Onko kiire? Lue tiiviimpi kirjoitukseni asiasta täältä.
Kunnat ovat sekoittaneet oman etunsa ja markkinoiden toiminnan. Ne ovat ryhtyneet palvelutuottajiksi aloilla, joilla toimii myös yksityisiä yrityksiä, ottaen samalla tietoisia liiketoimintariskejä. Markkinoilla sääntely-ympäristö tuo toimijoille aina haasteita, nyt kuntien on myös nämä haasteet kohdattava.
Kuntien tulisi keskittyä palveluiden kustannustehokkaaseen järjestämiseen ilman, että ne vääristävät kilpailua tai rikkovat elinkeinovapautta. Terve markkina hyödyttää veronmaksajia.
Kuntayhtiöt ovat laajentaneet toimintaansa aggressiivisesti ja tulkinneet sidosyksikköasemaa vastoin lakien periaatteita. Niiden riskinotto on tapahtunut ilman kattavia analyysejä, mikä on johtanut tilanteeseen, jossa kuntayhtiöiden ja kuntien edut eivät enää kohtaa.
Jätetoimiala esimerkkinä epäonnistumisesta
Jätetoimialan sosialisointi on ollut nopeaa ja aggressiivista. Kuntayhtiöt ovat lobanneet voimakkaasti ja saaneet aikaan käytännön, jossa vain kuntayhtiömalli on nähty hyväksyttävänä jätehuollon järjestämisessä. Tämä on johtanut kilpailun kaventumiseen ja markkinoiden sulkeutumiseen.
Jätetoimiala kytkeytyy vahvasti myös energiantuotantoon, sillä kaukolämpöä tuotetaan jätettä polttamalla. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa jätteenpolttoa on käytetty perusteena uusille polttolaitosinvestoinneille, vaikka EU:n jätehierarkia on jo vuodesta 2008 lähtien korostanut, että jätteenpolttoa tulisi vähentää ja kierrätystä lisätä.
Hyvä esimerkki tästä on Vantaan Energian polttolaitoslaajennus, joka valmistui vuonna 2022. Jo investointia suunniteltaessa oli selvää, että poltettavan jätteen määrä on vähenemässä kiertotalouden ja sääntelyn kehittyessä. Tästä huolimatta investointi toteutettiin, ja nyt laitokseen tuodaan jätettä poltettavaksi jopa Italiasta. Tämä lisää Suomen päästöjä ja hidastaa siirtymistä vähäpäästöisempiin energiantuotantomuotoihin.
Jätelautakuntien, kunnallisten jäteyhtiöiden ja jätteenpolttolaitosten kiinteä yhteys on osa ongelmaa. Lautakunnat toimivat viranomaisina, mutta niiden päätökset tukevat usein kuntayhtiöiden intressejä. Kunnalliset jäteyhtiöt ovat myös perustaneet tytäryhtiöitä, jotka kilpailevat markkinoilla, emoyhtiön resurssoimana. Tämä on suoraa kilpailuvääristymää: markkinayhtiöt käyttävät samoja toimitiloja, ympäristölupia ja resursseja kuin sidosyksikkönä toimivat emoyhtiöt. Kuntayhtiöt ovat halunneet laajentaa reviiriään ilman markkinoiden reunaehtoja ja riskinottoa.
Julkisesti omistetut kaukolämpölaitokset voivat hidastaa energiatransitiota. Kuntien on harkittava tarkkaan, millä markkinoilla niiden kannattaa toimia. Tärkeää olisi keskittyä luonnollisten monopolien, kuten vesihuollon ja verkkoyhtiöiden, hallintaan.
Markkinoiden tervehdyttäminen on välttämätöntä
Sidosyksikkösääntelyn selkeyttäminen tukee terveiden markkinoiden kehittymistä: jätealalla kiertotaloutta ja päästövähennyksiä. Veronmaksajien ei tule subventoida investointeja, jotka voidaan toteuttaa yksityisellä rahoituksella. Jätetoimiala on hyvä esimerkki siitä, kuinka sääntelyn muutokset on jätetty huomiotta ja markkinoita on pyritty sulkemaan.
Kuntayhtiöt vastustavat hallituksen sääntelysuunnitelmaa pelottelutaktiikalla, mutta lähtökohtaisesi lakimuutos ei romuta toimintaa – se vain pakottaa kilpailuttamaan hankinnat. Jätelainsäädäntöä tarkastellaan parhaillaan. Omistuksen hajautuminen edistää markkinoiden avautumista. Veronmaksajien etu on, että palvelut hankitaan kustannustehokkaasti, eikä yksittäisten yhtiöiden etujen ehdoilla.
