Keuruulaiset lapset ansaitsevat yhdenvertaista opetusta

Julkaistu Suur-Keuruun verkkojulkaisussa 7.10.20206
Keuruun palveluverkkoa on uskallettava kehittää rakenteellisesti. Kyse on reagoimisesta vähenevään lapsimäärään ja yhdenvertaisen, laadukkaan perusopetuksen tarjoamista kaikille keuruulaisille lapsille.

Keuruun perusopetuksen oppilasmäärä laskee voimakkaasti: 782 oppilaasta 495 oppilaaseen lukuvuoteen 2032–2033 mennessä. Muutos edellyttää rakenteiden muuttamista. Valtuustokauden loppuun mennessä, eli 2030, oppilasennuste on 628 oppilasta. Kun syntyvyys on 50 lasta/vuosi, on päivänselvää, ettemme tarvitse 5 alakoulua tai kahta yläkoulua.

Pienissä kouluissa huomattavasti suurempi oppilaskohtainen resursointi on tarkoittaa käytännössä pienten yksiköiden yliresurssointia suhteessa muihin kouluihin. Suoraan sanoen – keskustan ja Haapamäen alakoulun lapset maksavat pienten kyläkoulujen resurssoinnin omassa opetuksessaan. Yhdenvertainen perusopetus edellyttää myös resurssien yhdenvertaisempaa jakamista.

Yhdenvertaisuus ei tarkoita vain euroja. Koulun tehtävä on opetuksen lisäksi tukea lasten sosiaalista kasvua. Lapset tarvitsevat riittävän kokoisen ikäistensä vertaisryhmän, jossa opitaan ystävyyttä, ryhmässä toimimista, erilaisuuden kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

Kuntaliitto arvioi kaksisarjaisuuden, eli 120 oppilasta, järkeväksi yläkoulun minimikooksi. Haapamäen yläkoulussa on noin 50 oppilasta. Yläkoulujen yhdistämistä onkin perusteltua tarkastella paitsi talouden myös oppilaiden opetustarjonnan ja kasvuympäristön näkökulmasta. Yläkoulujen yhdistäminen toisi n. 700 000 euron rakenteellisen säästövaikutuksen 2030 mennessä, kun kokonaissopeutustarve on n. 3,1 M€.

Kouluverkkoa ei voida rakentaa voimakkaan muuttovoiton oletukselle. Keuruulle muuttaa vuosittain noin 32 alle 10-vuotiasta, nettomuuton ollessa noin -1. Nykyisen noin 480 alakoululaisen määrän säilyttäminen edellyttäisi, että lasten vuosittainen tulomuutto kasvaisi nykyisestä n. 30 lapsesta yli kaksinkertaiseksi. (Lähde: Tilastokeskuksen muuttotilastot)

Rakenteellinen kehittäminen tarkoittaa valintoja. Samalla se antaa mahdollisuuden turvata ne palvelut, joita lapset ja lapsiperheet tulevaisuudessakin tarvitsevat.

Rakenteellisissa muutoksissa on kyse siitä, millainen palveluverkko rakennetaan tilalle ja miten se turvaa jokaiselle keuruulaiselle lapselle yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia, kasvaa ja saada laadukasta opetusta.

HYVAKS – palveluverkkopäätöksistä 9.12.

Tiistaina 9.12.2025 aluevaltuusto kokoontui tekemään merkittäviä päätöksiä.
Asialistalla olivat mm:
1) Palvelustrategia
2) Palveluverkko, sitova säästötavoite 18,6 miljoonaa
3) Talousarvio, budjetti n. 1 400 miljoonaa, joka koskee n. 200 000 asukasta ja yli 12 000 työntekijää. Vuoden 2026 sopeuttamistavoite 58 miljoonaa.  

Aluevaltuutetun tehtävä on katsoa kokonaisuutta. Keski-Suomen väestö lisääntyy Jyväskylän seudulla, mutta vähenee maakunnassa. Palveluita on tuotettu muuta maata peittävämmin ja kalliimmalla kuin muualla Suomessa. Kertynyt alijäämä syö toimintakykyä koko Keski-Suomen alueella. On kyettävä priorisoimaan palvelutuotantoa – tuottamisen paikkoja, uudistettava toimintapaja ja johtamista. Tarvitaan vankkaa johtamisen uudistusta viranhaltijoilta ja vastuunkantoa vaikeista päätöksistä valtuutetuilta. Ei auta syytellä entisiä, nykyisiä tai tulevia hallituksia, vaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja tehtävä välttämättömät muutokset. Olen tarkastuslautakunnan puheenjohtajana saanut syväsukelluksen hyvinvointialueen talouskriisiin ja ymmärrän, mitä välttämättömiä päätöksiä tarvitaan itsenäisyyden säilyttämiseksi.

Poliittiset puolueet ovat jo talousarvion valmistelun aikana sitoutuneet palveluverkosta tavoiteltuun 18,6 miljoonan säästötavoitteeseen. Ryhmäpuheenjohtajat ovat syksyn aikana neuvotelleet uudistuksista useaan kertaan, jotta palveluverkkopäätös ja talousarvio saataisiin yhteisesti hyväksyttäväksi, kipeäksi kompromissiksi, jossa ei voittajia luetella. Kaikki myös sitoutuivat viemään esityksensä virkakoneiston arvioitavaksi, jotta kustannusvaikutuksista voitaisiin varmistua. Kokoomus on sanojensa mittainen. Sitouduimme tavoitteeseen ja kävimme läpi kustannusneutraalit ehdotukset, joita muilta puolueilta tuli, niitä tuli vain 2. Hyväksyimme SDP:n tekemät esitykset, jotka mielestämme lisäsivät yhdenvertaisuutta ja ottivat huomioon Keski-Suomessa keskeisen segregaatioriskin, mikä liittyy Huhtasuon sosio-ekonomiseen tilanteeseen. Esitys selvityksestä oli erittäin kannatettava. Huhtasuon terveysasema lakkaa, vaikka Huhtasuon suuralueella asuu jo Keuruun verran asukkaita ja väkiluvun odotetaan kasvavan n. tuhannella seuraavan 10 vuoden aikana. Keuruun väkilukuennuste puolestaan osoittaa laskua n. tuhannella. 

Itse pidän poliittisten irtopisteiden hakemista esityksillä, joita ei voida edes hyväksyä nykyisessä arviointimenettelytilanteessa lähinnä surullisena. On harmillista nähdä, ettei tosiasioita resurssien niukkuudesta haluta uskoa, eikä myöskään tukea poliittisen sopimisen kulttuuria, jonka puutteeseen myös arviointiryhmä on kiinnittänyt huomionsa. Yksittäisten valtuutettujen esitykset vastoin sovittuja pelisääntöjä eivät lisää luottamusta, eivätkä osoita myöskään kykyä kantaa vastuuta. 

Alijäämä hyvinvointialueella on kivunnut yli 330 miljoonan, kun koko HVA:n budjetti on n. 1,4 miljardia. Olemme arviointimenettelyssä ja arviointiryhmä on edellyttänyt 18,6 miljoonan välittömästi toimeenpantavia säästöjä palveluverkosta.  Kukaan ei ole myöskään luvannut, ettäkö työ päättyy tähän, kyseessä oli palveluverkon vaihe 2.

Faktaa arviointiryhmän pöytäkirjasta:
Arviointiryhmälle on esitelty hyvinvointialueella valmisteltu, ns. palveluverkko vaihe 2 suunnitelma, jolla tavoitellaan noin 18,6 M€ kustannussäästöjä. Arviointiryhmä katsoo, että hyvinvointialueen taloudellinen tilanne vaatii välittömästi päätöksentekoa ja toimia taloudellisen tilanteen kohentamiseksi. Tämän vuoksi arviointiryhmä esittää hyvinvointialuelain 122 §:n tarkoittamana toimenpide-ehdotuksena, että hyvinvointialue hyväksyy ja pikaisesti toimeenpanee palveluverkkoa koskevan vaiheen 2 suunnitelman niin, että sillä saavutetaan vähintään arvioidut noin 18,6 M€ taloudelliset vaikutukset ja lisäksi päättää edelleen jatkaa palveluverkkoon liittyvien, hyvinvointialueen taloutta kohentavien toimenpiteiden valmistelua. Arviointiryhmä toteaa, että tarvittaessa arviointiryhmä palaa asiaan lisätoimenpide-ehdotusten muodossa. Tähän liittyen arviointiryhmä kiinnittää huomiota siihen, että mahdollisia uusia sopimuksia solmittaessa tulisi ottaa huomioon myös mahdolliset uudet, myöhemmin päätettävät palveluverkon muutokset.

Huhtasuon, Tikkakosken ja Korpilahden soteasemat lakkaavat. Toivakassa tulee muutos sotepalvelupisteeksi. Sotepalvelupiste Multialla, joka on toiminut vain ajanvarauksella, lakkaa. Multian asukkaat ovat jo nyt käyneet pääsääntöisesti Keuruun soteasemalla ja Multian palvelukoti on jo Keuruun soteaseman lääkäripalveluiden alla. Käytäntö ei Multialla siis päätöksellä muutu. Muutosesitykset olisivat puolestaan laajentaneet tarjoomaa Multialla ja lisänneet kustannuksia.   

Alueellinen osastotoiminta päättyy Joutsassa, Pihtiputaalla, Keuruulla ja Karstulassa.
Keuruun ja Multian asukkaiden vuodeosastohoitoa vaativat asiakkaat palvellaan jatkossa muissa toimipisteissä, riippuen palveluntarpeesta. Vuodeosastohoito on tilapäistä hoitoa, ei kenenkään pysyvä hoitomuoto. Kun pitää tehdä valintoja sijainnin ja saatavilla olevan hoidon laajuuden suhteen, valitsen mielummin laajemmat hoitomahdollisuudet kuin sijainnin läheisyyden kotiini. Vuodeosastohoito on muutamien päivien pituista hoitoa, josta tulisi kyetä joko kotiuttamaan palveluiden kanssa tai pääsemään pysyvään hoitopaikkaan, ei maata vuodeosastohoidossa. 

Tiukasta taloudesta huolimatta on kyettävä kehittämään uusia toimintamalleja. Talouden niukkuus asettaa kuitenkin reunaehdot kehittämiselle – emme voi kehittää toimintoja ja ylläpitää päällekkäisiä palveluita, vaan on kyettävä ensin luomaan säästöjä, jotta saadaan resursseja kehittämiseen. Kotisairaalamallien kehittäminen samoin kuin uusien kotiuttamispalveluiden tuotantoa tulee lisätä ja kehittää. Mm. Pohjois-Savo on saanut hyviä tuloksia juuri kotiuttamispalveluiden kehittämisellä, on päästy keventämään raskaasta osastohoidosta, mm lääkkeenmääräämisoikeuksien omaavien sairaanhoitajien lisäyksillä ja uusia hoitomalleja kehittämällä. Pitää kuitenkin ensin uskaltaa luopua seinistä. Eräs huomattavan senioriteetin omaava hoitoalan johtaja totesi: “Sairaansijoilla on tapana täyttyä”. Kotiinvietävä hoito onkin usein inhimillisempää ja kuntouttavampaa. Inhimillisyys korostuu erityisesti, jos kyseessä on palliatiivinen hoito. 

Muutosten vaikutuksia on arvioitu ennakkoarvioinneissa, jotka löytyvät päätösten julkisista perusteluista. Arviointien mukaan vaikutukset elinvoimaan ovat vähäisiä. Merkittävin vaikutus on vuokratulojen vähenemä kunnille. Heikentymää elinvoimaan tulee myös, jos osa työntekijöistä muuttaa työn perässä pois alueilta. Vaikutusarviointi on sama kaikille seuduille, joilta osastot lakkaavat.  

Vaikutukset elinvoimaan Keuruulla ja Multialla ovat nähdäkseni maltilliset. Olen koko ajan painottanut päätöksiä yhtenäisen Keski-Suomen ja itsenäisen hyvinvointialueen puolesta. Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin, että yksilöille muutokset voivat olla merkittäviä muutoskohtia elämässä. Ymmärrän myös erittäin hyvin, että lakkauttamisella on aina shokkivaikutus, etenkin, kun puhutaan palveluista, jotka moni meistä kokee turvallisuuden tunteensa takeeksi. Haluan kuitenkin uskoa, että hyvin meidän käy. Muutosprosessi jatkuu ja on raskas, etenkin henkilöstölle, mutta päätöksistä syntyy aina toimintaa ja toiminnan kautta syntyy mahdollisuus kehittymiselle. 

Loppukaneettina mainitsen vielä, että paikallislehden soisi kykenevän taustoittamaan vaativia päätöksiä ja nostamaan esiin myös päätösten perusteluita. Aiemmin asiasta järjestetystä yleisötilaisuudesta mahtui lehteen ainoastaan osastoja puolustavat puheenvuorot. Ei viranhaltijan esittelemä taustoitus, eikä huoli heikon talouden uhasta Keski-Suomen itsenäisyydelle. On harmillista, kun uutistuotanto valuu klikkiotsikkojen ja mielipidekirjoitusten tasolle.  

Keuruun elinvoima ansaitsee strategista kehittämistä

Mielipiteeni, julkaistu Suur-Keuruussa 7.4.2025

Kaupunkistrategian ohella Keuruulla on myös matkailustrategia, joka pureutuu matkailutoimialan kehittämiseen. Nähdäkseni oppivan yrityskaupungin elinvoima kokonaisuudessaan ansaitsee oman strategisen kehittämissuunnnitelmansa. Idea ei suinkaan ole uusi, mutta nyt uuden valtuustokauden alussa, kun kaupunkistrategia tulee tarkasteluun, kannattaisi keskiöön ottaa elinvoima ja luoda työtä tukemaan kehittämissuunnitelma.

Kaupungissamme on koko ajan haluttu kehittää yhteistyötä yritysten, yrittäjien ja kaupunkikonsernin välillä. Keulinkin yrityspalvelut ovat tehokkaassa käytössä ja operatiivista kehittämistä on suunnattua yrityslähtöisesti – mm. matkailustrategian linjausten mukaisesti. Iso ekosysteemikehitys on käynnissä yksityisen ja julkisen yhteistyössä Lielahden Autokeskuksen ja sähköisten hyötyajoneuvojen kehittämisen kanssa. Teolliset kivijalat metalli-, metsä- ja painoteollisuuden aloilla kehittäneet omaehtoisesti ja itsenäisesti toimintaansa. Olisiko meillä kuitenkin vielä jotain, miten voisimme yritystemme kehitystä vauhdittaa tai toisaalta oppia toisiltamme vuoropuhelussa? 

Muun muassa näitä seikkoja suunnitelmassa kannattaisi pohtia. Suunnitelma tulee tietysti luoda tiiviissä yhteistyössä yritysten ja yrittäjien kanssa. Näkökulmia tarvitaan niin seudullisesti kuin työllisyysalueeltakin. Tavoitteena tulee olla kehittämiskärjet, joilla saadaan suuntaa koko kaupunkikonsernin kehittämiseen sekä valtuuston energian suuntaamiseen. 

Uskon, että suunnitelmasta saadaan myös vahvistettua askelmerkit kaupungin edunvalvontaan, niin maakunnallisesti kuin kansallisestikin. 

Keuruu pysyy houkuttelevana asuinpaikkana meille kaikille, kun vahvistamme sen elinvoiman kovaa ydintä – työtä ja yrittäjyyttä. Ei kuntaa ilman yrityksiä.

Emilia Koikkalainen
kaupunginhallituksen 1.vpj
alue- ja kuntavaaliehdokas (KOK)

Keuruulle palloiluhalli?

Vaalikonenosto Sanoman vaalikoneesta.

Tässä vastaus hieman laajemmin:

Päätettäväksi varmuudella tulee investointi tekonurmen vaihdosta. samoin “Vanhan kentän” eli jäähallin yhteydessä oleva huoltorakennus ja sen kunnostaminen. Veljeni monien lajien harrastajana ja seura-aktiivina esitti minulle vaihtoehtoisen idean: siirretään tekonurmi Tervasta vanhan kentän hiekkakentälle. Hiekkakenttä, jota käytetään pesäpallon pelaamiseen siirrettäisiin Tervaan. Tämä suunnitelma on kannettava, useista syistä:
1) Kumirouhe, vaikka se korvattaisiin ympäristökriteerit täyttävällä rouheella ei silti tee rouheesta ympäristöystävällistä. Suoraa leviämistä vesistöön tulisi silti välttää.
2) Kun harrastajamäärät laskevat, on pelkälle jääurheilulle tilojen uusiminen suhteettoman kallista. Jos taas yhdistetään jääurheilu ja jalkapallo, ovat harrastajamäärät paremmin tasapainossa.
3) Pesäpallokenttä mahtuu Tervaan, kun tehdään tilaa. Harrastajamäärät ovat kuitenkin melko alhaisia. Koululiikunnassa pesäpallo on kuitenkin säilytettävä, onhan se kansallislajimme. Tervan varastoon myös mahtuisivat pesiskamat oikein hyvin.
4) Hiihto talvella: myös sellaisia tekonurmia löytyy, joiden päälle voi hiihtoladun ajaa.
5) Talven ulkojääkentät täytyy tarkastella, jotta eri harrastajaryhmät mahtuvat jäille. Olisihan se pesiskenttäkin käyttävissä kaukaloksi.

Vaihtoehtoisia toteutuksia kannattaa mielestäni selvittää, jotta myös liikuntapaikkojen vaatimat investoinnit pysyvät mahdollisuuksien rajoissa ja ylläpitotöihin löytyy tehokkuutta. Palloiluhallin sijaan olisi siis hyvä pohtia tekonurmen sijoitteluvaihtoehtoja.

Kouluverkosta – faktoihin perustuvia päätöksiä toivoen

Mielipiteeni, julkaistu Suur-Keuruussa 1.4.2025.

Kouluverkkopäätökset herättävät tunteita – hätää ja surua muutoksista. On tärkeää jatkaa keskustelua faktoihin pohjautuen.

Kuten Saara Kässi-Jokinen toi esiin, kouluverkon arvioinnissa keskeisiä tekijöitä ovat oppilasennusteet sekä syntyvyyden ja väestön vähenemisen trendit. Taloudellisen ja palveluverkkosuunnittelun tulee perustua näihin ennustettaviin faktoihin.

Oppilasmäärän lisäksi on arvioitava myös mahdollisia rakenteellisista muutoksista johtuvia kustannussäästöjä. Yksi merkittävä säästö liittyy tilakustannuksiin, kuten lämmitykseen tai siihen, että mikäli kiinteistö vapautuu koulukäytöstä, löytyykö sille jatkokäyttöä. Tai olisiko kouluun mahdollista keskittää muita palveluita, jotta toisaalta saada tiloja uuteen käyttöön. 

Ari Kakkuri esitti kirjoituksessaan ettäkö perusopetuksen järjestäminen maksaisi vain noin 5000 euroa per oppilas. En tiedä millä ilarinmatikalla tämä on laskettu. 

Kuriositeettina mainittakoon, että oppilasmäärä vähenee siten, että nyt keskustan ala-asteilla on 385 oppilasta ja 2030 kaikki ala-asteiden lapset yhteensä ovat 345 lasta. 

Talousarvio vuodelle 2025 kertoo perusopetuksen kuluiksi n. 12 M€. Valtionosuuksia kaupunki saa kokonaisuudessaan arviolta n. 8 miljoonaa. Oppilaskohtainen perusopetuksen valtionosuus on hieman yli 8 300 €. Oppilaita perusopetuksessa Keuruulla on 2025 n. 820 oppilasta. Talousarviosta johdettu perusopetuksen kustannus on koko kaupungissa on siis n. 14 600 €/oppilas. 

OPH:n kustannusvertailua vuodelta 2022: Keuruu 13 330 €/oppilas;  Mänttä-Vilppula 10 835 €/oppilas; Saarijärvi 10 236 €/oppilas; Jyväskylä 9794 €/oppilas.

Keuruun taloudellinen hyöty vieraspaikkakuntalaisista lapsista on siis melkoisen ohut. On totta, että nämä oppilaat kasvattavat tuloja. Yhtä totta on, että jokaisen oppilaan koulunkäyntiä subventoidaan keuruulaisin verovaroin tuhansilla euroilla per oppilas. 

Emilia Koikkalainen
kaupunginhallituksen 1.vpj
alue- ja kuntavaaliehdokas (KOK)

Selkeärajainen sidosyksikkösääntely purkaa sosialisointia ja avaa suljetut markkinat

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 25.3.2025. Linkki

Kunnat ovat laajentaneet toimintaansa markkinaehtoisille aloille palveluntuottajiksi, vaikka niiden tehtävänä tulisi olla lakisääteisten palveluiden järjestäminen, ei markkinakilpailu. Tämä on johtanut kilpailuneutraliteettiongelmiin, joissa kuntayhtiöt ovat kasvattaneet markkinaosuuksiaan siirtämällä omistusta vastoin sidosyksikkösääntelyn henkeä ja ilman riskianalyysejä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kuntayhtiöiden ja kuntien edut erkanevat.

Jätetoimiala on esimerkki tästä kehityksestä. Kuntayhtiöt ovat lobanneet onnistuneesti jätehuollon keskittämistä itselleen ja samalla jätteenpoltosta eli energiantuotannosta on tullut keskeinen osa jätejärjestelmää. Tämä on ollut ristiriidassa EU:n jätehierarkian kanssa, jonka mukaan polttoa tulee vähentää. Esimerkiksi Vantaan Energian polttolaitoslaajennus valmistui vuonna 2022, vaikka jo vuosia aiemmin tiedettiin kiertotalouden vähentävän poltettavan jätteen määrää. Nyt laitoksella poltetaan jätettä Italiasta, mikä kasvattaa Suomen päästöjä ja vähentää insentiiviä vähäpäästöisempään energiantuotantoon.

Jätelautakuntien kytkös polttolaitoksiin korostaa ongelmaa. Lautakunnat toimivat viranomaisina, mutta tukevat kuntayhtiöiden (jäteyhtiöt sekä polttolaitokset) intressejä. Lisäksi kunnalliset jäteyhtiöt ovat perustaneet tytäryhtiöitä, jotka kilpailevat markkinoilla hyödyntäen suorahankintoihin oikeutettujen yhtiöiden resursseja. Tämä vääristää kilpailua ja sotkee elinkeinovapauden ilman liiketoimintaan kuuluvaa riskinottoa.

Hallitus aikoo tiukentaa sidosyksikkösääntelyä, mutta kuntayhtiöiden edunvalvonta vastustaa sitä väittäen sen romuttavan palvelut. Todellisuudessa lähtökohtaisesti lakimuutos ei pakota hajottamaan yhtiöitä, vaan ainoastaan edellyttää hankintojen kilpailuttamista. Jos kuntayhtiöt todella ovat tehokkaimpia, miksi ne eivät pärjäisi kilpailutuksissa? Kilpailu varmistaa, että veronmaksajien varoja käytetään järkevästi eikä tarpeettomiin investointeihin.

Jälkikirjoitus: Tämä kooste tekstistä. Jos aihe kiinnostaa sinua enemmän, voit lukea myös pidemmän version täältä.

Laajempi kuvaus: Selkeä sidosyksikkösääntely avaa markkinoita ja purkaa sosialisointia

Onko kiire? Lue tiiviimpi kirjoitukseni asiasta täältä.
Kunnat ovat sekoittaneet oman etunsa ja markkinoiden toiminnan. Ne ovat ryhtyneet palvelutuottajiksi aloilla, joilla toimii myös yksityisiä yrityksiä, ottaen samalla tietoisia liiketoimintariskejä. Markkinoilla sääntely-ympäristö tuo toimijoille aina haasteita, nyt kuntien on myös nämä haasteet kohdattava.

Kuntien tulisi keskittyä palveluiden kustannustehokkaaseen järjestämiseen ilman, että ne vääristävät kilpailua tai rikkovat elinkeinovapautta. Terve markkina hyödyttää veronmaksajia.

Kuntayhtiöt ovat laajentaneet toimintaansa aggressiivisesti ja tulkinneet sidosyksikköasemaa vastoin lakien periaatteita. Niiden riskinotto on tapahtunut ilman kattavia analyysejä, mikä on johtanut tilanteeseen, jossa kuntayhtiöiden ja kuntien edut eivät enää kohtaa.

Jätetoimiala esimerkkinä epäonnistumisesta
Jätetoimialan sosialisointi on ollut nopeaa ja aggressiivista. Kuntayhtiöt ovat lobanneet voimakkaasti ja saaneet aikaan käytännön, jossa vain kuntayhtiömalli on nähty hyväksyttävänä jätehuollon järjestämisessä. Tämä on johtanut kilpailun kaventumiseen ja markkinoiden sulkeutumiseen.

Jätetoimiala kytkeytyy vahvasti myös energiantuotantoon, sillä kaukolämpöä tuotetaan jätettä polttamalla. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa jätteenpolttoa on käytetty perusteena uusille polttolaitosinvestoinneille, vaikka EU:n jätehierarkia on jo vuodesta 2008 lähtien korostanut, että jätteenpolttoa tulisi vähentää ja kierrätystä lisätä.

Hyvä esimerkki tästä on Vantaan Energian polttolaitoslaajennus, joka valmistui vuonna 2022. Jo investointia suunniteltaessa oli selvää, että poltettavan jätteen määrä on vähenemässä kiertotalouden ja sääntelyn kehittyessä. Tästä huolimatta investointi toteutettiin, ja nyt laitokseen tuodaan jätettä poltettavaksi jopa Italiasta. Tämä lisää Suomen päästöjä ja hidastaa siirtymistä vähäpäästöisempiin energiantuotantomuotoihin.

Jätelautakuntien, kunnallisten jäteyhtiöiden ja jätteenpolttolaitosten kiinteä yhteys on osa ongelmaa. Lautakunnat toimivat viranomaisina, mutta niiden päätökset tukevat usein kuntayhtiöiden intressejä. Kunnalliset jäteyhtiöt ovat myös perustaneet tytäryhtiöitä, jotka kilpailevat markkinoilla, emoyhtiön resurssoimana. Tämä on suoraa kilpailuvääristymää: markkinayhtiöt käyttävät samoja toimitiloja, ympäristölupia ja resursseja kuin sidosyksikkönä toimivat emoyhtiöt. Kuntayhtiöt ovat halunneet laajentaa reviiriään ilman markkinoiden reunaehtoja ja riskinottoa.

Julkisesti omistetut kaukolämpölaitokset voivat hidastaa energiatransitiota. Kuntien on harkittava tarkkaan, millä markkinoilla niiden kannattaa toimia. Tärkeää olisi keskittyä luonnollisten monopolien, kuten vesihuollon ja verkkoyhtiöiden, hallintaan.

Markkinoiden tervehdyttäminen on välttämätöntä
Sidosyksikkösääntelyn selkeyttäminen tukee terveiden markkinoiden kehittymistä: jätealalla kiertotaloutta ja päästövähennyksiä. Veronmaksajien ei tule subventoida investointeja, jotka voidaan toteuttaa yksityisellä rahoituksella. Jätetoimiala on hyvä esimerkki siitä, kuinka sääntelyn muutokset on jätetty huomiotta ja markkinoita on pyritty sulkemaan.

Kuntayhtiöt vastustavat hallituksen sääntelysuunnitelmaa pelottelutaktiikalla, mutta lähtökohtaisesi lakimuutos ei romuta toimintaa – se vain pakottaa kilpailuttamaan hankinnat. Jätelainsäädäntöä tarkastellaan parhaillaan. Omistuksen hajautuminen edistää markkinoiden avautumista. Veronmaksajien etu on, että palvelut hankitaan kustannustehokkaasti, eikä yksittäisten yhtiöiden etujen ehdoilla.