Strateginen päätöksenteko kunnassa 1/2: Strateginen valmistelu

Kirjoituksessani Kiertotalouden raaka-aineen tulevaisuus ja kuntalaisten etu kirjoitin näkemyksistäni strategisesta päätöksenteosta kunnassa. Haluan taustoittaa hieman tarkemmin näkemystäni (osa 1) tämän konkreettisen jätehuollon esimerkin kautta (osa 2).

Kunnassa päätöksenteko noudattelee tietysti lakeja, kuten kuntalaki ja hallintolaki. Nämä antavat reunaehdot ja periaatteet päätöksenteolle. Kolmas olennainen päätöksenteon määrittäjä on kunnan hallintosääntö. Hallintosääntö esittää yksityiskohtaisemmin päätöksenteon rakenteita, delegointivastuita ja eri toimielimien roolia.

Valtuusto on perinteisesti nähty päättävänä elimenä (ja sitä se faktisesti onkin) ja samaan aikaan vanha virsi “kumileimaisimena” olemisesta jyllää edelleen. Mistä tämä johtuu? Olen miettinyt asiaa ja havainnut, että valtuustolla ei ole roolia valmisteluun kantaaottavana elimenä. Ja jos valtuusto ja valtuutetut eivät linjaa asioita valmisteluun, tekee linjauksen virkamies. Kun asiat valuvat valtuustoon vasta rajattuina kyllä-ei-päätöksinä – ei valtuustolla ole mahdollisuutta muuta kuin hylätä tai hyväksyä päätösehdotus, leimasimen lailla.

Sinälläänhän asia on tietysti aivan ymmärrettävää: virkamiehillä on laaja osaaminen ja valmistelut edellyttävää pohjaosaamista. Haasteena on kuitenkin, että näköala suuntautuu herkästi operatiivisiin ratkaisuihin ja pelkän kuntaorganisaation kehittymiseen. Lautakuntien tehtävänä on ottaa osaa valmisteluun. Kuitenkin olemme uusien valtuutettujen kanssa ihmetelleet jo nyt, että mitä varten lautakunnat ovat olemassa, kun esittelijöiden tuomat esitykset ovat käytännössä jo taputeltuja ja viestinä tuntuu olevan, että kyllä kaikki on mietitty ja eikä asioissa ole enää vaihtoehtoja. Kun on sitä ja tätä lakia ja sitä ja tuota laskelmaa. Ja tähän on käytetty niin ja niin paljon aikaa ja muuta resurssia. Jos pyydät lisäselvityksiä ja periaatteellista keskustelua, ne kuitataan jollakin merkityksettömiksi. Ymmärrän hyvin virkavastuun painon harteilla, mutta on vaikea hyväksyä kuntaorganisaatiossa asennetta, että valmistelussa ei olisi tilaa strategiselle keskustelulle tai poliittiselle ohjaukselle. Poliittinen ohjaushan tarkoittaa luottamusmiesten tekemää ohjausta.

Yksinkertaistetusti asia tarkoittaa siis tätä: kuntalainen äänestää poliittisen päättäjän valtuustoon, jolla ei ole mahdollisuutta ottaa aktiivisesti kantaa asioiden valmisteluun.

On tietysti tärkeää, että virkamiesvalmisteluun luotetaan. Keskustelun herättäminen ja valmisteluun ohjeistamista ei kuitenkaan voida tulkita epäluottamuslauseeksi, vaan sen tulisi olla tavanomainen osa valmistelua. Jotta lautakuntien jäsenet voivat ottaa kantaa keskusteluun ja pohtia strategisia vaikutuksia, joutuvat esittelijät perehdyttämään jäsenet käsillä olevaan asiaan. Lisäksi esittelijöiden pitäisi osata nostaa esiin näkökulmia, joita on syytä ottaa huomioon.

Esittelijöiden pitäisi kokea roolinsa strategisen ajatteluun herättelijänä.

Tämä edellyttää melkoista toimintakulttuurin muutosta. Samankaltaista toimintakulttuurin muutosta edellytetään myös puolueilta kuntatasolla.

Laajemmat keskustelut eri lautakuntien jäsenten välillä ja poliittisten ryhmien keskinäiset keskustelut lisäävät avoimuutta ja tuovat laajempaa näköalaa päätöksentekoon.

Strategisen ajattelun sparrausta tarvitaan myös puolueissa. Valtuutetut ovat valtuustossa ja lautakunnissa strategisina päättäjinä ja puolueen tulisi pyrkiä sparraamaan edustajiaan tässä roolissa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *