Kiertotalouden raaka-aineen tulevaisuus ja kuntalaisten etu

Tämän kirjoituksen lähetin Suur-Keuruun mielipidepalstalle julkaistavaksi maanantaina 9.10., jolloin valtuusto kokoontuu päättämään asiasta. Halusin avata muutamia näkökulmia, joita julkiseen keskusteluun ei ole nostettu (strateginen päätöksenteko, lähitulevaisuuden muutosten arviointi ja kuntapäättäjän vastuu kuntalaisille). Käsittelen näitä vielä hieman enemmänkin erillisissä postauksissa.

——————————–

Valtuuston esityslistalla oleva jätehuollon järjestämiskysymys on noussut syystäkin julkiseen keskusteluun. Kun kunnassa päätetään kunnalliseen jäteyhtiöön menemisestä, siinä päätetään myös itsemääräämisoikeudesta jätehuollon järjestämisessä. Kuntayhtiö tuo mukanaan väistämättä jätelautakunnan, joka tekee viranomaispäätöksiä itsevaltaisesti. Reklamaatiot päätöksistä lähetään hallinto-oikeuteen ja niitä arvioidaan vain laillisuusnäkökulmasta. Ei elinkeinopoliittisesta tai moraalis-eettisestä näkökulmasta, hyvästä hallintotavasta tai kaupunkistrategian toteutumisen näkökulmasta. Kuntalaiset saavat päättäjien suulla lähettää terveisiä, mutta siinäpä se.

Viranomainen päättää: miten, koska, mihin hintaan ja millä palvelutasolla sinua palvellaan. Se päättää myös itse, millaisia hallinnollisia kuluja maksettavaksesi tulee. Kyse ei ole vain kodin roskapusseista, vaan myös vaikkapa rakentamisen jätteistä ja lokakaivoista. Lautakunta päättää astioiden ja kaivojen tyhjennysvälit (eli montako kertaa perusmaksut sinulta veloitetaan), riippumatta siitä, onko jätettä tuotettu vai ei.

Kun valtuusto tekee strategisia päätöksiä, sen pitää katsoa päätöksiä pitkälle horisonttiin. Pitkän tähtäimen vaikutukset ovat myös arvioitava valmistelussa. Nyt Keuruulla ollaan tekemässä päätöksiä vedoten hankintalain pykäliin, vaikka tiedossa on, että jätelain uudistus on kesken ja hankintalain problematiikkaa puretaan.

Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite jätehuollon infran avaamisesta pohjaa tunnistettuun ongelmaan Suomen jätemarkkinassa: kilpailu on jätemarkkinoilla epätervettä, kunnat ovat monopolisoineet markkinoita ja viranomaispäätökset ja kuljetuskilpailutukset ovat sysänneet pienyrittäjät markkinoilta. Kilpailutuksissa voimassa on suuruuden ekonomia. Kilpailuneutraliteetti on vaarantanut useilla alueilla, asiaa ovat tutkineet kilpailuviranomaiset monelta kantilta. Jätelain luonnosta arvioinut työ- ja elinkeinoministeriön ylitarkastaja toteaa: “..Kilpailu voi vääristyä myös muun muassa sen vuoksi, että sinänsä yhtiöitetyillä kunnallisilla toimijoilla tai vain tietyillä yksityisillä toimijoilla on pääsy sellaiseen infrastruktuuriin, jota on rakennettu julkisella rahoituksella. Nyt jätelain muuttamista selvittävän työryhmän keskusteluissa kiinnitettiin huomiota siihen, ettei voimassa olevan jätelain muotoilu ole aina riittänyt takaamaan sitä, että kilpailu jätemarkkinoilla olisi toimivaa ja tasapuolista. Tällä kertaa lakia uudistettaessa on tärkeää huomioida kaikki näkökohdat, jotka edistävät alan toimivuutta ja sen kehittämistä.”

Kilpailuneutraliteetin vaarantuminen markkinoilla, joiden arvo n. 1,5 miljardia, on vakava ja kansantaloudellinen ongelma, joka rikkoo elinkeinovapautta. Samaa infran avaamista on toteutettu muun muassa yhtiöittämällä sähkömarkkinoita, eli sähköyhtiön on eriytettävä verkko- ja energialiiketoimintansa. Saat valita oman energiayhtiösi. Televerkkojen osalta infran avaaminen on tarkoittanut sitä, että kiinteän verkon omistajan on vuokrattava verkot omakustannehintaan kilpailijoille. Tällä mahdollistetaan vapaampi markkina palvelutuotteen osalta, mutta turvataan, että kiinteän investoinnin tehnyt tuottaja saa korvauksen käytöstä, mutta ei voi monopolisoida alueellisesti markkinaa (muistatte varmasti vielä paikalliset puhelinyhtiöt ja miten infra on rakennettu).

Terve markkinatalous on kaikkien etu. Kilpailu kirittää organisaatioiden kehittymistä ja pakottaa tarkastelemaan omaa toimintaa muuttuvassa toimintaympäristössä, kuunnellen eri sidosryhmiä ja tarkastellen uusia mahdollisuuksia. Kunnan lähtökohtana ei voi olla markkinoille siirtyminen, jos markkinoilla on toimijoita. Kuntayhtiöön siirtymisessä on tästä kyse.

Mitä nopeammin päästään tilanteeseen, jossa jätteestä maksetaan, sen nopeammin varmistetaan jätteiden tarkempi lajittelu ja 100% vastuulliset toimitusketjut. Eli niin kauan kuin kunnallisesti omistettu jätteenkäsittelyinfra (eli vaikkapa polttolaitokset) vaativat korkeaa maksua saamastaan polttoaineesta, niin kauan se ruokkii väärinkäytön riskejä toimitusketjussa. Markkinan avaaminen myös jätesektorilla on tulevaisuutta ja tuleva jätelaki antaa sille ensiaskeleet. Kilpailuvirasto tutkii mm parhaillaan jätevirroille “markkinapaikka”-konseptia, jolla materiaalivirrat saadaan ohjattua vapaille markkinoille hyödynnettäviksi kiertotaloudessa. Tämä on nurkan takana odottava tulevaisuus.

Kun kunnassa mietitään päätösvallasta luopumista, on hyvä kysyä, että minkä vuoksi kuntaorganisaatio on olemassa, jos organisaation ainoa tehtävä on luistella velvollisuuksista ja siirtää valta kunnan toiminnasta muualle? SOTE- ja maakuntauudistus napsaisevat merkittävällä tavalla ratkaisuvaltaa palveluista maakuntaan. Nyt halutaan siirtää jätehuollon tehtävät pois. Siirtämällä pois vapaaehtoisesti päätäntävaltaa, kunta ilmaisee, ettei se kykene huolehtimaan lain vaatimista tehtävistä. Sitten voidaankin kysyä, että miksi kuntaorganisaatio on olemassa, jos se ei halua tai kykene huolehtimaan itsenäisesti velvollisuuksistaan?

Kuntapäättäjän tärkeimpiin kysymyksiin päätöksenteossa kuuluvat: “Mitä lisäarvoa ratkaisu tuo kuntalaisille tänään, huomenna ja tulevaisuudessa? Mikä on kuntalaisten tahto?” Kyse ei voi olla ensisijaisesti kuntaorganisaation edusta, kevyemmästä hallinnosta tai epämukavan päätöksenteon siirtämisestä, vaan yksiselitteisesti kuntalaisten edusta ja tahdosta. Näihin kysymyksiin valtuutettujen on syytä pureutua ja kysyä itseltään, millaisen päätöksen tekemiseksi meillä on riittävät tiedot?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *