Kuka?

Paljasjalkainen keuruulainen. Kolmannen polven yrittäjä. Aktiivinen kansalainen.

Kasvoin Keuruulla ja kävin peruskouluni täällä,  ylioppilaaksi kirjoitin Mäntän lukiosta. Aikuiseksi kasvoin Turussa, jossa valmistuin restonomiksi. Muutama vuosi valmistumisen ja työelämässä vietetyn vuoden jälkeen havahduin yhä useammin ajatukseen, että Keuruun viikonloppureissujen jälkeen Turkuun palaaminen oli hieman ikävää, vaikka elämässä olikin kaikki hyvin.

Vuonna 2010 palasin Keuruulle – eikä minua mahda täältä saada enää pois. Elämä on kuitenkin opettanut, että vannomatta paras. Ainoa asia, mistä nuoruudessani ja aikuisuuden alkutaipaleella olin varma ja vannonut – että yrittäjää minusta ei tule.

Vuonna 2015 tehtiin isän kanssa sukupolvenvaihdos, kun olin työskennellyt Koskenpään Huopatehtaalla reilut 5 vuotta. Tällä hetkellä olen yrittäjä – enkä voisi kuvitella muuta. Yrittäjyyden monimuotoisuus tuntuu omalta ja antaa mahdollisuudet niin pitkälle kuin rohkeus riittää. Huopiksen liiketoimintaa on myllätty koko sen ajan, kun olen mukana ollut, eikä vielä loppua näy. Yrittäjyys ja liiketoiminnan omistaminen ei ole stabiili tila, vaan se on jatkuvassa liikkeessä.

Tämän jatkuvan muutoksen kanssa eläminen ja työstäminen on opettanut näkemään kaikissa muutoksissa mahdollisuuksia. Harvoin muutokset ovat helppoja tai kulkevat ajatuksen kirkkaudella. Se ei kuitenkaan ole este muutosten läpiviennille, joskus pitää vain tuumata ja tehdä uudelleenarviointia – ja sitten laittaa taas kaasua.

Elämässäni nautin Keuruun pienestä koosta, kaikki tärkeä on lähellä: perhe, ystävät, harrastukset, ruokakauppa – luonto. Ihan kaikki. Tavoitteena elämässäni on sujuva arki. Elämämme koostuu pitkälti työviikoista, ruuanlaitosta, pyykinpesusta ja taas aloitetaan alusta. Välissä pikkasen jumpataan, kuka mitäkin.

Sujuvahan ei tarkoita tylsää. Ehei!
Tästä lisää seuraavassa postauksessa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *