Maa- ja metsätalouden sääntely ja taloudellinen ohjaus tulee pääasiassa EU:sta. Jäsenmaiden ruuantuotanto etenkin eroaa toisistaan kuitenkin huomattavasti. Kehityskulku on kulkenut kohti keskitetympää tuotantoa ja suurempia tilakokoja. Kuitenkin samaan aikaan myös maataloudessa erilaistuminen ja erikoistuminen on vahvistunut. Maanviljelyä tai maataloutta tehdään myös muun palkkatyön ohella.
Suomalaisen ruokatuotannon ja huoltovarmuudenkin näkökulmasta on tärkeää, että mahdollisuuden maatalouden harjoittamiseen säilyvät ja toiminnan kehittämiseen on järjelliset kannusteet.
Suomi jää kuitenkin EU-vaikuttamisessa jatkuvasti jalkoihin maatalouden erityispiirteiden ymmärtämisessä. Maatalous kaipaa yhä selkeämmin elinkeinoharjoittamisen vapautta ja sääntelyn keventämistä. Tukiehdoista tuntuu katoavan maalaisjärki lopullisesti. Erään isännän sanoin “Jos jotain positiivista hakee, niin tänä vuonna tukipapereiden täyttäminen on helpompaa kuin ensi vuonna”.
Metsäomaisuuden hallintaan kaivataan myös yhä selvemmin keskustelua metsätalouden merkityksestä kansantaloudelle ja kasvollisen metsäomistamisen vastuullisuudesta.
Suomi tarvitsee monipuolisesti yrittäjyyttä, myös maa- ja metsätalousyrittäjyyttä. Suurten ikäpolvien eläköityessä omistajanvaihdokset ovat yhtä ajankohtaisia maa- ja metsätaloudessa kuin muillakin toimialoilla. Keski-Suomen maakunta on pidettävä elinvoimasena laitojaan myöden.
Maa-ja metsätalous ansaitsee parempaa sääntelyä ja pääministeripuolueen, joka osaa EU-politiikan ja haluaa kehittää myös maa- ja metsätaloudelle toimintaympäristön, jossa on paremmat mahdollisuudet uusiin innovaatioihin ja positiiviset kannusteet investointeihin.
Kokoomuksen kansanedustajaehdokkaat
Emilia Koikkalainen, yrittäjä, Keuruu
Matti Vihelä, maanviljelijä ja autonkuljettaja, Äänekoski
