Video: Särmä valinta.

Viikonloppuna moni halusi tietää miksi lähdin ehdolle, miksi politiikka minua kiinnostaa ja miksi Keski-Suomi on minulle tärkeä. Autoillessa tuli pohdittua asiaa ja tässä tulos:

Maaliskuun viimeisen viikonlopun ajelua vaalikentillä.

Videoleikkauspöydältä, Aleksi Graf, kommentteja:

Materiaalia oli noin tunnin verran, joten ymmärrettävän ja tiiviin kokonaisuuden tekeminen oli mukava pähkinä purtavaksi. Täysi taiteellinen vapaus antoi mahdollisuuden kuvastaa Emman joskus poukkoilevaa ajatuksen juoksua ja monipuolista kiinnostusta maakuntamme asioihin.

Raakavideolla pohdittiin todella kipeitäkin asioita, jotka ovat muovanneet Emmasta nyt näkyvän ja rohkean ehdokkaan. Kiiltokuvia on netti pullollaan. Emma näyttäytyy videolla omana itsenään: rohkea pohdiskelija, sanavalmis ja hakeutuu aina kehittäviin keskusteluihin – myös itsensä kanssa.

Olisin halunnut tuoda vielä enemmän Emman palavaa intohimoa politiikkaan, mutta se voisi tuntua ensikosketuksella omituiselta… joten myöhemmillä videoilla homma syvenee ja avautuu uudella tavalla. Emma on minun valinta. Hän haluaa tehdä töitä Suomelle ja Euroopan yhteistyölle. Trumpiin hän ei luota, joten jenkit eivät valitettavasti pääse osallisiksi Emman erinomaisesta tietotaidosta.

SOTE-palveluiden tasa-arvo edellyttää keskittymistä laatuun hallinnon sijasta

Suur-Keuruussa julkaistiin tänään 25.3.2019 vastineeni Keskustan Pertti Lehtomäen esittelemään maakuntaverolla höystettyyn maakuntamalliin SOTEsta.

On helppo olla Lehtomäen kanssa samaa mieltä SOTE-palveluiden tasa-arvoisesta saatavuudesta. Julkisella palvelutuotannolla kirittäjänä on budjetoidut eurot ja hoitotakuun toteutuminen. Tästä syystä Kokoomus on, Sipilän kaadettua hallituksen MAKU2-lakipaketin mahdottomuuden edessä, keskittymässä palveluiden laadun kehittämiseen. Hoitatakuiden kiristäminen tulee parantamaan palveluiden saatavuutta: hoitoon tulee päästä kuukaudessa, nykyisen 3 kk:n sijaan. Lasten ja nuorten mielenterveyden tarvearviointi tulee tapahtua 2-3 viikossa nykyisen 6 viikon sijaan ja palveluiden pariin on päästävä kuukaudessa (nyt 3 kk).

Kuntaliitto on Kokoomuksen kanssa samoilla linjoilla, kunnissa tiedetään parhaiten, miten palvelut maakunnan sisällä yhteistyössä tulee järjestää. Sosiaalipalvelut pidetään lähellä ihmistä, yhteyttä ja tiedonvaihtoa terveyspalveluiden kanssa kehitetään. Kaikessa hoidossa lähtökohtana pitää olla asiakkaan tarvitsema hoiva, ei desimaali. Keuruullakin lähtökohtana on hoitoisuus henkilöstötarpeen arvioinnissa. Niukat resurssit on osoitettava tarpeen mukaan. Haamuhoitajia tai väärinkäytöksiä ei hyväksytä, valvontaa ja sanktiointia on kiristettävä.

Kehitetään tiedolla johtamista ja yhteistyötä. Leveämmät hartiat rahoituspohjaan tarvitaan, mutta maakuntavero on kallis ja eriarvoisuutta lisäävä ratkaisu. Aluekehityksen skenaariot näyttävät voimakasta alueellista eriytymistä maakuntienkin kesken. Kestävyysvaje rankaisee ikääntyviä maakuntia. Nyt jo nähdään, että tulevaisuudessakin tarvitaan valtiontukia tasaamaan maakuntien eriarvoisuutta, joten nyt ei tarvita uutta veroa, joka vaatii uuden hallintoportaan. Keski-Suomessa on tehty erittäin laadukasta työtä SOTE-valmisteluissa ja tästä meidän on levollista ja hyvä jatkaa. Uudistamista tarvitaan, samoin tarvitaan maakunnan sisäistä solidaarisuutta.

Se, miten Keski-Suomi järjestää SOTE-palvelunsa jääköön meidän keskisuomalaisten päätettäväksi

“Tulevissa eduskuntavaaleissa päätetään myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuudesta. Nyt jos koskaan kannattaa kuunnella tarkalla korvalla puolueiden näkemyksiä – ja äänestää viisaasti.” Täsmällään näin, Pertti, täsmälleen näin. Luotan keskisuomalaisiin, luota sinäkin.




Vaalikonepoimintoja: Pääomaverotus

IS/HS vaalikoneessa esitettiin väite: Pääomaverotusta tulee kiristää.
Olen tästä eri mieltä.
Tässä perusteluni:

Suomessa on pelkästään 270 500 osakeyhtiötä ja n. 250 julkista osakeyhtiötä. Pääomatulojen kireämpi verotus tarkoittaa mm kiristyksiä näiden 270 500 yrittäjän ottaman riskinottokykyyn ja -haluun. Usein unohtuu se tosiasia, että melkoisen moni yrittäjä maksaa osinkotuloistaan ottamaansa henkilökohtaista yrityslainaa.

Meidän tulisi päinvastoin tukea ihmisten halua ottaa riskiä, kasvattaa mahdollisuuksia kansakapitalismiin, toivoen, että lauantain lottorahat sijoitettaisiin paremmin tuottaville osake- ja rahastomarkkinoille. Asuntosijoittajista myös iso osa on tavallisia keskituloisia kansalaisia, jotka ovat hankkineet sijoitusasunnon tulevaisuuden turvaksi. Tiukempi verotus tarkoittaisi myös kaikille heille heikompaa tuottoa ja heikompaa turvaa.

Maa- ja metsätalousyrittäjien asemaa on myös turha heikentää veronkiristyksillä. Keskeistä on myös huomata, ettei pääomatuloa kiristämällä saada kerättyä kassaan merkittäviä summia. Pääomaverotuksen potti myös heiluu suhdannevaihteluiden mukana. Näin ollen, kun olemme suuntaamassa matalasuhdanteeseen, tulisi kaikki voima keskittää yritteliäisyyten kannustamiseen, jotta työpaikat ja työnteon kannustavuudella saadaan pidettyä rattaat pyörimässä.

Tarkastellaan vaikkapa Veronmaksajien käyttämää ennustetta lähivuosista:

BKT laskee, vienti laskee ja yksityiset investoinnit pysyvät erittäin matalalla tasolla. Tässä on vain lisää syitä olla kiristämättä pääomatuloverotusta, me tarvitsemme investointihalua ja -kykyä.

Verotuottojen jakautumista osoittava kuva kertoo hyvin, mistä verotulot kertyvät.


Tuloverojen jakautuminen kuvattuna:

Vasemmistoliiton Li Andersonin Kauppalehdessä (18.3.20109) esittämät verolinjaukset olisivat myrkkyä talouskasvulle ja yrittäjille. Jos yrittäminen ja riskinotto ei ole yrittäjälle palkitsevaa, ei yritys kasva, eikä työllistä.

Mielestäni Kauppakamarinkin käyttämä perusprinsiippi verotuksesta on osuva:

Verotetaan sitä, mitä halutaan vähemmän, enemmän. Sitä, mitä halutaan enemmän, verotetaan vähemmän.

Suomen nainen

Kokoomusnaisten julkaisussa nostin esiin kasvupolkuani vaikuttajana. Järjestöt ovat merkittävä väylä vaikuttaa ja tärkeä osa kansalaisyhteiskuntaa.
(Koko julkaisun löydät täältä.)

Huomaan myös poliittisessa toiminnassa selvästi sen, että tulen vaikuttamistyöhön poliittisen järjestelmän ulkopuolelta. Toki olen tällä hetkellä osa järjestelmää, puolueen jäsen ja paikallisyhdistyksen puheenjohtaja.

Näen kuitenkin selvästi, että toimintamallini ovat vähemmän luutuneita ja mieleltäni olen voimakkaan uudistuhaluinen. Minulla on vahva usko monipuoluejärjestelmään, vaikkakin näen puolueiden uudistumistarpeen. Uudistusta tulee tapahtumaan, joko se tapahtuu puolueista käsin sisältä tai ulkoisen paineen kautta. Itse toivon ja uskon sisäiseen muutokseen ja siksi olenkin valinnut olla tässä pelissä mukana.

Minulle verkostoni ovat luottamuspääomaa. Olen nuorkauppakamari- ja yrittäjyysverkoista vuosien aikana rakentanut itselleni ystäväpiirin, joka toimii luottamuksella ja käy vastavuoroisuudella. Vierastan itse ajatusta, että verkostoja käytetään kertakäyttöisenä kauppatavarana. Tähänkin poliitikassa törmää valitettavasti. Uskon kuitenkin muutokseen ja elän vahvasti arvojeni mukaisesti. Siksi olen myös pyrkimässä vahvemmin mukaan politiikkaan, sillä luotan meidän toisinajattelijoiden raikastavan ja suoraselkäistävän politiikantekoa. Politiikkojen tehtävänä on rakentaa demokratian pelisäännöillä parempaa maailmaa ja siinä rakennustyössä minäkin haluan olla mukana.

Keski-Suomen Yrittäjäsanomat 1/2019

Tässä vielä nostoni Keski-Suomen Yrittäjäsanomista.

Suomessa tarvitaan lisää rohkeutta ja riskinottoa. Tarvitsemme talouskasvua, innovaatioiden tuomaa lisäarvoa ja tuotteita maailmanmarkkinoille. Kasvun vauhdittamiseksi ja ulottamiseksi yhä useammalle alalle tarvitaan kevenevää sääntelyä ja verokohtelua yrityksen tuloksesta. Yrityksen varojen tulisi voida siirtyä investointeihin ja kehitykseen ilman verokarhun kouraisua. Menestys edellyttää aina riskinottoa, ja yrityksen tulisi voida rahoittaa kasvun riskiä kannattavammin omilla pääomillaan.

Kaikki yritykset tarvitsevat joustavampia työmarkkinoita. Tämä tarkoittaa laajaa paikallista sopimista, monipuolisia osaamisen kehittämisen malleja, palkansaajan ja yrittäjyyden raja-aitojen kaatamista sekä työperäisen maahanmuuton helpottamista.

Minulle tasa-arvoinen työelämä on tärkeä teema. Sukupuolittunut työelämämme ja perhevapaiden kustannukset hidastavat naisten työurien kehittymistä ja estävät vaurastumista. Samaan aikaan nähdään huolestuttavia merkkejä nuorten miesten syrjäytymistä ja tippumisesta työmarkkinoilta. Meidän on rakennettava tasa-arvoisempaa työelämää.

Toinen keskeinen seikka on vastuullisuus. Se ulottuu laajasti sosiaalisesta ja taloudellisesta vastuusta ympäristövastuuseen. Kestävä kehitys on hyvää bisnestä kaikille ja siihen meidän on kannustettava.

Kokonaisuudessaan lehden digiversion löydät tästä.

Nainen ratissa, auto ilman kuljettajaa?

Kuulin aamulla ajaessani pätkän Yle Puheen keskustelusta, jossa pohdittiin naisia liikenteessä. Siihen liittyviä stereotypioita, tilastollisesti naisia kuskeina ja naisten ajovastuun jakautumista perheen sisällä. Aihe osuu myös hyvin selkeästi sukupuolinormeihin.

Pysähdyin pohtimaan omaa taustaani ja miten minusta on tullut se kuski, joka olen. Melkoisen hyvä kuski olenkin, ainakin naiseksi.

Minulla on kaksi vanhempaa veljeä, jotka ovat molemmat saaneet mopot. Petteri päristeli -80-luvulla Honda Monkeylla ja Santeri -90-luvulla Suzuki PV:llä. Samoin minä. Petterin mankilla opeteltiin mökin pihassa mopolla ajoa ja saattoi matka joskus ylettyä postilaatikolle asti. Mökkitietä pääsi muksuna ajamaan isän sylistä ja sitten vähän isompana ihan itse ajaen. (Rikos lienee vanhentunut…)

Kun virallinen 15 vuoden ikä koitti tarjosi mopoilu vapautta. Vaikka mopa ei tarvinnut koulu- tai harrastusmatkoihin (koska keskustan lapselle kaikki tapahtui vieressä), niin sillä pääsi kesällä ajamaan Lomppariin uimaan ja viikonloppuna ajamaan mökille myöhemmin kuin porukat! Ai että sitä vauhdin ja vapauden hurmaa ja mäkäräisten määrää kaulassa, kun päristi PV:llä 28 kilometriä!

Minulle siis sallittiin aina sama päristelyt kuin veljilleni. Kun koitti aika ajaa ajokortti, isä ilmoitti, että ajan C-kortin. Tuossa kohtaa hieman pyörittelin silmiäni ja piti kai periaatteesta sanoa jotain vastaan, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Niinpä suoritin C-kortin ja keräsin itsevarmuutta ajoneuvojen hallintaan. En koskaan ajatellut, että olisin huonompi kuski kuin pojat. Olen harjoitellut auton pyörittämistä maalla ja jäällä ja oppinut, kuinka paljon oikaisua on liikaa.

Parikymppisenä sain syntymäpäivälahjaksi auton. Kirkkaan vihreän Micran, jolla huomioarvo oli taattu. Koin olevani erityisen onnekas ja auton omistaminen mahdollisti aivan uudenlaisen maailman! Asuin Turussa ja siihen asti olin käytännössä polkupyöräillyt joka paikkaan, myös vetämään Lady-pesistä kaikkine maila- ja räpyläkasseineen. Kun sain auton, kävin parin vuoden asumisen jälkeen ensimmäisen kerran Länsikeskuksen Kodin1:ssä ja Citymarketissa. Wau!

Auton omistamiseen kuului myös perushuoltaminen. Isä on opettanut, miten renkaat ja pyyhkijänsulat vaihdetaan, miten ja miksi ikkunat pitää pestä sisältä ja pinta vahata. Kaikkinensa olen siis oppinut autoilemaan ja toimimaan itsenäisesti, pitkälti juuri isän oppien ansiosta. Vaikka olen tyttö, olen saanut samat opit kuin veljeni.

Ajettujen kilometrien ansiosta minusta onkin kasvanut autonainen. Metsästyskoiran omistamisen myötä minusta kasvoi myös nelivetonainen. Sysäys siihen saattoi tulla, kun micran ominaisuudet loppuivat muutaman kerran Varsinais-Suomen metsäautoteillä kesken… Toki isä myös omisti useamman pajeron, joten maasturilla ajosta oli kokemuksia.

Liikkumisen vapaus on mahtava asia. Olen yleensä rohjennut ajaa liikenteessä kuin liikenteessä – toki tähänkin on poikkeus. Malesian Penangissa asuessa ajoneuvona oli kevarin tehoinen skootteri. Penangin liikenne oli sellaista, että sinne sekaan minulla ei ollut minkäänlaista hinkua, vaan tyydyin mieluusti olemaan kyydissä ja annoin miehen hoitaa ajamisen.

Autoilla on lomamatkoilla huristeltu niin Maltan vasemmanpuoleista liikennettä ja kapeita pikkukatuja kuin Saksan motareitakin. Oli siinä jotain mielettömän mahtavaa, että miten nopeasti matka Saksasa taittui, kun latasi Terranosta lämän alas autobaanalla. Toki mekkala hytissä oli sitä luokkaa, että pelttorit olisivat olleet tarpeen. Kroatian loman jälkeen päätin, että ikinä enää me ei vuokrata alitehoisia nuhapyssyjä. Olin varma, että se litran koneella varustettu kukkopilli jää sinne autolautan alakertaan, enkä saa komennettua autoa ylös yhdeksän asteen ramppia. Tai että se sama kukkopilli hyytyy loma-asuntoon johtavaan mäkeen, jollaisia muuten ei Suomessa saisi edes rakentaa. Huhhuh. Saman vuoden syksyllä Kanadassa vuokra-autona olikin sitten maasturi. Erehdyin sitten vielä kerran mankumaan Smartin vuokraamista lomalla. Samalla tuli 3 kertaa samassa: ensimmäinen, viimeinen ja ainoa kerta: se tunne, kun automaattivaihteinen auto sammuu vuoristotien jyrkkään, nousevaan mutkaan. Ei sitä autoa suotta pölynimuriksi sanota.

Olen siis vahvasti autonainen. Työmatkan taittamiseen ei tosin ole edes vaihtoehtoa, mutta toisaalta ajaminen ei myöskään minua haittaa. Ajan n. 30 000 km:ä vuodessa ja ilmastonmuutoksen eteneminen hirvittää myös minua. Tässäkin isä kyllä toimi esimerkkinä. Jäätyään eläkkeelle Huopikselta isä osti Mistubishi Outlander PHEV:n. Kun hänelle oli kertynyt pari vuotta kokemusta ja minulla koitti autonvaihto, päätin itsekin selvittää hybridi-vaihtoehdon, aiemman dieselin sijaan.

Armoton laskenta, ajoergonomiavertailu ja sisätilojen mittaaminen eri vaihtoehdoissa päätyi siihen, että hankin itselleni Volvon XC60 T8:n eli hydridikoneen. oki on rehellisyyden nimissä todettava, että auton valintaan vaikutti myös kenties lähestyvä neljänkympin kriisi. Ajattelin, että kerrankin ostan sellaisen auton, jossa on tehoja. Ajokokemusta autosta on nyt n. 38 tuhannen kilometrin verran – ja on todettava, että hydridissä on puolensa… ja puolensa.

Mutta mikä tämän polveilevan tarinan opetus on? Jälleen kerran – tasa-arvon kehittyminen ja sukupuolinormien murtuminen on enemmän kiinni vastakkaisen sukupuolen edustajista. Normi naisesta huonompana kuskina pohjaa usein miesten vahvempaan rooliin kuskeina ja siihen, mitä tytöille opetetaan. Poikia voivat kiinnostaa mutterit ja nippelit, mutta kiinnostus moottereihin ei liity ajamiseen tai ajotaitoihin ja kiinnostukseen ajamisesta.
Meidän tulisi vanhempina, täteinä ja setinä tarkkailla enemmäkin sitä, minkälaisia normeja päässämme kannamme ja aktiivisesti pyrkiä pois näistä. Tai edes vaieta niistä ja kannustaa lapsia ja nuoria kokeilemaan ja kehittämään taitojaan monipuolisesti, ilman sukupuolinormien painolastia. Että tulee päivä, jolloin ei enää ole naiskuskeja, otsikon sanonta on painunut unholaan – ja minäkin arvioin vain olevani ykskantaan ”hyvä kuski”.

Olen kiitollinen siitä, että isäni on kasvattanut meitä ”tasapäisesti”. Siinä lienee osasyy siihen, että olen särmä valinta.

Mökkitie. Ja mäyräkoira.

Valtuustoaloite 11.3.2019:

Keuruun kaupungin markkinointikokonaisuuksien toiminnallinen ja vastuunjaollinen selkeyttäminen

Keuruun kaupunkikonsernin tehtävänkuvia ja toimintoja tulee selkeyttää. Strategian mukaisesti tavoitteena on kaupunkikonsernin selkeät vastuualueet ja toiminnot, joissa ei ole toiminnallisia päällekkäisyyksiä. Aloitteella tavoitellaan Keuruun kaupungin markkinointikokonaisuuksien toiminnallista ja vastuunjaollista selkeyttämistä. Kaupungin sisällä kaupunkimarkinoinnin kokonaisuus ei kuulu selkeästi kenenkään vastuulle, vaan suoritettavia toimenpiteitä käydään läpi markkinoinnin työryhmässä, johon kuuluvat mm. kaupunginjohtaja, Keulinkin toimitusjohtaja, kaavoitusjohtaja ja vapaa-aikasihteeri. Työryhmän tuntihinta on melkoisen korkea.

Matkailumarkkinointi on matkailusihteerin toimenkuvassa ja vapaa-aikalautakunnan alaisuudessa.

Tehtävien selkeyttämiseksi ja monipuolisen toiminnallisen tuen varmistamiseksi matkailusihteerin tehtävään Keuruun matkailupalvelujen sijoittumista kaupunkikonsernissa tulisi uudelleenarvioida.Toimintojen siirtäminen osaksi kehittämisyhtiö Keulink OY:n toimintaa tulee selvittää. Yhtiössä vastataan muidenkin elinkeinopalvelujen kehittämistuesta ja hanketoiminnasta ja tälläkin hetkellä menossa on matkailuun keskeisesti liittyvä kehittämishanke.

Keulinkin tehtäviin kuuluu osakassopimuksen mukaisesti operatiivinen elinkeinoelämän kehittämistyö. Tämä on pitänyt aina sisällään myös sijoittumismarkkinointia, joka on osa kaupunkimarkkinointia. Keulink toimii myös mm Keulink Kiinteistöt Oy:n tilojen markkinoijana. Kaupunkimarkkinoinnin palvelujentuottamisen keskittämisen Keulinkille voi nähdä oleva elinvoiman kehittämisen näkökulmasta luonteva jatkumo Keulinkin nykyisille kehittämistehtäville.

Mänttä-Vilppulassa toiminnot onkin järjestetty kehittämisyhtiöön:
“MW-Kehitys tuottaa Taidekaupunki Mänttä-Vilppulan matkailu- ja markkinointipalvelut. MW-Kehitys osallistuu kaupunkikehittämisen hankkeisiin, jotka koskevat kaupunkikuvan ja viihtyvyyden parantamista. Kehittämisen keskiössä ovat parhaillaan kaupunkiopastus, kulttuurireitit ja keskustapalveluiden kehittäminen. MW-Kehitys koordinoi myös Mänttä-Vilppulan matkailu- ja palveluyritysten yhteistyötä ja liiketoiminnan kehittämistä.”

Vastaava järjestely tulisi selvittää myös Keuruulla.

Keuruulla 11.3.2019

Emilia Koikkalainen
Kaupunginvaltuutettu


Aloite on kirjattu tiedoksi:

Valtuustoaloitteet
82/00.01.02/2019, 80/02.02.02/2019
VALT 11.03.2019 § 6
Valtuuston kokouksessa 11.3.2019 jätettiin seuraavat aloitteet:
….
2) Emilia Koikkalaisen ja usean muun valtuutetun allekirjoittamassa aloitteessa toivotaan Keuruun kaupungin markkinoint kokonaisuuksien toiminnallista ja vastuunjaollista selkeyttämistä. Markkinoinnin kokonaisuus ei kuulu selkeästi kenenkään vastuulle. Matkailu- ja markkinointipalvelujen sijoittamista osaksi Kehittämisyhtiö Keulink Oy:n toimintaa tulee selvittää.
Päätös: Aloitteet merkittiin tiedoksi.