Turvallisessa arjessa on monta ulottuvuutta. Arjen turvallisuus käsitteenä kuvaa sitä, että tarvitsemamme palvelut ja hyödykkeet ovat saavutettavissamme, ja voimme toimia työssämme ja vapaa-ajallamme osana yhteiskuntaa ja kokea mielekkyyttä elämässämme. Tämän kokonaisuuden turvaaminen on yhteiskunnan perustehtävä.
Olemme Suomessa – länsieurooppalaisessa hyvinvointivaltiossa – viime vuosikymmeninä tottuneet ajatukseen turvallisesta arjesta monella tapaa itsestäänselvyytenä. Erilaisten uhkakuvien olemassaolo on tiedostettu, mutta ne ovat olleet kaukana, joko tuhansien kilometrien tai vuosien päässä. Korona ja vuoden 2022 maailman tapahtumat särkivät tällaisen nyt jopa naiivin turvallisuuden tunteen. Enää ei ole aikaa takertua maskin nyöreihin tai jäädä jumiin hallintokuntien välisiin kuiluihin.
Seuraava eduskunta ja hallitus joutuvat tekemään entistä tavoitteellisempaa, konkreettisempaa ja aidosti vaikuttavampaa työtä tulevaisuuden turvallisuuden eteen kaikilla osa-alueilla. Tarvitaan selkeää työnjakoa ja vastuullista johtajuutta.
Venäjän toimet Ukrainan hyökkäyssodan yhteydessä ovat avanneet silmämme. Toiveikas suhtautuminen Venäjän kehittymiseen törmäsi myös energiaseinään viimeistään kaasuputkien räjähdellessä Itämerellä. Suomi ja Eurooppa tarvitsevat nopeaa energiasiirtymää. Yhteiskuntamme sähköistyy voimakkaasti ja energian kulutus kasvaa. Tarvitsemme uusiutuvaa energiaa, mutta uusiutuvan energian ohelle tarvitaan edelleen säätövoimaa tasaamaan vaihtelevia luonnonolosuhteita. Suomi on nyt ja jatkossakin riippuvainen eurooppalaisesta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä energiatuotannossa. Vain riittävä tuotanto takaa energian kohtuullisen hintatason. Energiakriisin myötä olemme myös ymmärtäneet omat mahdollisuutemme arjessamme vaikuttaa energiankysyntään. Moni meistä on pakon edessä laskenut energiankulutuksensa minimiin.
EU ja Suomi ovat asettaneet tavoitteita hiilineutraaliuden suhteen. Tavoiteasetanta on tärkeä, samoin tärkeää, että keinovalikoima jätetään sääntelyllä avoimeksi. Teknologinen kilpajuoksu on käynnissä, eikä sitä tule rajoittaa poliittisella päätöksenteolla tai sääntelyllä.
Kasvun Suomi tarvitsee päästöttömiä energiaratkaisuja, ja kehittämisessä tulee painottaa säätövoimaa ja päästöttömiä energialähteitä. Energiatuotannon kehittämisen tukemisessa tulisi tarkastella tuotannon kustannuksia ja syntyneitä päästöjä. Mitään teknologiavalintoja ei tulisi rajata pois poliittisessa päätöksenteossa tehdyillä valinnoilla, koska se vääristää teknologista kilpajuoksua. Päästötavoitteisiin pyrkimisen tulisi olla tällä tavalla teknologianeutraalia.