Elinvoimainen maaseutu on yhteiskunnan kaiken hyvinvoinnin kivijalka.
Maaseudulla tehdään ruoka ja vientituotteet. Useat meistä käyvät maalla ja luonnossa virkistäytymässä ja voimaantumassa, vaikka emme asuisi vakituisesti maaseudulla. Monilla on juuret maaseudulla. Juuret tuovat turvaa ja ne ovat osa identiteettiämme. Suomalaisia kehutaan maailmalla luonnonläheisiksi ihmisiksi. Erityisesti maaseudulla kasvetaan tekemisen kulttuuriin ja tekevään elämään – käytännön viisauteen. Kaupunkiympäristössä tämä on jo katoamassa, mikä on huolestuttavaa, koska käytännön viisauden tulisi läpäistä myös kaikki se, mitä poliittisessa päätöksenteossa ja virkamiestyönä tehdään. Minulle on hyvin tärkeää, että lapsellani ja tulevaisuudessa myös hänen lapsillaan säilyy mahdollisuus valita elämä maaseutukunnassa tai pikkukaupungissa.
Muutto pois kasvukeskuksista on monille koettuun hyvinvointiin ja elämänlaatuun liittyvä valinta. Seutukaupungissa perustuloilla voit asua omarantaisessa rivi- tai omakotitalossa taajaman keskustassa. Lapset kulkevat turvallisesti harrastuksiin ja kouluun. Harrastuksia ja palveluita on kaikkea riittävästi, mutta ei liikaa. Ei ole ruuhkia eikä parkkimaksuja, ja tunnissa ehdit käymään pankissa, kelalla, kirjastossa ja kaupassa.
Maaseudun elinvoimasta täytyy pitää huolta. Maaseutua ja metsiä ei pidä museoida, vaan niiden pitää pystyä tarjoamaan työtä ja toimeentuloa tulevaisuudessa – maaseudulla pitää olla mahdollisuus hyvään arkeen ja palveluihin.
Vastuullinen ruokatuotanto, sähköistyvä teollisuus ja hoidetut metsät ovat turvaavat elämisen edellytykset. Myös kaupunkilaiset elävät maaseudun tuotannosta.
HYVIS-hankkeen laatimassa viitekehyksessä hyvän elämän osa-alueina mainitaan yksilön merkityksellisyyden kokeminen, osallistuminen ja osallisuus sekä yhteisöt, yhteenkuuluvuus ja osallisuuden kokemus ja lisäksi fyysinen ympäristö, sen käytettävyys ja saavutettavuus sekä palvelut ja niiden saavutettavuus, osuvuus ja laatu (HYVIS Hyvän elämän jäljillä — Opaskirja kuntien hyvinvointityön tueksi, 2021). Kunnan perustehtävä on huolehtia hyvän elämän edellytyksistä paikallisesti, mutta perusta kuntien autonomialle ja toimintaedellytyksille luodaan kansallisella tasolla.
