HYVAKS – palveluverkkopäätöksistä 9.12.

Tiistaina 9.12.2025 aluevaltuusto kokoontui tekemään merkittäviä päätöksiä.
Asialistalla olivat mm:
1) Palvelustrategia
2) Palveluverkko, sitova säästötavoite 18,6 miljoonaa
3) Talousarvio, budjetti n. 1 400 miljoonaa, joka koskee n. 200 000 asukasta ja yli 12 000 työntekijää. Vuoden 2026 sopeuttamistavoite 58 miljoonaa.  

Aluevaltuutetun tehtävä on katsoa kokonaisuutta. Keski-Suomen väestö lisääntyy Jyväskylän seudulla, mutta vähenee maakunnassa. Palveluita on tuotettu muuta maata peittävämmin ja kalliimmalla kuin muualla Suomessa. Kertynyt alijäämä syö toimintakykyä koko Keski-Suomen alueella. On kyettävä priorisoimaan palvelutuotantoa – tuottamisen paikkoja, uudistettava toimintapaja ja johtamista. Tarvitaan vankkaa johtamisen uudistusta viranhaltijoilta ja vastuunkantoa vaikeista päätöksistä valtuutetuilta. Ei auta syytellä entisiä, nykyisiä tai tulevia hallituksia, vaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja tehtävä välttämättömät muutokset. Olen tarkastuslautakunnan puheenjohtajana saanut syväsukelluksen hyvinvointialueen talouskriisiin ja ymmärrän, mitä välttämättömiä päätöksiä tarvitaan itsenäisyyden säilyttämiseksi.

Poliittiset puolueet ovat jo talousarvion valmistelun aikana sitoutuneet palveluverkosta tavoiteltuun 18,6 miljoonan säästötavoitteeseen. Ryhmäpuheenjohtajat ovat syksyn aikana neuvotelleet uudistuksista useaan kertaan, jotta palveluverkkopäätös ja talousarvio saataisiin yhteisesti hyväksyttäväksi, kipeäksi kompromissiksi, jossa ei voittajia luetella. Kaikki myös sitoutuivat viemään esityksensä virkakoneiston arvioitavaksi, jotta kustannusvaikutuksista voitaisiin varmistua. Kokoomus on sanojensa mittainen. Sitouduimme tavoitteeseen ja kävimme läpi kustannusneutraalit ehdotukset, joita muilta puolueilta tuli, niitä tuli vain 2. Hyväksyimme SDP:n tekemät esitykset, jotka mielestämme lisäsivät yhdenvertaisuutta ja ottivat huomioon Keski-Suomessa keskeisen segregaatioriskin, mikä liittyy Huhtasuon sosio-ekonomiseen tilanteeseen. Esitys selvityksestä oli erittäin kannatettava. Huhtasuon terveysasema lakkaa, vaikka Huhtasuon suuralueella asuu jo Keuruun verran asukkaita ja väkiluvun odotetaan kasvavan n. tuhannella seuraavan 10 vuoden aikana. Keuruun väkilukuennuste puolestaan osoittaa laskua n. tuhannella. 

Itse pidän poliittisten irtopisteiden hakemista esityksillä, joita ei voida edes hyväksyä nykyisessä arviointimenettelytilanteessa lähinnä surullisena. On harmillista nähdä, ettei tosiasioita resurssien niukkuudesta haluta uskoa, eikä myöskään tukea poliittisen sopimisen kulttuuria, jonka puutteeseen myös arviointiryhmä on kiinnittänyt huomionsa. Yksittäisten valtuutettujen esitykset vastoin sovittuja pelisääntöjä eivät lisää luottamusta, eivätkä osoita myöskään kykyä kantaa vastuuta. 

Alijäämä hyvinvointialueella on kivunnut yli 330 miljoonan, kun koko HVA:n budjetti on n. 1,4 miljardia. Olemme arviointimenettelyssä ja arviointiryhmä on edellyttänyt 18,6 miljoonan välittömästi toimeenpantavia säästöjä palveluverkosta.  Kukaan ei ole myöskään luvannut, ettäkö työ päättyy tähän, kyseessä oli palveluverkon vaihe 2.

Faktaa arviointiryhmän pöytäkirjasta:
Arviointiryhmälle on esitelty hyvinvointialueella valmisteltu, ns. palveluverkko vaihe 2 suunnitelma, jolla tavoitellaan noin 18,6 M€ kustannussäästöjä. Arviointiryhmä katsoo, että hyvinvointialueen taloudellinen tilanne vaatii välittömästi päätöksentekoa ja toimia taloudellisen tilanteen kohentamiseksi. Tämän vuoksi arviointiryhmä esittää hyvinvointialuelain 122 §:n tarkoittamana toimenpide-ehdotuksena, että hyvinvointialue hyväksyy ja pikaisesti toimeenpanee palveluverkkoa koskevan vaiheen 2 suunnitelman niin, että sillä saavutetaan vähintään arvioidut noin 18,6 M€ taloudelliset vaikutukset ja lisäksi päättää edelleen jatkaa palveluverkkoon liittyvien, hyvinvointialueen taloutta kohentavien toimenpiteiden valmistelua. Arviointiryhmä toteaa, että tarvittaessa arviointiryhmä palaa asiaan lisätoimenpide-ehdotusten muodossa. Tähän liittyen arviointiryhmä kiinnittää huomiota siihen, että mahdollisia uusia sopimuksia solmittaessa tulisi ottaa huomioon myös mahdolliset uudet, myöhemmin päätettävät palveluverkon muutokset.

Huhtasuon, Tikkakosken ja Korpilahden soteasemat lakkaavat. Toivakassa tulee muutos sotepalvelupisteeksi. Sotepalvelupiste Multialla, joka on toiminut vain ajanvarauksella, lakkaa. Multian asukkaat ovat jo nyt käyneet pääsääntöisesti Keuruun soteasemalla ja Multian palvelukoti on jo Keuruun soteaseman lääkäripalveluiden alla. Käytäntö ei Multialla siis päätöksellä muutu. Muutosesitykset olisivat puolestaan laajentaneet tarjoomaa Multialla ja lisänneet kustannuksia.   

Alueellinen osastotoiminta päättyy Joutsassa, Pihtiputaalla, Keuruulla ja Karstulassa.
Keuruun ja Multian asukkaiden vuodeosastohoitoa vaativat asiakkaat palvellaan jatkossa muissa toimipisteissä, riippuen palveluntarpeesta. Vuodeosastohoito on tilapäistä hoitoa, ei kenenkään pysyvä hoitomuoto. Kun pitää tehdä valintoja sijainnin ja saatavilla olevan hoidon laajuuden suhteen, valitsen mielummin laajemmat hoitomahdollisuudet kuin sijainnin läheisyyden kotiini. Vuodeosastohoito on muutamien päivien pituista hoitoa, josta tulisi kyetä joko kotiuttamaan palveluiden kanssa tai pääsemään pysyvään hoitopaikkaan, ei maata vuodeosastohoidossa. 

Tiukasta taloudesta huolimatta on kyettävä kehittämään uusia toimintamalleja. Talouden niukkuus asettaa kuitenkin reunaehdot kehittämiselle – emme voi kehittää toimintoja ja ylläpitää päällekkäisiä palveluita, vaan on kyettävä ensin luomaan säästöjä, jotta saadaan resursseja kehittämiseen. Kotisairaalamallien kehittäminen samoin kuin uusien kotiuttamispalveluiden tuotantoa tulee lisätä ja kehittää. Mm. Pohjois-Savo on saanut hyviä tuloksia juuri kotiuttamispalveluiden kehittämisellä, on päästy keventämään raskaasta osastohoidosta, mm lääkkeenmääräämisoikeuksien omaavien sairaanhoitajien lisäyksillä ja uusia hoitomalleja kehittämällä. Pitää kuitenkin ensin uskaltaa luopua seinistä. Eräs huomattavan senioriteetin omaava hoitoalan johtaja totesi: “Sairaansijoilla on tapana täyttyä”. Kotiinvietävä hoito onkin usein inhimillisempää ja kuntouttavampaa. Inhimillisyys korostuu erityisesti, jos kyseessä on palliatiivinen hoito. 

Muutosten vaikutuksia on arvioitu ennakkoarvioinneissa, jotka löytyvät päätösten julkisista perusteluista. Arviointien mukaan vaikutukset elinvoimaan ovat vähäisiä. Merkittävin vaikutus on vuokratulojen vähenemä kunnille. Heikentymää elinvoimaan tulee myös, jos osa työntekijöistä muuttaa työn perässä pois alueilta. Vaikutusarviointi on sama kaikille seuduille, joilta osastot lakkaavat.  

Vaikutukset elinvoimaan Keuruulla ja Multialla ovat nähdäkseni maltilliset. Olen koko ajan painottanut päätöksiä yhtenäisen Keski-Suomen ja itsenäisen hyvinvointialueen puolesta. Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin, että yksilöille muutokset voivat olla merkittäviä muutoskohtia elämässä. Ymmärrän myös erittäin hyvin, että lakkauttamisella on aina shokkivaikutus, etenkin, kun puhutaan palveluista, jotka moni meistä kokee turvallisuuden tunteensa takeeksi. Haluan kuitenkin uskoa, että hyvin meidän käy. Muutosprosessi jatkuu ja on raskas, etenkin henkilöstölle, mutta päätöksistä syntyy aina toimintaa ja toiminnan kautta syntyy mahdollisuus kehittymiselle. 

Loppukaneettina mainitsen vielä, että paikallislehden soisi kykenevän taustoittamaan vaativia päätöksiä ja nostamaan esiin myös päätösten perusteluita. Aiemmin asiasta järjestetystä yleisötilaisuudesta mahtui lehteen ainoastaan osastoja puolustavat puheenvuorot. Ei viranhaltijan esittelemä taustoitus, eikä huoli heikon talouden uhasta Keski-Suomen itsenäisyydelle. On harmillista, kun uutistuotanto valuu klikkiotsikkojen ja mielipidekirjoitusten tasolle.  

Kouluverkosta – faktoihin perustuvia päätöksiä toivoen

Mielipiteeni, julkaistu Suur-Keuruussa 1.4.2025.

Kouluverkkopäätökset herättävät tunteita – hätää ja surua muutoksista. On tärkeää jatkaa keskustelua faktoihin pohjautuen.

Kuten Saara Kässi-Jokinen toi esiin, kouluverkon arvioinnissa keskeisiä tekijöitä ovat oppilasennusteet sekä syntyvyyden ja väestön vähenemisen trendit. Taloudellisen ja palveluverkkosuunnittelun tulee perustua näihin ennustettaviin faktoihin.

Oppilasmäärän lisäksi on arvioitava myös mahdollisia rakenteellisista muutoksista johtuvia kustannussäästöjä. Yksi merkittävä säästö liittyy tilakustannuksiin, kuten lämmitykseen tai siihen, että mikäli kiinteistö vapautuu koulukäytöstä, löytyykö sille jatkokäyttöä. Tai olisiko kouluun mahdollista keskittää muita palveluita, jotta toisaalta saada tiloja uuteen käyttöön. 

Ari Kakkuri esitti kirjoituksessaan ettäkö perusopetuksen järjestäminen maksaisi vain noin 5000 euroa per oppilas. En tiedä millä ilarinmatikalla tämä on laskettu. 

Kuriositeettina mainittakoon, että oppilasmäärä vähenee siten, että nyt keskustan ala-asteilla on 385 oppilasta ja 2030 kaikki ala-asteiden lapset yhteensä ovat 345 lasta. 

Talousarvio vuodelle 2025 kertoo perusopetuksen kuluiksi n. 12 M€. Valtionosuuksia kaupunki saa kokonaisuudessaan arviolta n. 8 miljoonaa. Oppilaskohtainen perusopetuksen valtionosuus on hieman yli 8 300 €. Oppilaita perusopetuksessa Keuruulla on 2025 n. 820 oppilasta. Talousarviosta johdettu perusopetuksen kustannus on koko kaupungissa on siis n. 14 600 €/oppilas. 

OPH:n kustannusvertailua vuodelta 2022: Keuruu 13 330 €/oppilas;  Mänttä-Vilppula 10 835 €/oppilas; Saarijärvi 10 236 €/oppilas; Jyväskylä 9794 €/oppilas.

Keuruun taloudellinen hyöty vieraspaikkakuntalaisista lapsista on siis melkoisen ohut. On totta, että nämä oppilaat kasvattavat tuloja. Yhtä totta on, että jokaisen oppilaan koulunkäyntiä subventoidaan keuruulaisin verovaroin tuhansilla euroilla per oppilas. 

Emilia Koikkalainen
kaupunginhallituksen 1.vpj
alue- ja kuntavaaliehdokas (KOK)

Demokratian tuska ja ahdistus

Puoluepoliittisena toimijana koen tuskaa ja ahdistusta demokratiasta. Välillä tuo maailmantuska johtuu taloudesta, globaaleista trendeistä, vaikuttamisyrityksistä itsenäisten valtioiden vaaleihin ja niin edelleen. 

Akuutisti koen tuskaa kuntavaaleista ja ehdokasasettelusta. Suurin tuska liittyy moniäänisyyteen: jotta demokraattinen päätöksenteko on valistunutta, tulee siinä löytyä äänenpainoja mahdollisimman laajasti yhteiskunnasta.Ilman moniäänisyyttä valinnat eivät edusta koko yhteiskuntaa. Puolueiden moninaisuus on yksi osa tätä, mutta vähintään yhtä tärkeää on, että puolueiden sisällä on ehdokkaita eri osaamisalueilta, elämänvaiheista ja sukupuolista. Tällä hetkellä naisten aliedustus valtuustotyössä on erityisen räikeää.

Yleisesti ottaen meillä on myös liian vähän miehiä ehdokkaina.Demokratia kaipaa kaikkinensa lisää äänenvoimakkuutta, jota laaja ehdokasasettelu tuo.

Naisten osallisuuden kehittyminen poliittisessa päätöksenteossa on hidasta, etenkin paikallishallinnon osalta. Keuruulla kehitys on ollut takaperoista: kaudella 2017-2021 naisten osuus valtuutetuista oli 31% (11/35). Kuluvalla kaudella naisten osuus on ollut 26% (8/31), mikä surullisen alhainen arvo.

Kuluvalla kaudella naisten osuus on ollut 26% (8/31), mikä surullisen alhainen arvo.

Demokratia ei voi olla yhden ikäryhmän tai sukupuolen varassa. Alle 30-vuotiaiden edustus on surullisen matala. Tällä valtuustokaudella vain yksi henkilö on aloittanut uransa kuntapäättäjänä alle 30-vuotiaana. Samaan aikaan 50–64-vuotiaiden miesten osuus on 32 % (10/31) ja yli 65-vuotiaiden miesten peräti 35 % (11/31). Aktiivisten senioreiden mukanaolo tuo tarpeellista perspektiiviä päätöksentekoon, mutta jos 68 % valtuutetuista on yli 50-vuotiaita miehiä, moniäänisyys ja osallisuus eivät toteudu parhaalla mahdollisella tavalla.

Niinpä viestini on: tarvitsemme moniäänisyyttä, joten nainen ja nuori kuntalainen, mieti vielä, jospa lähtisit ehdolle. Päätökset tulevaisuudestasi tehdään joka tapauksessa. Vain ehdolle asettumalla voit tulla valituksi. Ja valittuna voit vaikuttaa. 

Päätökset tulevaisuudestasi tehdään joka tapauksessa.
Vain ehdolle asettumalla voit tulla valituksi.
Ja valittuna voit vaikuttaa. 

Demokratian vauhtiviikko

Huh, mikä viikko!

Viime viikko oli rakennettu paikallisdemokratian vahvistamisesta. Maanantaina julkaistiin Keskisuomalaisen haastattelu, jossa kerroin kuntapäättäjän näkymättömämmästä ulottuvuudesta, kansainvälisistä yhteyksistä. Paikallisdemokratia on keskeistä demokraattisissa valtioissa, meillä voidaan vetää yhtäläisyysmerkki paikallishallinnon ja paikallisdemokratian välille. Näin ei suinkaan ole kaikkialla maailmassa ja siitä onkin syytä pitää mekkalaa, positiivisessa hengessä!

(Lue juttu: https://www.ksml.fi/paikalliset/7837359 )

Maanantai myös otin loikan Brysseliin, jossa tutustuimme EU Komission alaisuudessa toimivan Paikallispäättäjä-verkoston sekä Team Europe Direct -verkoston kanssa komission toimintaan ja ajankohtaisiin asioihin virkamiesten johdolla. Seminaaripäivä 9-18 piti sisällään mm. puheenvuoroja EU:n toimintalogiikasta, lainvalmistelusta, Ilmastomuutokseen sopeutumisesta, energiapolitiikasta ja maatalouden näkökulmista. Lisäksi tutustuimme Suomen pysyvään EU-edustustoon.

Päivä oli täyttä tykitystä ja erittäin mielenkiintoisia keskusteluja, oli hienoa kuulla ja tutustua verkoston kuntapäättäjäkollegoihin sekä Team Europe Directin asiantuntijoihin!

Kuntapäättäjien verkosto, maustettuna Team Europe Direct -verkoston jäsenillä.

Keskiviikkkoaamuna olikin aika siirtyä kohti Skotlantia. Skotlannissa minua odotti COSLA Annual Conference (COSLA on Skotlannin paikallisvaltuustojen edunvalvontajärjestö, kuten Kuntaliitto). Olin saanut kutsun tulla puhumaan otsikolla: ”What is Local Governement’s Role in Society – Perspective from Finland”. Otin kutsun vastaan ja täällä sitä ollaan! Keuruu maailmankartalle! Tai ainakin Skotlannin!

Ennen puheenvuoroa

COSLAn konfenssi on tarjonnut upean mahdollisuuden keskustella paikallisdemokratian arvosta, toimintavoista ja taloudenkin realiteeteista. Skotti-kollegat ovat olleet erittäin kiinnostuneita kuulemaan suomalaisesta järjestelmästä ja toimintatavoista – ovathan he omaksuneet Suomesta suoraan mm. äitiyspakkauksen, joka on erittäin suosittu täällä. Kotiintuomisina on mm. Porton turistiverokäytänteiden herättämiä ajatuksia, paitsi verosta, myös BI-järjestelmien tuottamasta datasta ja vastuullisesta matkailusta aina naisten kokeman väkivallan ehkäisyyn asti. Kuorrutettuna hajatelmia hyvinvointialueiden demokratian tulevaisuudesta sekä turvesoiden ennallistamisesta.

Lisäksi olen ilokseni havainnut, että kotiseuturakkaus näkyy ja välittyy, saamani palaute puheenvuorostani on ollut positiivista ja ihmiset ovat ihastelleet Keuruuta ja luonnonläheisyyttä! ”Kotipaikkasi vaikuttaa aivan ihastuttavalta paikalta!” No niinpä, minustahan paikka on maailman paras! Esitykseni asiantuntijaosuudesta suomalaista hallinosta sekä normienpurusta vastasi Kuntaliiton Kansainvälisten asioiden päällikkö Laura Parsama, josta olen erittäin kiitollinen! Esityksestä sain myös palautetta, että olin erittäin hauska. Se on mielestäni ihan hyvä saavutus, kun ajatellaan, että esittelin faktoja suomalaisesta kunnallisesta itsehallinnosta ja normienpurusta!

Tilaa on ollut myös hieman syvemmällä keskustelulle mm Skotlannin hallituksen erityisavustajan kanssa. Skotlannin pääministerin John Swinneyn puheen jälkeen, sillä puhe herätti itsessä paljon kysymyksiä, niin valtuustojen vallasta, käytännöistä kuin hallituksen tärkeimmästä tavoitteesta: lapsiköyhyyden vähentämisestä. Keskustelujen jälkeen hyvinvointivaltion palvelut asettuivat jälleen suhteisiinsa. Samoin kuin suomalainen vesihuolto ja keuruulainen vedenlaatu! Skotlannissa kaikesta vesihuollosta vastaa Scottish Water, Skotlannin hallinnon omistama vesiyhtiö. Kehuivat, että on niin hyvää vettä heillä. Hymyilin kohteliaasti. Minustahan vesi maistuu aivan karmealta, aivan kuin uimahallin altaasta joisi. En saa hanavettä alas kuin ruuan kanssa ja kamomillateellä maustettuna. Ikävä on kloorivapaata keuruulaista hanavettä!

Olen ehtinyt myös vaihtaa ajatuksia poliittisista tuulista sekä Skotlannin valtion luonnonvarojen hallinnoinnista Scottish Crown Estaten edustajan kanssa. Keskustelimme myös komission retkellä kuulemistani energiayhteisöistä, lupasin selvittää käytäntöjä lisää ja olemme niistä vielä yhteyksissä!

1st Minister John Swinney, eli Skotlannin parlamentin "pääministeri"

Eilisillan kruunasi COSLA Awards, jossa palkittiin vaikuttavimmat yhteisöprojektit. Erittäin hienoja projekteja, joista tuli vahvasti mieleen JCI-projektit. Projektit myös havahduttivat julkisiin tehtäviin, suurin osa mainituista projektien innovaatioista on tavanomainen osa suomalaista julkista palvelua ja toimintamalleja.

Eräs COSLA AWARDS - palkintokategorian top3

Kuriositeettina myös mainittakoon, että Skotlannissa odotettu terveen elämän odotusikä on 61-66 vuoden välissä, kun meillä koko Suomen keskiarvo on 70,5 vuotta.

Perjantaiaamupäivä kuluikin pääasiassa poliittisten debattien pyörteissä, kiinnostavaa kuultavaa, toki ymmärrystä hieman haastaa vahvat aksentit ja heikko pohjatieto paikallisesta poliittisesta tilanteesta. Mutta fiksumpana kotiin!

Vielä ennen kotiinlähtöä laskeuduin muutamaksi tunniksi Edinburghiin turistiksi, ennen lauantaiaamun kello kuuden lentoa kohti koti-Suomea.
Viikko oli kyllä imenyt mehut muijasta. Kaupunginkiertely oli melkoista päätöksentekokyvytöntä haahuilua.

Kotiin palasin kuitenkin erittäin kiitollisena mahdollisuuksista ja uuden oppimisesta!

Kiitos COSLA, kiitos komissio, kiitos Keuruu!

Kuskiksi EU-junaan

Seuraavan hallituksen työpöydälle siirtyy Suomelle elintärkeitä kysymyksiä EU-edunvalvonnassa:
Ennallistamisasetus. Keskusta puhuu vahvasti metsien puolesta, mutta istuvassa hallituksessa se on epäonnistunut totaalisesti metsäkysymysten ratkaisujen tarjoamisessa. Seuraavan hallituksen on korjattava tämä edunvalvonnan reikä.
Maankäyttösektori ja LULUCF-asetuksen (Land use, land use change and forestry) lopullinen muotoilu tulee määrittämään Suomelle elintärkeää hiilinielu-tulkintaa. Siinä, missä muilla aloilla lasketaan ilmastoa rasittavia päästöjä, on metsäisellä Suomella mahdollisuus kontribuoida positiivisesti EU:n hiilidioksiditasapainoon. LULUCF on sektori, jolla Suomella on mahdollisuus vähentää Suomen yhteenlaskettuja velvoitteita päästöjen alentamiseksi. Suomessa on korjattava valuvika: metsänomistaja omistaa hiilinielun, ei valtio.
Hiilitullit. Komissio on tuonut esityksen hiilirajamekanismista, josta puuttuvat mm. jäsenmaakohtaiset arvioinnit. TEM on havainnut, että esitys on rajun puutteellinen ja uhkaa luoda byrokraattisen ikiliikkujan, mutta missä on ennakoiva vaikuttaminen? Hyväkin aie on onnistuttu rakentamaan niin vinoon, että se uhkaa eurooppalaista teollisuutta ilmastoneutraalin kilpailun edistämisen sijaan.
Energiatehokkuusdirektiivi. Jo aiemmin edennyt julkisen rakentamisen energiatehokkuusdirektiivi tulee aiheuttamaan valtavia paineita korjausrakentamiseen ja purkamiseen pienille kunnille. Nyt jatkoneuvotteluihin edennyt kotitalouksia koskeva vastaava sääntely puolestaan vaatii erittäin tiukan kannan Suomelta.
Valtiontukisääntely. Suunnitelmat valtiontuen lisäyksistä EU:ssa uhkaavat Suomen kilpailukykyä ja kiihdyttävät asetelmia kauppasotaan. Kehitys on pysäytettävä.
Pienet ensin -periaate yrityssääntelyssä. Viimeaikaiset suunnitelmat EU-sääntelystä ovat toden totta osoitus epäonnistuneesta periaatteen noudattamisesta. Suomen yrityskanta nojaa vahvasti pienyrittäjyyteen ja siksi Suomen on myös vaadittava komissiolta entistä vahvemmin periaatteen toteutumista vaikuttavuusarvioinneissa. 

Mielestäni Suomi ansaitsee painokkaampaa EU-vaikuttamista, parempaa sääntelyä ja pääministeripuolueen, joka osaa EU-politiikan ja haluaa kehittää yrityksille toimintaympäristön, jossa Suomen kilpailukyky kehittyy. Ennen kaikkea Keski-Suomi tarvitsee EU-politiikkaa, jossa metsätalouden erityispiirteet on huomioitu ja kasvukeskusten ulkopuolella kiinteistöjen omistajia suojellaan epärealistisilta tavoitteilta ja tarpeettomilta kustannuksilta.

Maa- ja metsätalouden tulevaisuus on turvattava / Video

Maa- ja metsätalouden sääntely ja taloudellinen ohjaus tulee pääasiassa EU:sta. Jäsenmaiden ruuantuotanto etenkin eroaa toisistaan kuitenkin huomattavasti. Kehityskulku on kulkenut kohti keskitetympää tuotantoa ja suurempia tilakokoja. Kuitenkin samaan aikaan myös maataloudessa erilaistuminen ja erikoistuminen on vahvistunut. Maanviljelyä tai maataloutta tehdään myös muun palkkatyön ohella. 

Suomalaisen ruokatuotannon ja huoltovarmuudenkin näkökulmasta on tärkeää, että mahdollisuuden maatalouden harjoittamiseen säilyvät ja toiminnan kehittämiseen on järjelliset kannusteet. 

Suomi jää kuitenkin EU-vaikuttamisessa jatkuvasti jalkoihin maatalouden erityispiirteiden ymmärtämisessä. Maatalous kaipaa yhä selkeämmin elinkeinoharjoittamisen vapautta ja sääntelyn keventämistä. Tukiehdoista tuntuu katoavan maalaisjärki lopullisesti. Erään isännän sanoin “Jos jotain positiivista hakee, niin tänä vuonna tukipapereiden täyttäminen on helpompaa kuin ensi vuonna”. 

Metsäomaisuuden hallintaan kaivataan myös yhä selvemmin keskustelua metsätalouden merkityksestä kansantaloudelle ja kasvollisen metsäomistamisen vastuullisuudesta. 

Suomi tarvitsee monipuolisesti yrittäjyyttä, myös maa- ja metsätalousyrittäjyyttä. Suurten ikäpolvien eläköityessä omistajanvaihdokset ovat yhtä ajankohtaisia maa- ja metsätaloudessa kuin muillakin toimialoilla. Keski-Suomen maakunta on pidettävä elinvoimasena laitojaan myöden.

Maa-ja metsätalous ansaitsee parempaa sääntelyä ja pääministeripuolueen, joka osaa EU-politiikan ja haluaa kehittää myös maa- ja metsätaloudelle toimintaympäristön, jossa on paremmat mahdollisuudet uusiin innovaatioihin ja positiiviset kannusteet investointeihin.
Kokoomuksen kansanedustajaehdokkaat
Emilia Koikkalainen, yrittäjä, Keuruu
Matti Vihelä, maanviljelijä ja autonkuljettaja, Äänekoski

Kuuntele koko Maalaismimmit-jakso Spotifysta >>

Suomi elää metsäosaamisesta / Video

Metsien uudistuva vihreä kulta kannattelee Suomen ja Keski-Suomen taloutta. Metsät tuottavat seutukunnillemme vuosittain miljoonia syitä luottaa suomalaiseen omistamiseen.
Vuoden 2022 ennakkotiedot kertovat kantorahojen suuruudeksi Keski-Suomessa kokonaisuudessaan 283 miljoonaa euroa.

Metsien arvoketjut ovat kehittäneet Suomeen osaamista, joka vuosikymmenten aikana jalostunut metsäteollisuuden ohella myös uudelle alalla, teknologiateollisuuteen, jossa rakennetaan mm. metsäkoneita ja kehitetään näiden teknologioita. Keski-Suomen vientitulot 5,7 Miljardia pohjaavatkin keskeisesti metsäteollisuuden ja teknologiateollisuuden varaan. Lisäksi näitä tukeva yrittäjyys tuo kansantalouteen lisäeuroja, työtä ja toimeentuloa.

Metsäosaaminen jatkaakin jalostumistaan. Nyt näemme puupohjoisia komposiittejä ja tekstiilikuiduissa puupohjaiset ratkaisuvat odttavat maailmanvalloitustaan. Metsäosaaminen ja siitä kummunnut kehitys houkuttelee Suomeen meidän pienen kansantaloutemme kiivaasti kaipaamia ulkomaisia pääomia. Näemme yhä enemmän ulkomaisia ostajia erityisesti sahateollisuudessa ja tekstiilikuituhankkeissa. 

Metsäosaaminen ja metsäteollisuuden tuotteet ovat osa kestävän tulevaisuuden rakentamista. Nämä tuotteet ja ratkaisut virtaavat ulkomaille ollen osan globaaleja ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suomen teollisuudella onkin kokonaisuudessaan maailman kärkiosaamista hallussaan, jolla ratkaistaan teollisuuden vihreää siirtymää. 

Kaiken pohjana on vastuullinen suomalainen, ylisukupolvinen metsänomistaminen ja -hoito. Metsänomistamisen ylisukupolvisuus varmistaa, että suhtautuminen metsiin on kunnioittavaa ja ymmärtää omistamisen olevan vain lainaa seuraavalta sukupolvelta.  Nykyhallitus ei ole onnistunut EU-edunvalvonnassa, vaan on ajamassa suomalaista metsäpolitiikkaa komission käsiin. Näissä vaaleissa ratkaistaan paitsi linjat metsäpolitiikassa, myös se, millaista metsäosaamista Suomessa jatkossa kehitetään. 

Emilia Koikkalainen
yrittäjäkansanedustajaehdokas,
KOK

Kuuntele koko Maalaismimmit-jakso Spotifysta >>

Politiikka on joukkuelaji

Loppiaisen rauhallinen aloitus herätti summaamaan mennyttä ja pohtimaan tulevaa politiikan kevättä.

Politiikka on toden totta joukkuelaji. Mitä pidempään on mukana, sen vahvemmaksi kokemus joukkuepelaamisesta muodostuu.

Lähtökohta on, että kukaan ei tule valituksi yksin. Olet pelaaja joukkueessa, jonka kokonaistulos ratkaisee myös yksilöiden menestymisen. Siispä kannusta kaveria ja auta äänestäjiä löytämään hänet, koska ääni hänelle on ääni joukkueelle.

Kuuntele, kysele, opi ja toimi yhteisten asioiden eteen. Luottamus syntyy yhteisten asioiden hoitamisella, toisten tukemisesta ja kuuntelemisesta – yhteisten näkemysten löytämisellä. Nurkassa mököttämisellä tai yksinpakertamisella ei synny vaikuttavaa toimintaa.

Jotta voi tehdä vaikuttavaa politiikkaa, pitää ensin löytää yhteinen suunta omasta ryhmästä, sitten toisista ryhmistä ja muista viiteryhmistä. Tätä on se politiikan työ, jota ei korvata kokouspalkkioilla, vaan luottamuksella ja vaikuttamisen paikoilla. Vaaleissa mitataan, oletko onnistunut viestimään asioita äänestäjillesi ja paikkajaossa mitataan myös luottamusta ryhmien sisällä. Jotta voi olla vaikuttava poliitikko, pitää nauttia luottamusta kansan parissa, mutta myös oman puolueen sisällä ja eri puolueiden toimijoiden kesken. Politiikka on joukkuepelaamista, jossa ketjukokoonpanoissa vaihtuvat myös paidan värit. Yhteisesti muodostetut tavoitteet suuntaavat toimintaa.

Tämän vuoden aikana olen itse ollut erittäin kiitollinen saamastani luottamuksesta. Kokoomuksen menestyminen kuntavaaleissa Keski-Suomessa on mahdollistanut paikkani Kuntaliiton valtuuskunnan jäsenenä. Kokoomuksen menestyminen valtakunnallisesti ja oma menestymiseni paikallisesti avasi myös paikan Kuntaliiton edustajana kv-tasolle. Toimin CEMR:n Policy Committeessa (https://www.ccre.org/en/article/introducing_cemr), joka globaalin UCLG (https://www.uclg.org/en/organisation/about) Euroopan jaosto. UCLG:n valtuustossa edustan myös, ainoana Suomesta. Mahdollisuudesta vaikuttaa ja oppia olen kiitollinen kaikille kuntavaaleissa Kokoomusta äänestäneille ja vaalityötä tehneille.

CEMR:n kokous joulukuussa Pariisissa oli silmiä avartava kokemus kv-vaikuttamisesta ja sen kehittämisestä. Meitä on Suomesta neljän hengen poliittinen delegaatio ja viidentenä Kuntaliiton viranhaltija. Kokous mahdollisti tutustumisen paitsi tietysti Suomen edustajiin (Lauraan Mikkelistä, Tiinaan Kuopiosta ja Juhanaan Kemijärveltä) myös mm Pohjoismaiden edustajiin Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista.

Viime vuonna kävimme myös historialliset aluevaalit ja 1. varasija ja uuden ryhmän järjestäytyminen ovat taanneet työntäyteisiä päiviä myös aluevaltuuston saralla. Näistä vaikuttamisen paikoista olen myös erittäin kiitollinen kaikille Kokoomusta äänestäneille. Aluevaltuustossa vaikuttamisessa korostuu joukkuepelaaminen mitä suuremmissa määrin.

Olen erityisen kiitollinen ja onnellinen minulle osoitetusta luottamuksesta puolueen sisällä. Puoluevaltuuston jäsenyydestä Keski-Suomen kokoomukselle ja puvan 1. varapj:n paikasta puoluevaltuustolle. Olen erittäin sitoutunut edistämään Kokoomuksen tavoitteita Suomen parhaaksi ja kehittämään tavoiteasentaa tuomalla pöytään maaseutukaupunkien ja yrittäjyyden ääntä.

Koen annetun luottamuksen myös velvoittavana: on näkökulmia, joihin haluan perehtyä entistä vahvemmin: erityisesti turvallisuuden ja sivistyksen teemat. Näissä etenen, kuten aiemminkin: kysymällä, kuuntelemalla ja lukemalla. Kysyn heiltä, jotka tuntevat asioiden tavoitteet ja todellisen laidan.

Tästä päästääkin kevään teemaan: eduskuntavaaleihin. Tulen tekemään vaalityötä selkeällä toiminnallisella kärjellä: asiallisella työotteella: kuuntelen, perehdyn ja vaikutan. Yhteistyöllä syntyy ratkaisuja Suomen ja Keski-Suomen parhaaksi.

Venäjä, Venäjä, Venäjä

”…Venäjä, Venäjä, Venäjä”. (Jyrki Häkämies 2007: https://www.iltalehti.fi/…/fd7daa7c-f8bb-48e2-9d80…)

En juurikaan ole ottanut kantaa turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin, sillä en koe tietäväni asioista riittävästi. Se ei tarkoita, ettenkö seuraisi tai tutkisi asianlaitoja. Turvallisuuspolitiikassa on mielestäni tunnistettava ja tunnustettava, että julkisuuden tiedot ovat aina vain rajattu osatotuus. Nyt osatotuudetkin antavat riittävän kuvan Venäjän diskurssin muutoksesta.

Venäjä on toiminnallaan osoittanut, että se voi halutessaan keksiä perustelut loukatakseen itsenäisen valtion suvereniteettiä. Venäjä voi halutessaan hyökätä. Tässä ei ole enää mitään epäselvää.

Oma Nato-kantani on ollut avoin. Olen suhtautunut asiaan avoimesti, ymmärrän Suomen sitoutumattomuuden perusteluja ja vahvaa tahtoa panostaa yhteiseen EU-turvallisuuspolitiikkaan ja yhteistyön syventämiseen. Nyt nähdään kuitenkin, ettei pelkkä tahto ja suunnitelma riitä.

Suomi tarvitsee väkevän liittouman, josta voi saada sotilaallista tukea, tarvitaan yhteyttä valmiissa yhteisössä.Suomi ei tarvitse kansanäänestystä, vaan demokraattisesti valittuja valistuneita päättäjiä, joilla on mahdollisuus perehtyä myös ei-julkisiin tietoihin päätöksentekonsa tueksi.

Olen huojentunut, että Suomen hävittäjähankinnasta on tehty päätös. Olen huojentunut, että Ruotsi päätti aloittaa Gotlannissa uudelleen varusmiesten koulutuksen. Viimeisen reilun vuoden aikana Ruotsi on vahvistanut Gotlannin puolustusta. Onneksi. (Esim. Yle 21.10.2020 https://yle.fi/uutiset/3-11603752 ja https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008540070.html)

Huolissaan pitää olla myös Venäjän lisääntyneistä toimista Barentsin merellä ja Norjan lähialueilla. Huolta herättävät Venäjän sotaharjoitukset sekä norjalaisten merikaapelin katoaminen ja katkeaminen Huippuvuorilla. Toimittaja Janne Yläjoki nosti nämä esiin Keskisuomalaisen kolumnissaan (https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/4481396).

Suomi tarvitsee lisää ydinvoimaa, mutta se ei voi tarvita ydinvoimaa Rosatomin tuella. Suomi tarvitsee ulkomaisia sijoittajia ja kiinteistökehittäjiä, mutta Suomi tarvitsee myös lainsäädännön joka mahdollistaa valtion pakkolunastukset turvallisuuspoliittisin perustein.

Suomi tarvitsee Natoa. Ukraina tarvitsee ja ansaitsee tuen kaikilta läntisen yhteisön jäseniltä. Ukraina tarvitsee humanitääristä apua ja aseellista tukea. Venäjä tulee sulkea SWIFT-järjestelmän ulkopuolelle. Taloudelliset seuraukset iskevät myös Suomeen, mutta ne on hyväksyttävä.

Suomen on viimeistään nyt keskityttävä energiatuotanon omavaraisuuden rakentamiseen ja energiainfran ja tietoliikenneyhteyksien suojaamiseen ja huoltovarmuuteen. On aika toimia. Vähemmän suunnitelmia ja enemmän toimintaa.

Soteasemia, terveysbusseja ja lähipalveluita

Eilisessä (18.1.) MTV:n puheenjohtajatentissä käytiin kiivasta keskustelua. Puheissa vilkkuivat termit ”soteasema”, ”terveysbussi”, ”lähipalvelut”, ”perustason” palvelut. Lähipalvelut ovat kaikkien puheissa, enkä tiedä, että kukaan olisi niitä vastaan. Ensimmäisellä valtuustokaudella tuskin nähdään mitään kovin dramaattisia muutoksia perusterveyden palveluverkkoon. Lähipalveluiden säilyminen ei tule olemaan kenenkään ansiosta, eikä väheneminen syytä. Tämä on näkemykseni. Mihin se pohjaa? Tähän on mielestäni kolme perustavaa laatua olevaa syytä: toimitiloihin liittyvät vuokraussopimukset, tietopohjan rakentaminen päätöksentekoon ja hyvien käytänteiden selvittäminen.

Siirtymäkauden asetuksilla hyvinvointialueen ja kuntien yhteistoiminnasta tullaan määrittelemään myös kiinteistöjen ja toimitilojen vuokrauksen ehdot ja kustannukset. Asiasta voi lukea vaikkapa Keuruun kaupunginhallituksen esityslistasta 17.1.22:

Keuruun lausunto asetuksesta kunnan ja hyvinvointialueen välisen siirtymäkauden vuokrasopimuksen vuokran määräytymisestä vuosina 2023 – 2026

Asetusluonnoksessa sopimukset jaetaan kahteen kastiin: A) SOTE-toiminnassa käytetyt tilat (esim. terveyskeskukset, neuvolat, yms), jotka ovat sairaanhoitopiirin/kuntayhtymien ja kuntien välisiä sopimuksia tällä hetkellä. Nämä sopimukset siirtyvät suoraan. B) Kunnan järjestämän toiminnan tilat, kuten vaikkapa palveluasumisen yksikköjä. Sopimusaika on 3+1 vuotta, eli käytännössä ensimmäinen valtuustokausi. Näin ollen mitä suuremmissa määrin kuntien (tai ykistyisten) omistamissa, mutta HVA:n vuokraamissa kiinteistöissä tullaan järjestämään ja kehittämään toimintaa jatkossakin. Koska tiloista maksetaan, yritetään niistä varmasti maksimoida hyöty, sen pitäisi olla päivänselvää.

Päätöksenteko palveluverkon supistamiseksi tarvitsee myös vankan tietopohjan: tarvitaan yhteismitallista kustannuslaskentaa, vertailutietoja, väestörakenteen tietoja, ennakoitavuutta ja selvityksiä erilaisten toimintatapojen vahvuuksista ja mahdollisuuksista. Hyvien käytänteiden levittämistä ja kokeilevaa kehittämistä tehdään toivottavasti ennen kuin mistään isommin sammutellaan valoja. Tiedämme kaikki, että kerran supistettua palveluverkkoa on äärimmäisen vaikea saada laajennettua uudelleen.

Digipalveluiden kehittäminen on varmasti yksi trendi, joka vahvistuu myös Keski-Suomen hyvinvointialueella, toivottavasti. Jokin terveys-/hyvinvointibussikin toivottavasti nähdään. (Harkimoa tönittiin tentissä, että ei ne bussit miljoonaa maksa. Mutta jos uusi iso hyvinvarusteltu bussi maksaa 400 000 €, niin kustomoitu terveysbussi maksaa vähintään sen puoli miljoonaa) Kuitenkaan kovin pääomaintensiivisiä palveluinnovaatioita ei ympäri maakuntaa ensimmäisellä valtuustokaudella nähdä, sillä varojen niukkuus ohjaa työtä. Suurin ratkaistava investointi on aiemminkin mainitsemani asiakas- ja potilastietojärjestelmä, jonka rahoitus on ratkaisematta myös.

Ainoiksi syyksi supistaa palveluja ja palveluverkkoa jää työvoiman saatavuus ja päällekkäiset palvelut. Jos esimerkiksi riittäviä tiimejä ei saada rakennettua eri kuntiin. Palveluverkon päällekkäisyyksien en usko koskevan kuin Jyväskylää. Sitten tullaankin taas siihen, että mitäpä tyhjillä tiloilla tehdään? Muuta kuin maksellaan?

Nämä sopimukset kokonaisuudessaan osoittavat, millaisia haasteita uusi alueorganisaatio jättää kunnille. Mitään selvyyttä ei vielä ole, tuleeko valtio jollakin tapaa kompensoimaan omistamisen riskejä kunnille, mikäli asetus jättää kunnat kiinteistöjen omistajina lapsipuolen asemaan. Erityisesti nyt on riskinä, että sote-kiinteistöjään hyvinhoitaneet kunnat joutuvat maksumiehiksi. Toivottavasti olen väärässä. Uudistus ja mahdolliset kustannushyödyt on kyllä melkoista silmälumetta veronmaksajille, jos sote-toimintojen kaikki vastuut eivät aidosti siirry hyvinvointialueille.

Toinen haaste kunnissa liittyy tukipalveluiden henkilöstöön. Kunnissa joudutaan kovassa aikapaineessa erottelemaan tukipalveluissa toimivien henkilöiden työpanoksen jakaantumista sotepalveluille muista kuntiin jäävistä palveluista. Tyypillisimmät haasteet ovat siivous- ja keittiöhenkilöstössä sekä kiinteistönhoidossa. Isoissa keskuskeittiöissä on voitu valmistaa aterioita sekä sivistykseen, että sotepuolelle. Osassa varmasti myös hallinnon henkilöstölle. Ketkä siirtyvät ja ketkä jäävät? Ja jääkö kuntaan riittävästi osaajia? Ei ali- eikä ylimiehitystä. Etenkin kun tukipalveluiden henkilöstöä ei juuri työmarkkinoilla ole tarjolla.

Hyvinvointialueelle ratkaistavaksi jää, miten nämä eri kiinteistöjen tukipalvelut jatkossa hoidetaan. Onko eri toimipisteissä omaa HVA:n henkilökuntaa? Perustetaanko kuntien kanssa yhtiöitä, joka tarjoaa palveluita paikallisesti? Roudataanko ruokaa ja henkilöstöä ympäri maakuntaa? Nämä ovat avoimia kysymyksiä, johon valtuusto joutuu pikaisesti vastaamaan. Hallituksella lainsäädäntö on vielä kesken ja esitys on lausuntokierroksella. (Keuruun kh 17.1.22)
Kuntaliitto esittää kolmen vuoden siirtymäaikaa, mikä käytännössä tarkoittaa, kunnilla on kolme vuottaa aikaa selvitellä ja rakennella julkisesti omistettuja yhtiöitä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto esittää siirtymäajaksi yhtä vuotta lausuntopalvelussa jättämään lausunnossa. Tämä on mielestäni kannatettava esitys.

Ymmärrän kuntien tuskan nopeasta aikataulusta, mutta mielestäni kolmen vuoden jatkoaika on liian pitkä. Se on myös liian pitkä aika hyvinvointialueiden näkökulmasta. Se tarkoittaa käytännössä, ettei ensimmäisen valtuustokauden aikana ole kannusteita kokeilla erilaisia järjestelyjä tukipalveluiden järjestämiseen. Sen sijaan tämä tarjoaa erinomaisen otolliset olosuhteet rakentaan sidosyksikköyhtiöitä, avoimen kilpailutusmenettelyn sijaan.

Hyvinvointialueiden tulisi tukea reilua kilpailua ja välttää siirtymästä tuotantosektoreille, jotka eivät ole sen ydintoimintoja. Samaa tulisi pohtia kunnissa. Olisiko vaikkapa ruokapalveluille yksityisiä tuottajia? Joka kunnassa tämä ei kenties olisi vaihtoehto, mutta joka kunnassa asiasta voidaan keskustella.