavoitteet ja todellisen laidan.

Tästä päästääkin kevään teemaan: eduskuntavaaleihin. Tulen tekemään vaalityötä selkeällä toiminnallisella kärjellä: asiallisella työotteella: kuuntelen, perehdyn ja vaikutan. Yhteistyöllä syntyy ratkaisuja Suomen ja Keski-Suomen parhaaksi.

Venäjä, Venäjä, Venäjä

”…Venäjä, Venäjä, Venäjä”. (Jyrki Häkämies 2007: https://www.iltalehti.fi/…/fd7daa7c-f8bb-48e2-9d80…)

En juurikaan ole ottanut kantaa turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin, sillä en koe tietäväni asioista riittävästi. Se ei tarkoita, ettenkö seuraisi tai tutkisi asianlaitoja. Turvallisuuspolitiikassa on mielestäni tunnistettava ja tunnustettava, että julkisuuden tiedot ovat aina vain rajattu osatotuus. Nyt osatotuudetkin antavat riittävän kuvan Venäjän diskurssin muutoksesta.

Venäjä on toiminnallaan osoittanut, että se voi halutessaan keksiä perustelut loukatakseen itsenäisen valtion suvereniteettiä. Venäjä voi halutessaan hyökätä. Tässä ei ole enää mitään epäselvää.

Oma Nato-kantani on ollut avoin. Olen suhtautunut asiaan avoimesti, ymmärrän Suomen sitoutumattomuuden perusteluja ja vahvaa tahtoa panostaa yhteiseen EU-turvallisuuspolitiikkaan ja yhteistyön syventämiseen. Nyt nähdään kuitenkin, ettei pelkkä tahto ja suunnitelma riitä.

Suomi tarvitsee väkevän liittouman, josta voi saada sotilaallista tukea, tarvitaan yhteyttä valmiissa yhteisössä.Suomi ei tarvitse kansanäänestystä, vaan demokraattisesti valittuja valistuneita päättäjiä, joilla on mahdollisuus perehtyä myös ei-julkisiin tietoihin päätöksentekonsa tueksi.

Olen huojentunut, että Suomen hävittäjähankinnasta on tehty päätös. Olen huojentunut, että Ruotsi päätti aloittaa Gotlannissa uudelleen varusmiesten koulutuksen. Viimeisen reilun vuoden aikana Ruotsi on vahvistanut Gotlannin puolustusta. Onneksi. (Esim. Yle 21.10.2020 https://yle.fi/uutiset/3-11603752 ja https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008540070.html)

Huolissaan pitää olla myös Venäjän lisääntyneistä toimista Barentsin merellä ja Norjan lähialueilla. Huolta herättävät Venäjän sotaharjoitukset sekä norjalaisten merikaapelin katoaminen ja katkeaminen Huippuvuorilla. Toimittaja Janne Yläjoki nosti nämä esiin Keskisuomalaisen kolumnissaan (https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/4481396).

Suomi tarvitsee lisää ydinvoimaa, mutta se ei voi tarvita ydinvoimaa Rosatomin tuella. Suomi tarvitsee ulkomaisia sijoittajia ja kiinteistökehittäjiä, mutta Suomi tarvitsee myös lainsäädännön joka mahdollistaa valtion pakkolunastukset turvallisuuspoliittisin perustein.

Suomi tarvitsee Natoa. Ukraina tarvitsee ja ansaitsee tuen kaikilta läntisen yhteisön jäseniltä. Ukraina tarvitsee humanitääristä apua ja aseellista tukea. Venäjä tulee sulkea SWIFT-järjestelmän ulkopuolelle. Taloudelliset seuraukset iskevät myös Suomeen, mutta ne on hyväksyttävä.

Suomen on viimeistään nyt keskityttävä energiatuotanon omavaraisuuden rakentamiseen ja energiainfran ja tietoliikenneyhteyksien suojaamiseen ja huoltovarmuuteen. On aika toimia. Vähemmän suunnitelmia ja enemmän toimintaa.

Soteasemia, terveysbusseja ja lähipalveluita

Eilisessä (18.1.) MTV:n puheenjohtajatentissä käytiin kiivasta keskustelua. Puheissa vilkkuivat termit ”soteasema”, ”terveysbussi”, ”lähipalvelut”, ”perustason” palvelut. Lähipalvelut ovat kaikkien puheissa, enkä tiedä, että kukaan olisi niitä vastaan. Ensimmäisellä valtuustokaudella tuskin nähdään mitään kovin dramaattisia muutoksia perusterveyden palveluverkkoon. Lähipalveluiden säilyminen ei tule olemaan kenenkään ansiosta, eikä väheneminen syytä. Tämä on näkemykseni. Mihin se pohjaa? Tähän on mielestäni kolme perustavaa laatua olevaa syytä: toimitiloihin liittyvät vuokraussopimukset, tietopohjan rakentaminen päätöksentekoon ja hyvien käytänteiden selvittäminen.

Siirtymäkauden asetuksilla hyvinvointialueen ja kuntien yhteistoiminnasta tullaan määrittelemään myös kiinteistöjen ja toimitilojen vuokrauksen ehdot ja kustannukset. Asiasta voi lukea vaikkapa Keuruun kaupunginhallituksen esityslistasta 17.1.22:

Keuruun lausunto asetuksesta kunnan ja hyvinvointialueen välisen siirtymäkauden vuokrasopimuksen vuokran määräytymisestä vuosina 2023 – 2026

Asetusluonnoksessa sopimukset jaetaan kahteen kastiin: A) SOTE-toiminnassa käytetyt tilat (esim. terveyskeskukset, neuvolat, yms), jotka ovat sairaanhoitopiirin/kuntayhtymien ja kuntien välisiä sopimuksia tällä hetkellä. Nämä sopimukset siirtyvät suoraan. B) Kunnan järjestämän toiminnan tilat, kuten vaikkapa palveluasumisen yksikköjä. Sopimusaika on 3+1 vuotta, eli käytännössä ensimmäinen valtuustokausi. Näin ollen mitä suuremmissa määrin kuntien (tai ykistyisten) omistamissa, mutta HVA:n vuokraamissa kiinteistöissä tullaan järjestämään ja kehittämään toimintaa jatkossakin. Koska tiloista maksetaan, yritetään niistä varmasti maksimoida hyöty, sen pitäisi olla päivänselvää.

Päätöksenteko palveluverkon supistamiseksi tarvitsee myös vankan tietopohjan: tarvitaan yhteismitallista kustannuslaskentaa, vertailutietoja, väestörakenteen tietoja, ennakoitavuutta ja selvityksiä erilaisten toimintatapojen vahvuuksista ja mahdollisuuksista. Hyvien käytänteiden levittämistä ja kokeilevaa kehittämistä tehdään toivottavasti ennen kuin mistään isommin sammutellaan valoja. Tiedämme kaikki, että kerran supistettua palveluverkkoa on äärimmäisen vaikea saada laajennettua uudelleen.

Digipalveluiden kehittäminen on varmasti yksi trendi, joka vahvistuu myös Keski-Suomen hyvinvointialueella, toivottavasti. Jokin terveys-/hyvinvointibussikin toivottavasti nähdään. (Harkimoa tönittiin tentissä, että ei ne bussit miljoonaa maksa. Mutta jos uusi iso hyvinvarusteltu bussi maksaa 400 000 €, niin kustomoitu terveysbussi maksaa vähintään sen puoli miljoonaa) Kuitenkaan kovin pääomaintensiivisiä palveluinnovaatioita ei ympäri maakuntaa ensimmäisellä valtuustokaudella nähdä, sillä varojen niukkuus ohjaa työtä. Suurin ratkaistava investointi on aiemminkin mainitsemani asiakas- ja potilastietojärjestelmä, jonka rahoitus on ratkaisematta myös.

Ainoiksi syyksi supistaa palveluja ja palveluverkkoa jää työvoiman saatavuus ja päällekkäiset palvelut. Jos esimerkiksi riittäviä tiimejä ei saada rakennettua eri kuntiin. Palveluverkon päällekkäisyyksien en usko koskevan kuin Jyväskylää. Sitten tullaankin taas siihen, että mitäpä tyhjillä tiloilla tehdään? Muuta kuin maksellaan?

Nämä sopimukset kokonaisuudessaan osoittavat, millaisia haasteita uusi alueorganisaatio jättää kunnille. Mitään selvyyttä ei vielä ole, tuleeko valtio jollakin tapaa kompensoimaan omistamisen riskejä kunnille, mikäli asetus jättää kunnat kiinteistöjen omistajina lapsipuolen asemaan. Erityisesti nyt on riskinä, että sote-kiinteistöjään hyvinhoitaneet kunnat joutuvat maksumiehiksi. Toivottavasti olen väärässä. Uudistus ja mahdolliset kustannushyödyt on kyllä melkoista silmälumetta veronmaksajille, jos sote-toimintojen kaikki vastuut eivät aidosti siirry hyvinvointialueille.

Toinen haaste kunnissa liittyy tukipalveluiden henkilöstöön. Kunnissa joudutaan kovassa aikapaineessa erottelemaan tukipalveluissa toimivien henkilöiden työpanoksen jakaantumista sotepalveluille muista kuntiin jäävistä palveluista. Tyypillisimmät haasteet ovat siivous- ja keittiöhenkilöstössä sekä kiinteistönhoidossa. Isoissa keskuskeittiöissä on voitu valmistaa aterioita sekä sivistykseen, että sotepuolelle. Osassa varmasti myös hallinnon henkilöstölle. Ketkä siirtyvät ja ketkä jäävät? Ja jääkö kuntaan riittävästi osaajia? Ei ali- eikä ylimiehitystä. Etenkin kun tukipalveluiden henkilöstöä ei juuri työmarkkinoilla ole tarjolla.

Hyvinvointialueelle ratkaistavaksi jää, miten nämä eri kiinteistöjen tukipalvelut jatkossa hoidetaan. Onko eri toimipisteissä omaa HVA:n henkilökuntaa? Perustetaanko kuntien kanssa yhtiöitä, joka tarjoaa palveluita paikallisesti? Roudataanko ruokaa ja henkilöstöä ympäri maakuntaa? Nämä ovat avoimia kysymyksiä, johon valtuusto joutuu pikaisesti vastaamaan. Hallituksella lainsäädäntö on vielä kesken ja esitys on lausuntokierroksella. (Keuruun kh 17.1.22)
Kuntaliitto esittää kolmen vuoden siirtymäaikaa, mikä käytännössä tarkoittaa, kunnilla on kolme vuottaa aikaa selvitellä ja rakennella julkisesti omistettuja yhtiöitä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto esittää siirtymäajaksi yhtä vuotta lausuntopalvelussa jättämään lausunnossa. Tämä on mielestäni kannatettava esitys.

Ymmärrän kuntien tuskan nopeasta aikataulusta, mutta mielestäni kolmen vuoden jatkoaika on liian pitkä. Se on myös liian pitkä aika hyvinvointialueiden näkökulmasta. Se tarkoittaa käytännössä, ettei ensimmäisen valtuustokauden aikana ole kannusteita kokeilla erilaisia järjestelyjä tukipalveluiden järjestämiseen. Sen sijaan tämä tarjoaa erinomaisen otolliset olosuhteet rakentaan sidosyksikköyhtiöitä, avoimen kilpailutusmenettelyn sijaan.

Hyvinvointialueiden tulisi tukea reilua kilpailua ja välttää siirtymästä tuotantosektoreille, jotka eivät ole sen ydintoimintoja. Samaa tulisi pohtia kunnissa. Olisiko vaikkapa ruokapalveluille yksityisiä tuottajia? Joka kunnassa tämä ei kenties olisi vaihtoehto, mutta joka kunnassa asiasta voidaan keskustella.

Tehokas hallinto ei synny itsestään

Tässä Keskisuomalaisessa (18.1.2021) julkaistu mielipidekirjoitukseni. Kirjoitus on julkaistu myös Suur-Keuruun verkkolehdessä.

Uuden hyvinvointialueen startatessa nousee keskiöön hallinnon rakentaminen. Ensimmäinen valtuustokausi tulee olemaan uuden luomista, testaamista ja säätämistä. Nyt valittava valtuusto tulee lukitsemaan pitkäksi aikaa hallinnon rakenteet ja kustannuskehikon. Hallinto ei missään nimessä automaattisesti kevene tällä uudella mallilla, jakkarat vain siirtyvät uuteen organisaatioon. Tämä on jo nähtävissä poliittisilla paikoilla. Esimerkki: tällä hetkellä poliittisia jakkaroita ylikunnallisissa organisaatioissa on n. 150 kpl. Aluevaltuutettuja valitaan 69 kappaletta. Jos lautakuntia tulee 5 kpl, jossa kussakin 13 henkeä, syntyy poliittisia paikkoja 134 kpl! Ja tämä 5 lautakuntaa on aivan todella maltillinen arvaus, miljardin budjetissa riittää jaettavaa. Jotta varsinainen virkamieshallinto kevenee, pitää luopua jostakin, mitä nykyisin tehdään. Johtokuntien kokousten väheneminen ei vielä hallintotaakkaa kevennä.

Tehokas hallinto ei siis synny itsestään, vaan se vaatii tiukkaa tavoiteasentaa hallintomalleja ja johtamisjärjestelmää luodessa. Pitää muistaa, että valtuusto ja lautakunnat kehittävät toimintaa strategian tasolla: tavoitteet, seuranta, mittarit ja budjetti. Kukaan valtuutettu ei toivottavasti sotkeennu operatiiviseen kehittämiseen, vaikka siihen monella sote-ammattilaisella olisikin substanssiosaamista. Valtuutetuilta vaaditaan siis ensisijaisesti strategista osaamista ja näkemyksellisyyttä. Kykyä kysyä ja kyseenalaistaa. Tarvitaan rohkeutta vaatia uusia toimintatapoja, ymmärrystä maakunnan moninaisuuteen ja maailman muutokseen.

Yksi suurimmasta päätöksistä, jonka uusi valtuusto tulee tekemään on asiakas- ja potilastietojärjestelmän hankinta. Järjestelmän valinta ratkaisee tuleeko hyvinvointialueesta älykäs. Järjestelmään voidaan kymmenessä vuodessa upottaa sata tai satoja miljoonia. Valinta vaikuttaa lähes jokaisen 10 000 työntekijän arjen työhön, sen tehokkuuteen ja mielekkyyteen. Kannattaa siis äänestysvalintaa tehdessä miettiä, haluaako resurssien suuntautuvan hallintoon vai hoitoon. 

Älykäs hallinto – osa 3: Aster 2.0

Mitä pitäisi ottaa huomioon, kun siirrytään rakentamaan uutta asiakas- ja potilastietojärjestelmää?

Syksyllä Aster-mediamyrskyn pyöriessä pyrin pääsemään kartalle tilanteesta niin hyvin kuin maallikolle on mahdollista. Keskiöön nousivat huomiot:

1. Teknologiamarkkina vaikuttaa olevan jonkinlainen oligopoli, eli valmiita järjestelmiä on vain muutamia globaalisti tarjolla, mikä tarkoittaa, ettei Keski-Suomen kokoisen hankintaorganisaation kynnet pitele kovinkaan pitkälle järjestelmätoimittajien neuvotteluissa. Markkinatalous ei toimi kokonaisjärjestelmähankinnassa. Tämä tarkoittaa, että jo valittaessa tapaa hankkia järjestelmä tehdään suuri strateginen valinta, joka vaatii oma riskianalyysinsa. Asterin horjuessa esiinnousivat erilaiset tavat järjestelmän kehittämiseksi:

a) ESKO, julkisesti omistettu yhtiö, jonka kehittämiseen ja käyttämiseen voisi osallistua osakkaana. Hyvinä puolina olisi ainakin kotimainen kehitystyö ja toimintaympäristöosaaminen. Tärkeimmäksi nousee kuitenkin omistajaohjauksen mahdollisuudet. Omistajana intressi järjestelmän kehittämiseen terveydenhoidon ja sosiaalityön prosesseja palvelevaksi ja kustannussäästöjä tuovaksi on ilmeinen. Omistamisesta ja yhtiön kehittämisestä ei saa kuitenkaan tulla itseisarvo, vaan sen on palveltava välinearvolla omistajaa.

b) kilpailutettu järjestelmä, kuten suomalainen Saga (Mediconsult Oy:n) järjestelmä. Jos päädytään uudelleen kilpailutukseen kokonaisjärjestelmähankinnasta, on kustannussäästötavoitteisiin otettava uusi näkökulma. Jos järjestelmän tavoitteena on tehostaa toiminnan prosessaja ja saada täten aikaan kustannusten nousukehityksen pienentymistä (ei siis oikeasti säästöjä, vaan pienempiä kustannusnousuja), niin mukaan on otettava toimija, jonka ”ainoa” tehtävä on vahtia järjestelmäntoimittajan kehitystyötä. Korkean osaamisen yhtiölle kannattaa maksaa 10 miljoonaa, jos halutaan saada aikaan 100 miljoonan säästöt.

c) ketterin menetelmin kehitetty uusi järjestelmä tms
Kaikki tavat on perattava läpi, Aster-hankkeessa on varmasti tarveanalyysia, joka on edelleen käyttökelpoista.

2. ”Jos joku sanoo, että meillä on sellainen sopimus, jolla hinnat on lukittu kymmeneksi vuodeksi, älä usko.” Teknologia-alalla toimivilta asiantuntijoilta tuli selvä viesti, sopimukset ovat reikäjuustoja, joita voidaan kiertää eri tavoin.

3. Käytettävyys ratkaisee menestyksen. Surullisen kuuluisa HUS:n Apotti-järjestelmä on saanut rankka palautetta heikosta käytettävyydestään. Heikko käytettävyys on mm. sitä, että yksinkertaisen hoitotoimenpiteen tuominen järjestelmään vaatii tarpeettomia klikkauksia, joita ei kuitenkaan hyödynnetä mittaroinnissa. Seurannallakin on raja-arvonsa.

4. On tunnistettava ja tunnustettava, että kun ostetaan valmista järjestelmää, ostetaan olemassa moottori ominaisuuksineen. Räätälöinti tehdään vanhan päälle. Samalla saadaan todennäköisesti myös ominaisuuksia, joita ei ole haluttu tai ei tarvita. Sen vuoksi on olennaista, minkäläiseen toimintaympäristöön järjestelmä on alunperin kehitetty. Cernerin järjestelmästä keskusteltaessa esiinnousi juuri riskit siitä, että järjestelmä on luotu pohjoisamerikkalaiseen toimintaympäristöön. Siellä laskutusperusteet ja seurantatarpeet hoidossa ja vakuutuspohjaisessa maksujärjestelmässä ovat aivan erilaiset. Apotissa on nähtävissä juuri tätä problematiikkaa. Klikkausten määrä nousee ja datan määrä kasvaa, sellaisenkin, jota ei tarvita.

5. Kaikki haastattelemani teknologia-alan asiantuntijat totesivat, että Suomesta löytyy maailman paras teknologiaosaaminen järjestelmän kehittämiseksi. Usean mielestä myös julkisesti omistettu ESKO on hyvä vaihtoehto, sillä omistaja-ohjauksella saadaan lisäarvoa verorahojen käyttöön. Osaaminen ja kehitystyön taso riippuu siitä, keneltä varsinainen kehitystyö (eli osaaminen) ostetaan.

Älykäs hallinto – osa 2: mielummin näin

Jos tuossa ensimmäisessä osassa nostin esiin epäkohtia, niin pohditaan seuraavaksi mihin pitäisi kiinnittää huomiota, tässä vain muutamia nostoja:

  1. Hallintosäännössä on otettava huomioon KSSHP:n selvityksissä esiinnostettuja heikkouksia: valvonta- ja riskienhallinta. Johtajien vastuunjako. Nimeämistapa (”yksi yli yhden” -periaate)
  2. Projektien erilliset ohjausryhmät, joissa tulee olla riittävä asiantuntemus, myös organisaation ulkopuolelta.
  3. Valtuustolle tuottava tietoa vaihtoehdoista valmistelun aikana. Tietoa on oltava saatavilla myös julkisesti.
  4. Talousseuranta on oltava ennakoivaa

Uudessa organisaatiossa hallintosäännön rakentaminen tulee olemaan haastava tehtävä. Hallintosäännön kehittämisen on oltava systemaattista ja toiminnan arvioinnissa tarkastuslautakunnalla tulee olemaan luonnollisesti merkittävä rooli. Näin suuressa organisaatiouudistuksessa on myös hyväksyttävä, ettei hommat tule menemään ensimmäisellä putkeen. Nyt tullaan luomaan jotain aivan uutta, joten korjauksia ja säätöä hallinnon prosesseissa on siedettävä. Sen vuoksi seuranta ja arviointi on tärkeää.

Älykäs hallinto – osa 1: Ei näin

Mainitsen esitteissäni ja mainoksessa, että Keski-Suomen hyvinvontialueelle tarvitaan tehokas ja älykäs hallinto. Mitä tällä tarkoitan? Käydäänpä hieman läpi Aster-hanketta ja raapaistaan myös Sairaala Novan ylityksiä. Virheistä on otettava opiksi.

Älykäs hallinto edellyttää ennen kaikkea toimivia järjestelmiä. Aster-hanke kaatui omaan mahdottomuuteensa – ei tavoitteiden vastustukseen, vaan heikkoon hallintoon ja huonoon johtamiseen. Vuoropuhelu valitettavasti oli täysin riittämätöntä hallinnon ja maksajien (eli omistajakuntien) välillä. Olen itse ollut alusta lähtien sosiaali- ja terveystietoja yhdistävän asiakas- ja potilastietojärjestelmän kannalla. Koko hanke oli alusta lähtien vastatuulessa ja tietojen ristituli oli melkoista. Nyt jälkiviisaasti voi todeta, että koko hankkeen viestintä oli epäonnistunutta. Yleensä luottamusmiehenä pitää voida luottaa virkamiesvalmisteluun. Tässä projektissa luottamus oli koetuksella alusta lähtien. Luvut, tavoitteet, esitellyt keinot ja toimintavat olivat vaikeaselkoisia ja epämääräisiä. Koko homma oli kaatua alkumetreillä vuonna 2018, koska summat olivat niin epäselviä. Tuolloin kuitenkin kunnissa päättäjät ymmärsivät, että järjestelmä tarvitaan ja rakentaminen tulee vaatimaan vuosia. Hanke polkaistiin kuntien siunauksella, mutta talousvarauksilla, käyntiin. Asiasta voi lukea vaikkapa Keuruun valtuuston pöytäkirjasta: http://www.keuruu.fi/ptk/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=20213259-4

Poliittinen päätöksenteossa on aina maallikkoja (tämä on osa demokratiaa) ja siksi asiat on kyettävä selittämään auki ja vääntämämään rautalankaa ja ratakiskoa. Sairanhoitopiirin johdolle tämä kävi ylivoimaiseksi ja tästä syystä kolme vuotta hankkeen aloituksesta kunnat kokosivat näkemyksensä ja osoittivat epäluottamuksensa sairaanhoitopiirin johtoon ja johtajaan. Tästä syystä Kinnunen joutuu ulos ja Leila Lindelliä ei spekuloinneista huolimatta valittu maakuntahallituksen puheenjohtajaksi, vaan tehtävän sai Tahvo Anttila. Kinnusen eroilmoituksesta ei ole ainakaan tähän päivään menessä (12.1.) annettua tietoa, vaikka hänen vuosilomansa on lehtitietojen mukaan päättynyt vuoden loppuun. https://yle.fi/uutiset/3-12219303

Sairaanhoitopiirin hallitus on esittänyt 13.12. kokouksessaan tilapäisen valiokunnan nimeämisestä valtuustolle. https://www.ksshp.fi/download/noname/%7BE858E6E8-A91D-4556-BC00-335015FE441E%7D/77268 Jos Kinnunen toimii samalla tavoin kuin muut egonsa loukanneet johtajat, emme näe eroilmoitusta kuin juuri ennen seuraavaa valtuuston kokousta (aikataulun mukaan 25.2.). Valtuusto päättää tilapäisen valiokunnan nimeämisestä, jos valiokunta nimetään, ei Kinnunen ole enää oikeutettu 12 kk:n palkkaan. Toivon todella olevani väärässä ja että eroilmoitus on jo jätetty.

Älykäs hallinto myös panostaa johtamiseen. Ihmisten johtamiseen. Järjestelmät ovat osa hallinnollisia prosesseja ja tuottavat dataa päätöksenteon tueksi ja ohjaavat toimintaa, antaen arvoja valituille mittareille. Mutta ne eivät korvaa johtamisosaamista. Organisaatiot kehittyvät vain, jos ihmiset organisaatiossa kehittyvät. Aster-keissistä tehty EY:n selvitys ja Novan budjettiylityskohua seurannut KPMG:n selvitys kertovat molemmat karua kieltään huonosta johtamisesta.

EY:n selvitys on ollut julkisesti saatavilla shp:n hallituksen kokouksen 7.12.2021 esityslistassa. Pöytäkirjasta selvitystä ei enää löydä. (Avoimuus olisi yksi osa älykästä hallintoa ja demokraattista päätöksentekoa.) Tässä pari huomiota:

  1. Valtuuston mahdollisuudet kyseenalaistaa valmistelua ovat olleet heikot. Valtuustolle asiat esittelee hallitus.
Kuvakaappaus EY:n raportista, s. 6

2. Hallituksen vastuu. EY:n selvityksestä käy kirkkaasti ilmi, että hallitus on epäonnistunut tehtävässään valvoa Aster-projektia.

EY:n selvitys, s.7
EY:n selvitys, s.10
EY:n selvitys s. 11
EY:n selvitys s.15

Selvitys vain vahvistaa sitä, että kuntien osoittama epäluottamus johtoa kohtaan on ollut täysin perusteltua. Hankkeen keskeyttämisen takana ei ole ollut mitään impivaaralaisia voimia tai aluevaalipolitikointia, vaan yksiselitteisesti huonoa johtamista, epäonnistunutta viestintää ja heikkoa hallintoa. Sairaanhoitopiiriä on johtanut Juha Kinnunen ja hallitusta Leila Lindell (kesk.).

Nämä samat ongelmat nousevat esiin jo KPMG:n tekemässä selvityksessä Novan budjettiylityksistä. KPMG:n raportti on valtuuston pöytäkirjan 1/2021 liittenä: Avaa pöytäkirja.

Tässä muutama kuvakaappaus:

Talousseuranta Novan ylitysten osalta on ollut erittäin heikkoa:

KPMG:n selvitys s.15

Hanketta ei ole johdettu lainkaan ohjausryhmissä, vaan niissä on keskitytty (hankkeen mittakaavassa) kapeisiin substanssikysymyksiin.

KPMG:n selvitys s.17

Erityisen harmillista on, että tässä tammikuussa 2021 julkaistussa selvityksessä annetaan suora kehitysehdotus Aster-hankkeen hallinnointiin. Kehitysehdotusta ei kuitenkaan ole noudatettu.

KPMG:n selvitys s. 5

Ei siis ihme, että Aster-hankkeesta vedettiin töpseli ja sairaanhoitopiirin johtajan alta kaatui jakkara. Ei näin.