Soteasemia, terveysbusseja ja lähipalveluita

Eilisessä (18.1.) MTV:n puheenjohtajatentissä käytiin kiivasta keskustelua. Puheissa vilkkuivat termit “soteasema”, “terveysbussi”, “lähipalvelut”, “perustason” palvelut. Lähipalvelut ovat kaikkien puheissa, enkä tiedä, että kukaan olisi niitä vastaan. Ensimmäisellä valtuustokaudella tuskin nähdään mitään kovin dramaattisia muutoksia perusterveyden palveluverkkoon. Lähipalveluiden säilyminen ei tule olemaan kenenkään ansiosta, eikä väheneminen syytä. Tämä on näkemykseni. Mihin se pohjaa? Tähän on mielestäni kolme perustavaa laatua olevaa syytä: toimitiloihin liittyvät vuokraussopimukset, tietopohjan rakentaminen päätöksentekoon ja hyvien käytänteiden selvittäminen.

Siirtymäkauden asetuksilla hyvinvointialueen ja kuntien yhteistoiminnasta tullaan määrittelemään myös kiinteistöjen ja toimitilojen vuokrauksen ehdot ja kustannukset. Asiasta voi lukea vaikkapa Keuruun kaupunginhallituksen esityslistasta 17.1.22:

Keuruun lausunto asetuksesta kunnan ja hyvinvointialueen välisen siirtymäkauden vuokrasopimuksen vuokran määräytymisestä vuosina 2023 – 2026

Asetusluonnoksessa sopimukset jaetaan kahteen kastiin: A) SOTE-toiminnassa käytetyt tilat (esim. terveyskeskukset, neuvolat, yms), jotka ovat sairaanhoitopiirin/kuntayhtymien ja kuntien välisiä sopimuksia tällä hetkellä. Nämä sopimukset siirtyvät suoraan. B) Kunnan järjestämän toiminnan tilat, kuten vaikkapa palveluasumisen yksikköjä. Sopimusaika on 3+1 vuotta, eli käytännössä ensimmäinen valtuustokausi. Näin ollen mitä suuremmissa määrin kuntien (tai ykistyisten) omistamissa, mutta HVA:n vuokraamissa kiinteistöissä tullaan järjestämään ja kehittämään toimintaa jatkossakin. Koska tiloista maksetaan, yritetään niistä varmasti maksimoida hyöty, sen pitäisi olla päivänselvää.

Päätöksenteko palveluverkon supistamiseksi tarvitsee myös vankan tietopohjan: tarvitaan yhteismitallista kustannuslaskentaa, vertailutietoja, väestörakenteen tietoja, ennakoitavuutta ja selvityksiä erilaisten toimintatapojen vahvuuksista ja mahdollisuuksista. Hyvien käytänteiden levittämistä ja kokeilevaa kehittämistä tehdään toivottavasti ennen kuin mistään isommin sammutellaan valoja. Tiedämme kaikki, että kerran supistettua palveluverkkoa on äärimmäisen vaikea saada laajennettua uudelleen.

Digipalveluiden kehittäminen on varmasti yksi trendi, joka vahvistuu myös Keski-Suomen hyvinvointialueella, toivottavasti. Jokin terveys-/hyvinvointibussikin toivottavasti nähdään. (Harkimoa tönittiin tentissä, että ei ne bussit miljoonaa maksa. Mutta jos uusi iso hyvinvarusteltu bussi maksaa 400 000 €, niin kustomoitu terveysbussi maksaa vähintään sen puoli miljoonaa) Kuitenkaan kovin pääomaintensiivisiä palveluinnovaatioita ei ympäri maakuntaa ensimmäisellä valtuustokaudella nähdä, sillä varojen niukkuus ohjaa työtä. Suurin ratkaistava investointi on aiemminkin mainitsemani asiakas- ja potilastietojärjestelmä, jonka rahoitus on ratkaisematta myös.

Ainoiksi syyksi supistaa palveluja ja palveluverkkoa jää työvoiman saatavuus ja päällekkäiset palvelut. Jos esimerkiksi riittäviä tiimejä ei saada rakennettua eri kuntiin. Palveluverkon päällekkäisyyksien en usko koskevan kuin Jyväskylää. Sitten tullaankin taas siihen, että mitäpä tyhjillä tiloilla tehdään? Muuta kuin maksellaan?

Nämä sopimukset kokonaisuudessaan osoittavat, millaisia haasteita uusi alueorganisaatio jättää kunnille. Mitään selvyyttä ei vielä ole, tuleeko valtio jollakin tapaa kompensoimaan omistamisen riskejä kunnille, mikäli asetus jättää kunnat kiinteistöjen omistajina lapsipuolen asemaan. Erityisesti nyt on riskinä, että sote-kiinteistöjään hyvinhoitaneet kunnat joutuvat maksumiehiksi. Toivottavasti olen väärässä. Uudistus ja mahdolliset kustannushyödyt on kyllä melkoista silmälumetta veronmaksajille, jos sote-toimintojen kaikki vastuut eivät aidosti siirry hyvinvointialueille.

Toinen haaste kunnissa liittyy tukipalveluiden henkilöstöön. Kunnissa joudutaan kovassa aikapaineessa erottelemaan tukipalveluissa toimivien henkilöiden työpanoksen jakaantumista sotepalveluille muista kuntiin jäävistä palveluista. Tyypillisimmät haasteet ovat siivous- ja keittiöhenkilöstössä sekä kiinteistönhoidossa. Isoissa keskuskeittiöissä on voitu valmistaa aterioita sekä sivistykseen, että sotepuolelle. Osassa varmasti myös hallinnon henkilöstölle. Ketkä siirtyvät ja ketkä jäävät? Ja jääkö kuntaan riittävästi osaajia? Ei ali- eikä ylimiehitystä. Etenkin kun tukipalveluiden henkilöstöä ei juuri työmarkkinoilla ole tarjolla.

Hyvinvointialueelle ratkaistavaksi jää, miten nämä eri kiinteistöjen tukipalvelut jatkossa hoidetaan. Onko eri toimipisteissä omaa HVA:n henkilökuntaa? Perustetaanko kuntien kanssa yhtiöitä, joka tarjoaa palveluita paikallisesti? Roudataanko ruokaa ja henkilöstöä ympäri maakuntaa? Nämä ovat avoimia kysymyksiä, johon valtuusto joutuu pikaisesti vastaamaan. Hallituksella lainsäädäntö on vielä kesken ja esitys on lausuntokierroksella. (Keuruun kh 17.1.22)
Kuntaliitto esittää kolmen vuoden siirtymäaikaa, mikä käytännössä tarkoittaa, kunnilla on kolme vuottaa aikaa selvitellä ja rakennella julkisesti omistettuja yhtiöitä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto esittää siirtymäajaksi yhtä vuotta lausuntopalvelussa jättämään lausunnossa. Tämä on mielestäni kannatettava esitys.

Ymmärrän kuntien tuskan nopeasta aikataulusta, mutta mielestäni kolmen vuoden jatkoaika on liian pitkä. Se on myös liian pitkä aika hyvinvointialueiden näkökulmasta. Se tarkoittaa käytännössä, ettei ensimmäisen valtuustokauden aikana ole kannusteita kokeilla erilaisia järjestelyjä tukipalveluiden järjestämiseen. Sen sijaan tämä tarjoaa erinomaisen otolliset olosuhteet rakentaan sidosyksikköyhtiöitä, avoimen kilpailutusmenettelyn sijaan.

Hyvinvointialueiden tulisi tukea reilua kilpailua ja välttää siirtymästä tuotantosektoreille, jotka eivät ole sen ydintoimintoja. Samaa tulisi pohtia kunnissa. Olisiko vaikkapa ruokapalveluille yksityisiä tuottajia? Joka kunnassa tämä ei kenties olisi vaihtoehto, mutta joka kunnassa asiasta voidaan keskustella.

Älykäs hallinto – osa 4: luovia ratkaisuja oman laatikon ulkopuolelta: Case Aiwo Digital

Älykäs hallinto osaa hyödyntää olemassa olevia teknologioita, eikä kuvittele, että kaikki viisaus ja ratkaisukyky asuu omassa organisaatiossa. Uusia ratkaisuja etsitään aktiivisesti ja yhteydet ulkomaailmaan ovat auki.

Otetaanpä esimerkki nykyisestä seututk:sta. Päättäjänä saamme ristiriitaista tietoa: Seututk:n mittarit osoittavat, että kaikki menee paremmin kuin hyvin, puhelinpalvelu voi olla vähän välillä ruuhkautunut, soittopyynnöt eivät ole tulleet perille, mutta ongelma on ratkaistu operaattorin kanssa. Mittarina on takaisinsoittoviive, joka on kehittynyt suotuisasti.

Mistä tuo mittari kertoo? Se ei kerro muusta kuin siitä, että asiakkaan jättämään soittopyyntöön on vastattu ajassa X, joka täyttää asetetun laatukriteerin. Se ei kerro, soittiko asiakas alkuukaan oikeaan paikkaan tai tuliko asia kerralla kuntoon. Asiakaskokemusta ei tällä hetkellä mitata systemaattisesti, joten tuota tietoa ei ole käytettävissä.

Päättäjänä saamme asiakaspalautetta: takaisinsoitot viipyvät ja lääkäriin ei pääse. Mihin uskoa? Voisiko asiakaspalautteessa olla kyse asiakaskokemuksesta ja seututk:n mittaamisessa kyse häiriökysynnästä? Seututk:n omat mittarit kertovat oman totuutensa ja asiakkaan kokemus toisen totuuden, kukaan ei ole väärässä, mutta kokonaiskuva on sumun peitossa.

(Häiriökysyntä suomeksi: Onko sinulle joskus sanottu puhelimessa, että olet soittanut väärään paikkaan väärästä asiasta? Sait ehkä asiakaspalvelijan kiinni, mutta asiasi ei ratkennut. Tätä mm. on häiriökysyntä.)

Älykäs hallinto hyödyntää luovia ratkaisuja, joita syntyy oman organisaation ulkopuolella. Jyväskyläläinen Aiwo Digital Oy on kehittänyt menetelmiä ja teknologiaa häiriökysynnän tunnistamiseen ja kitkemiseen. Menetelmien tavoitteena on aidosti kehittää organisaation tehokkuutta. Seututk:n esimerkki on osoitus näennäistehokkuudesta, mittarille määritelty vaatimustaso on näennäisesti tehokkuuden aikaansaamaa, mutta todellisuudessa käytännön kuormitus ei ole vähentynyt mihinkään, jos hoitajien aika menee turhien takaisinsoittojen perkaamiseen.

Nykytilanne on valitettavasti se, että häiriökysyntä kuormittaa valtavasti terveydenhuoltoa. Seututk:n jatkuvat ilmoitukset ja jonotuksen aikaiset ilmoitukset “soita sinne tai tuonne, jos asiasi koskee sitä tai tätä” kertovat nimenomaisesti epäonnistuneesta asiakaskokemuksen ohjaamisesta ja asiakasviestinnästä.

Ote Seututk:n sähköpostiviestistä 11.1.2022

Ratkaisuja on olemassa. Miksi niitä ei ole jo hyödynnetty?

P.S. Suosittelen lämpimästi lukemaan Aiwo Digitalin blogin, jossa Hermanni Hyytiälä kuvaa menetelmiä ja ratkaisuja. https://aiwo.ai/fi/blogi/hermanni-hyytiala-hairiokysynta-syntyy-palveluorganisaatio-mitata-tuottamisen-tehokkuus-organisoituminen-tuotantolahtoisyys/

Kauppalehti 20.10.2021: Aiwo Digital Oy:n kehitysjohtajan Hermanni Hyytiälän haastattelu

Älykäs hallinto – osa 3: Aster 2.0

Mitä pitäisi ottaa huomioon, kun siirrytään rakentamaan uutta asiakas- ja potilastietojärjestelmää?

Syksyllä Aster-mediamyrskyn pyöriessä pyrin pääsemään kartalle tilanteesta niin hyvin kuin maallikolle on mahdollista. Keskiöön nousivat huomiot:

1. Teknologiamarkkina vaikuttaa olevan jonkinlainen oligopoli, eli valmiita järjestelmiä on vain muutamia globaalisti tarjolla, mikä tarkoittaa, ettei Keski-Suomen kokoisen hankintaorganisaation kynnet pitele kovinkaan pitkälle järjestelmätoimittajien neuvotteluissa. Markkinatalous ei toimi kokonaisjärjestelmähankinnassa. Tämä tarkoittaa, että jo valittaessa tapaa hankkia järjestelmä tehdään suuri strateginen valinta, joka vaatii oma riskianalyysinsa. Asterin horjuessa esiinnousivat erilaiset tavat järjestelmän kehittämiseksi:

a) ESKO, julkisesti omistettu yhtiö, jonka kehittämiseen ja käyttämiseen voisi osallistua osakkaana. Hyvinä puolina olisi ainakin kotimainen kehitystyö ja toimintaympäristöosaaminen. Tärkeimmäksi nousee kuitenkin omistajaohjauksen mahdollisuudet. Omistajana intressi järjestelmän kehittämiseen terveydenhoidon ja sosiaalityön prosesseja palvelevaksi ja kustannussäästöjä tuovaksi on ilmeinen. Omistamisesta ja yhtiön kehittämisestä ei saa kuitenkaan tulla itseisarvo, vaan sen on palveltava välinearvolla omistajaa.

b) kilpailutettu järjestelmä, kuten suomalainen Saga (Mediconsult Oy:n) järjestelmä. Jos päädytään uudelleen kilpailutukseen kokonaisjärjestelmähankinnasta, on kustannussäästötavoitteisiin otettava uusi näkökulma. Jos järjestelmän tavoitteena on tehostaa toiminnan prosessaja ja saada täten aikaan kustannusten nousukehityksen pienentymistä (ei siis oikeasti säästöjä, vaan pienempiä kustannusnousuja), niin mukaan on otettava toimija, jonka “ainoa” tehtävä on vahtia järjestelmäntoimittajan kehitystyötä. Korkean osaamisen yhtiölle kannattaa maksaa 10 miljoonaa, jos halutaan saada aikaan 100 miljoonan säästöt.

c) ketterin menetelmin kehitetty uusi järjestelmä tms
Kaikki tavat on perattava läpi, Aster-hankkeessa on varmasti tarveanalyysia, joka on edelleen käyttökelpoista.

2. “Jos joku sanoo, että meillä on sellainen sopimus, jolla hinnat on lukittu kymmeneksi vuodeksi, älä usko.” Teknologia-alalla toimivilta asiantuntijoilta tuli selvä viesti, sopimukset ovat reikäjuustoja, joita voidaan kiertää eri tavoin.

3. Käytettävyys ratkaisee menestyksen. Surullisen kuuluisa HUS:n Apotti-järjestelmä on saanut rankka palautetta heikosta käytettävyydestään. Heikko käytettävyys on mm. sitä, että yksinkertaisen hoitotoimenpiteen tuominen järjestelmään vaatii tarpeettomia klikkauksia, joita ei kuitenkaan hyödynnetä mittaroinnissa. Seurannallakin on raja-arvonsa.

4. On tunnistettava ja tunnustettava, että kun ostetaan valmista järjestelmää, ostetaan olemassa moottori ominaisuuksineen. Räätälöinti tehdään vanhan päälle. Samalla saadaan todennäköisesti myös ominaisuuksia, joita ei ole haluttu tai ei tarvita. Sen vuoksi on olennaista, minkäläiseen toimintaympäristöön järjestelmä on alunperin kehitetty. Cernerin järjestelmästä keskusteltaessa esiinnousi juuri riskit siitä, että järjestelmä on luotu pohjoisamerikkalaiseen toimintaympäristöön. Siellä laskutusperusteet ja seurantatarpeet hoidossa ja vakuutuspohjaisessa maksujärjestelmässä ovat aivan erilaiset. Apotissa on nähtävissä juuri tätä problematiikkaa. Klikkausten määrä nousee ja datan määrä kasvaa, sellaisenkin, jota ei tarvita.

5. Kaikki haastattelemani teknologia-alan asiantuntijat totesivat, että Suomesta löytyy maailman paras teknologiaosaaminen järjestelmän kehittämiseksi. Usean mielestä myös julkisesti omistettu ESKO on hyvä vaihtoehto, sillä omistaja-ohjauksella saadaan lisäarvoa verorahojen käyttöön. Osaaminen ja kehitystyön taso riippuu siitä, keneltä varsinainen kehitystyö (eli osaaminen) ostetaan.

Valtuusto 8.11.21 – Veroprosentin korotus

Tässä pitämäni kokoomusryhmän puheenvuoro veroprosentin nostosta:

Arvon valtuutetut,
Kokoomus hyväksyy kaupunginhallituksen esityksen 0,25 % korotuksesta.
Sen lisäksi Kokoomus edellyttää, että rakentellisiin uudistukseen on ryhdyttävä kiireesti. Epätasapaino tulojen ja menojen kohdalla on ratkaistava.
– Asiakasmaksut tulee käydä läpi, vertailua hinnoittelusta on naapurikuntiin tulee tehdä. Automaattikorotusten sijaan tulee aidosti selvittää palveluiden kustannusrakenne.
– Investointivaraukset tulee käydä läpi ja tarkistaa voidaanko jostain luopua tai siiirtää toteutuksia
– kunnan tulee tarkistaa hankintastrategiansa soveltaa sitä reilun kilpailun edistäjänä ja markkinan kehittäjänä
– Palveluinnovaatioita tulee kehittää ja kokeilla
– Tulee tarkistaa ja arvioida voidaanko oman tuotannon sijaan ostaa palveluita markkinoilta.
Meidän on kyettävä muuttamaan tapoja toimia – läpi koko organisaation. Vain hölmö odottaa uusia tuloksia samoilla lääkkeillä.

Hyvät valtuutetut ja kuntalaiset,
tämä korotusehdotus on maltillinen, mutta tällä päätöksellä on myös aloitettava surutyö. Meillä on edessämme vaikeita ja kipeitä päätöksiä. Viranhaltijoiden on kyettävä tekemään hankalia esityksiä ja meidän valtuutettujen on kyettävä tekemään päätöksiä. Koulujen lakkauttamisia on luvassa ja palvelutasojen heikennyksiä on tiedossa. Lienee selvää, ettei uutta kaupungintaloa tulla rakentamaan. On osattava myös luopua.

Samaan hengenvetoon on myös todettava, että elinvoiman rakentamiseen panostettava. Meillä on näidenkin päätösten jälkeen edelleen valtavan hyvät palvelut ja hienoa infraa. Yhteistyössä kaupunki, yritykset ja järjestökenttä luovat elinvoimaa monipuolisella tapahtumatarjonnalla. Tätä ilosanomaa meidän kannattaa kertoa maailmalle. Keuruu on maailman paras paikkaa elää.

Arvoisat valtuutetut, kokoomusryhmä arvostaa maltillisia veronkorotuksia, sillä haluamme välttää korkean verotuksen negatiivisiset ja ostovoimaa heikentävät vaikutukset.

Kokoomusryhmä haluaa lähettää vahvan viestin siitä, että talouden tasapainottamisohjelma tulee valmistua alkuvuoden aikana siten että tasapainottamistoimenpiteitä tulee jo vuoden 2023 budjettiin. Rakenteelliset ehdotukset toivotaan myös lautakuntiin työstettäväksi aikaisessa vaiheessa. Käytetään sitä monipuolista osaamista, jota lautakunnissa on.

Kokoomusryhmä kannattaa kaupunginhallituksen kompromissiesitystä tuloveroprosentin nostosta.

Osallisuudesta elinvoiman valttikortti

Mielipidekirjoitus, julkaistu Suur-Keuruussa 11.6.2021

Keuruun kaupunkiorganisaatio on muutosten edessä. Valtuuston koko pienenee ja lautakuntarakennettakin on syytä tarkastella. Uhkana lautakuntien vähenemisessä nähdään demokratian kaventuminen ja kuntalaisten vaikutusvallan väheneminen. Koen itse asian päinvastoin. Poliittisten päättäjien on muodollisessa valmistelussa hyvä keskittyä strategisiin näkökulmiin, talouden seurantaan ja kokonaisuuden hallintaan. 

Valmistelussa ja suunnitteluissa tulisi puolestaan hyödyntää runsaammin kuntalaisia ja kolmatta sektoria osallistavia foorumeita. Keurusseudun Yrittäjien Lapset seutukunnan tulevaisuus -hanke teki kartoituksen Keuruun kaupungin yhdessä tekemisen toimintamalleista. Kuntalain edellyttämiä ryhmiä on kolme (nuorisovaltuusto, vammaisneuvosto, vanhusneuvosto). Lisäksi LAPE-työryhmä tekee viranomaistason yhteistyötä ja Lasten Parlamentti on vakiinnuttanut toimintansa. Muita sidosryhmäyhteistyön foorumeita on viisi: seuraparlamentti, Iso-N, Lasten kulttuurin ohjausryhmä, kyläparlamentti, kumppanuuspöytä. Näiden ryhmien kokoonpanojen ja toiminnan tarkastelu  on hyvä paikka aloittaa osallistaminen kulttuurin vahvistaminen. Huomattavaa on myös, että yksi keskeinen sidosryhmä on jäänyt kokonaan muodollisten yhteistyöryhmien ulkopuolelle: yrittäjät ja elinkeinoelämän edustajat. Uskon täysin, että foorumeiden tavoiteasetannan tarkastaminen ja vuoropuhelun lisääminen eri toimijoiden kesken vahvistaa yhteisöllisyyttä ja luo yhteistä tekemisen meininkiä Keuruun kehittämiseksi. 

Keurusseudun Yrittäjien Lapset Seutukunnan Tulevaisuus -hankkeen koosteesta ote.

Yhteinen vuoropuhelu on omiaan pienentämään vastakkainasettelua eri intressiryhmien välillä. Yhteistyössä syntyvät myös luovimmat ratkaisut ja rohkeimmat kokeilut. Maailma monimutkaistuu yhä nopeammin ja kehittämisessä kokeilut ovat oikeastaan ainoa toimiva malli. Oppiaksemme ja löytääksemme ratkaisuja tarvitaan päätöksenteossa yhä useammin yhteistyötä virallisten toimijoiden, kolmannen ja neljännen sektorin välillä. 

Meidän ei pidä myöskään unohtaa, että me haluamme vaikuttaa omaan elinympäristöömme ja olemme valmiit tekemään paljon yhteiseen hyvään, kunhan vain ääntämme kuullaan ja meille annetaan mahdollisuus vaikuttaa. Haapamäen siivoustalkoot olkoo meille kaikille yhtenä esimerkkinä siitä, mihin kuntalaiset nopeallakin aikataululla pystyvät, jos vain mahdollisuus annetaan. 

Tehdään osallisuudesta Keuruulle elinvoiman valttikortti!

SK 28.5.21 Vihreän siirtymän todelisuutta

Kirjoitin Surkkariinkin täsätä vihreästä siirtymästä.
Juttu löytyy: https://www.suurkeuruu.fi/puheenvuoro/art-2000008008216.html

Tässä vielä tekstinä:

Vihreän siirtymän todellisuutta

EU sääntely edellyttää Suomelta aktiivisia toimia CO₂-päästöjen vähentämiseksi. Suomi on asettanut tavoitteeksi puolittaa päästönsä 2030 mennessä (vuoden 2005 tasosta). Tämä tarkoittaa 12,7 megatonnin vähennystä, josta fossiilittoman liikenteen tiekartan osuus on n. 12% (1,55Mt). Tästä autokannan uudistaminen on n. 10% (0,16 Mt), josta raskaan liikenteen osuus on noin neljännes. Samaan autokannan uudistamiseen tähtää myös mm. verotuksella ohjaaminen. Julkisen tuen kotiuttaminen mm. elpymispaketin tulovirroista ja vihreästä siirtymästä on keskeistä, sillä voidaan vauhdittaa kehityskulkua ja alueellista innovaatiotoimintaa. Edunvalvonta on edelleen tärkeässä roolissa. 

Lielahden Autokeskus Oy ja yrittäjä Mikko Leppälahti ovat erinomainen esimerkki innovatiivisuudesta ja etunojasta muuttuvan toimintaympäristön hyödyntämiseen. Autojen “ropaamisesta” yrittäjällä ja yrityksellä on kokemusta 40 vuoden ajalta ja edelleen ollaan kehityksen aallonharjalla. Yritys ja yrittäjä ovat tarkkaan arvioineet oman osaamisensa vahvuudet, markkinan, etsineet kumppanit, hyödyntäneet asiantuntijoita ja ovat ottamassa ison loikan ja uutta riskiä siirtyessään uudelle liiketoiminta-alueelle. Konversiotehdas tulee onnistuessaan murtamaan toimialansa kehityskulkuja ja tuo sähkökuorma-autot saavutettavaan, kilpailukykyiseen, hintaan jakeluauto-segmenttiin. Skenaariot autokannan kehityksestä  Suomessa vaihtelevat muutamista tuhansista aina 12 000 autoon vuoteen 2030 mennessä.

Yrityksellä on selkeä visio omasta liiketoiminnastaan, kohderyhmästään, yritys tunnistaa toiminnan käynnistämisen haasteet ja tulevaisuuden potentiaalin. Kyse ei ole vain muutaman kuorma-auton konvertoimisesta, vaan kokonaisen ekosysteemin käynnistämisestä. Tuotanto on aloitettava osaajien luomisesta. Verkostot, teknologiat ja materiaalit löytyvät, mutta tekijät puuttuvat. Toivon Mikko Leppälahdelle kumppaneineen menestystä rekrytointiin ja myötätuulta hankkeeseen! 

Tulevien kuntapäättäjien toivon nyt viimeistään havahtuvan siihen liiketoimintapotentiaaliin jota vastuullinen, kestävä liiketoiminta paikkakunnallekin tuottaa! Vihreä siirtymä kannattaa elää todeksi etukenossa! Itse olen ainakin asiasta erittäin innoissani, tältäköhän 80-luvun Keuruulta tuntui, kun lasertekniikkaan päätettiin panostaa?

Emilia Koikkalainen
kuntavaaliehdokas, KOK
Keurusseudun Yrittäjien pj
Suomen Yrittäjien Energia- ja ympäristövaliokunnan pj

Lielahden Autokeskus Oy – vihreän siirtymän pioneeri Keurusseudulla!

Ai että tänään oli makoisa päivä! Sain Keurusseudun Yrittäjien puheenjohtaja kutsun Lielahden Autokeskuksen sähkökuorma-autojen konversiotehtaan tiedotustilaisuuteen. Pääsin tutustumaan yrittäjä Mikko Leppälahteen, joka on melkoinen pioneeri ja työmyyrä. Ja mikä elämasenne. Ollapa itsekin seitsemänkymppisenä yhtä eteenpäin katsova riskinottaja! Takana on 40 vuotta autojen “ropaamista” ja mm. kaasukuorma-autojen maahantuontia. Ja maailmalla kulkiessaan Mikko oli havainnoinut, että suurkaupunkien jakeluautot eivät täytä tiukkenevia normeja. Hän ryhtyi asiaa tutkimaan ja selvittämään. Muutaman yhteydenoton ja olemassa olevan verkoston kautta syntyi laajempi osaamisverkosto ja sähkökuorma-autojen konversiotehtaan ideointi lähti käyntiin.

Voit lukea asiasta vaikkapa: https://koneporssi.com/kuljetuskalusto/sahkokuorma-autojen-konversiotehdas-keuruulle/

Nyt ollaan tässä päivässä. Lielahden Autokeskus starttaa yhteistyössä Ely-keskuksen, Tampereen ammattikorkeakoulun ja Gradian kanssa rekrytoinnin, jossa etsitään 10 uutta osaajaa yrityksen tarpeisiin. Kun luo uutta, on luotava uutta alusta lähtien. Osaajia ei löydy, vaan ne on tehtävä. Koulutustarve kuvastaa hyvin kokonaiskuvaa. Tässä on syntymässä uusi ekosysteemi. Systeemi myös disruptoi olevassa olevaa markkinaa, kustannusoptimointi käyttökulujen suhteen edellyttää myös uudenlaisia toimintamalleja kuorma-autojen ostajille. Oli kiinnostavaa kuulla TAMK:n projektipäällikön Jukka Pellisen kokemuksia kuorma-autojen kehitystyöstä ja käyttökokemuksia Italiasta.

Suurin syvyys tässä hankkeessa tulee tästä ekosysteeminen alkupamauksesta. Se, että yrittäjä Leppälahti saa tehtaan käynnistymään ja ensimmäisen rekryporukan sisään ja ensimmäisen auton hihnalle on jäävuoren huippu. Ympärille syntyy eittämättä ekosysteemi, sillä ammattiliikenteen sähköistyminen on monen asian yhteistulos:

  • Kuorma-autojen RAKENTAMINEN
  • OhjelmistoTEKNOLOGIA
  • HUOLTO
  • Edellä mainittujen toimintojen kouluttaminen ja kehitys OSAAMISKESKUKSESSA
  • LATAUSINFRA (e-terminaalit)
  • Elinkaarenhallinta ja kiertotalous (millä tavoin purettavat hyödynnetään ja elinkaaren päätöksessä olevat auton materiaalit uudelleen hyödynnetään)

Näiden lisäksi on vielä muutakin liiketoimintapotentiaalia, kuten palvelut kuorma-auton valintaan. Millaisen auton kuljetusliike tarvitsee, miten kuljettajat koulutetaan optimoidaan energiankäyttöä? Nykyteknologioilla autojen seuraaminen on helppoja. Reittejä määrittämällä päästään pohtimaan, millaiset ratkaisut yhtiölle olisivat parhaita.

Puuh. Olen aika innoissani tästä! Tässä on helppo nähdä saavutettavissa oleva markkina! Yrityksellä ja yrittäjällä on paketti kasassa: pää pilvissä, mutta jalat tukevasti maassa.

Palaan asiaan vielä päästövähennysten kautta, jotka tulevat vauhdittamaan kysyntää. Mutta ai että. Tämä on sitä kestävän, vastuullisen liiketoiminnan potentiaalia, mistä olen niin useassa yhteydessä pauhannut. Ja vielä Keuruulla. Ai että.

Kunnat ja kilpailuneutraliteetti osa 1/2

Tänään 26.5. saimme Keskisuomalaisesta lukea Muuramen kaupungin maakauppojen tarkastelusta Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) toimesta. Muuramessa tilintarkastaja on huomauttanut kunnan menettelystä maakaupoissa. Hänen näkemyksensä mukaan kunnassa on rikottu hankintalakia, epäselvyydet ovat kokonaisarvoltaan 1,37 miljoonaa euroa.

Todetaanpa yksi asia näin alkuun. Hankintalain noudattaminen ei ole hankalaa. Esim. maa- tai kiinteistökaupat markkinoilla toimivien yritysten kanssa: kunnan tulee suorittaa joko huutokauppa markkinahinnan määrittämiseksi tehdä arvonmääritys ulkopuolisen asiantuntijoiden kanssa.

Kunta on paikallisilla kiinteistömarkkinoilla aina markkinavoima, joten jos se ei noudata lakia, aiheuttaa se markkinassa markkinahäirikkö ja rikkoo kilpailuneutraliteettia. Viime valtuustokaudellakin hotelli Keurusselän hankinta lainoittamalla Keuruun Toimitiloja oli keissi, jossa kyllä vedettiin mutkat suoriksi ja hyvä hallintotapa pöntöstä alas. Lehdestä olemme voineet lukea, kuka kauppojen agitaattorina oli.

Kunnan pitää antaa noudattaa kilpailuneutraliteettisäädöksiä myös silloin, kun se toimii markkinoilla toimivan tytäryhtiön kautta. Keuruun kaupungin tytäryhtiöt Keuruun Sähkö Oy, Keuruun Toimitilat Oy ja Keulink Oy ovat kaikki markkinoilla toimivia yhtiöitä. Kun Keuruun kaupunki antaa takauksia, lainoja tai pääomittaa yhtiöitä, sen tulee noudattaa kilpailuneutraliteettilakia. Laki edellyttää mm. pääomistusten markkinaehtoisuutta. Pääomittamisen ehtona on, että vastaavassa tilanteessa myös yksityinen toimija pääomittaisi yhtiötä. Lainanannon ja takausten ehtona on markkinaehtoinen hinnoittelu.

Kirjoitin asiasta myös Surkkariin asian ollessa ajankohtainen huhtikuussa 2020.

Kunta kiinteistömarkkinoilla
Keulink Kiinteistöt Oy on omistajansa vahvassa otteessa valmistellut kiinteistöosakeyhtiön osakekannan ostoa. Kunnan – ja kuntaomisteisten yhtiöiden toimiessa markkinoilla tulee kilpailuneutraliteettikysymyksiä tarkastella erityisen huolellisesti. Laillisuus- ja markkinaehtoisuustarkastelu pitäisi olla tavanomainen osa riskikartoitusta ja sille tulisi antaa painoarvoa valmistelussa. Nyt valmistelussa olevassa kiinteistökaupassa on pidetty sellaista kiirettä ja tekemisen painetta yllä, ettei edes kauppoja tekevä yhtiö meinaa pysyä perässä. Hyvä hallintotapa on saanut väistyä. Kunta ottaa aina riskiä elinvoimaan liittyvissä päätöksissä, mutta päätöstä tehtäessä pitää olla tiedossa, millainen riski on ollaan ottamassa. Lisäksi on huomioitava, että tosiasiallisen vastuun riskeistä päätösten laillisuudesta kantaa viime kädessä yhtiön hallitus. Tytäyhtiöiden johtamisessa tulisi siis kiinnittää erityistä huomioita omistajan ja operatiivisen toiminnan erottamiseen, jotta valta säilyy siellä, missä vastuukin kannetaan.

Kunnan kiinteistökehitysyhtiö Keulink Kiinteistöt Oy:n talous on tilassa, jossa sen tulovirta ei riitä kattamaan sen taloudellisia vastuita ja yhtiöön on kumuloitumassa tappioita hyvää tahtia. Virallinen omistajaohjaus on, että yhtiön tulisi tehdä nollatulosta. Nollatulos olisi myös yksi osoitus toiminnan markkinaehtoisuuden toteutumisesta minimitasolla. Nyt yhtiön tuottamat tappiot osoittavat osaltaan,että sen toiminta markkinoila ei ole kestävällä tasolla. Jos omistaja siirtää hinnoittelun riskit pois yhtiöstä pääomittamalla yhtiötä, se samalla vaarantaa kilpailuneutraliteetin markkinoilla.

Käsillä olevaa kauppaa on perusteltu halvalla hinnalla ja pienellä taloudellisella riskillä, koska kunnan oman arvion mukaan maa-alueineen kiinteistöyhtiö on huomattavasti arvokkaampi. Päätöksenteossa on useaan kertaan vakuuteltu taloudellisen riskin pienuutta. Kolikon toinen puoli on, että myönnämme monesta näkökulmasta, että uskomme itse myyvämme kiinteistöyhtiön alihintaan. Tässä ajassa puhumme enenevissä määrin kiiinteistöjen arvonlaskusta. Kunta ei voi olla vauhdittamassa tätä kehitystä omalla toiminnallaan, eikä se voi perustaa päätöksenteokoaan omille hiha-arvioilleen, vaan sen tulee toimia markkinoilla asianmukaisesti, oma roolinsa ja vaikuttavuutensa tunnustaen.
Itse en ole ottanut kantaa taloudellisiin riskeihin suuntaan taikka toiseen – vaikka molempiin suuntiin riskejä on nähtävissä.

Nämä mielipiteeni eivät ota kantaa kiinteistössä harjoitettavaan liiketoimintana tai siihen, kuka sitä pyörittää. Kyse on kuntakonsernin toiminnasta ja johtamisesta asianmukaisesti.

1-3 miljardia vai työtä ja yrittäjyyttä?

Sanotaan, että poliitikot vaalien alla lupaavat kaikenlaista hyvää, että saisivat ääniä. Jotkut antavatkin 1-3 miljardila lupauksia. Itse en ole antanut tyhjiä lupauksia, vaikka niitä on suorastaan intetty. “Mitäs meille lupaat?” on usein kuultu kysymys. Otetaan hieman tarkastelua lupauksista ja taloudesta.

Kokoomus on luvannut siirtää verotuksen painotusta työn ja eläkkeen verotuksesta haittojen ja päästöjen verotukseen. Eli perusperiaate: Verotetaan vähemmän sitä, mitä halutaan enemmän ja enemmän sitä, mitä halutaan vähemmän. Kannustetaan työntekemiseen ja yrittämiseen!

Kokoomus on puhunut “työmiljardista” – jolla viitataan kokonaisvaikutukseen kevennyksistä. Kokoomus on kuitenkin myös laskenut, millä kevennykset rahoitetaan:

Täydellinen lista löytyy eduskuntavaaliohjelman talous ja veropolitiikan liitteestä, tässä esimerkkejä, joita itse haluan korostaa:

  • Lämmityspolttoaineiden ja turpeen verotuksen kiristäminen 150 milj.
  • Fossiilisten polttoaineiden energiaveropalautuksen asteittainen poisto 70 milj.
  • Tupakkaveron kiristys 200 milj. (tupakkatyöryhmän suosituksen mukaan)
  • Alkoholiveron kiristys 100 milj. (edellytyksenä viinien myynnin vapauttaminen ruokakauppaan)

Kokoomus on usein ollut ilonpilaajan maineessa, koska rahanjakaminen on huomattavasti helpompaa kuin sen tekeminen tai jakamisen estäminen. Kuitenkin kyse on vastuullisuudesta ja velanoton minimoimisesta.

Olen kuullut niin keskustan kuin vihreidenkin puhuvan ylisukupolvisesta politiikasta puolustaessaan omia menolisäyksiään tai veronkorotuksia tai uusia verolähteitä. Samaan aikaan olen kuitenkin hämmästellyt, että taloudessa ei ylisukupolvisuus kiinnosta. Jos luvataan jotakin, pitäisi vastuullisesta kertoa, millä se rahoitetaan – vai otetaanko vain ylisukupolvista velkaa?

Uusia miljardiluokan menolisäyksiä ei 75% työllisyysasteella tehdä.
Vaaliretoriikassa meillä on kaksi perusongelmaa:

  • 75 % työllisyysastetta ei saavuteta ilman konkreettisia toimenpiteitä, joilla työnteon ja yrittämisen kannusteita lisätään.
  • 75 % työllisyysasteella julkinen talous saavuttaisi tasapainon vain vaivoin.

Meillä on tiedossamme, että kasvuennusteet ovat taittuneet ja siirrymme tulevalla vaalikaudella laskusuhdanteeseen.

Itse uskon vakaasti, että Suomen Yrittäjien esittämässä Kasva Suomi -ohjelmassa tarjotaan työkaluja, joilla parannetaan kasvun edellytyksiä Suomessa. Ja nämä ovat myös työkaluja, joilla voidaan saavuttaa Kokoomuksen tavoittelema 80% asteen työllisyys.

Keskeisenä uudistustarpeena on edelleen paikallisen sopimisen lisääminen. Tarvitaan rohkeita rakenneuudistuksia, jossa toisinsopimisen mahdollistaminen on yksi elementti. Toinen elementti on oikeus lisien sopimiseen.

Meillä on Suomessa akuutti osaamisvaje, joka edellyttää työvoiman saatavuuden parantamista, tehokkaampia uudelleenkoulutuksen malleja ja työperäisen maahanmuuton lisäämistä, mm saatavuusharkinnasta luopumisesta. Parantamalla työvoiman saatavuutta saamme lisättyä kasvun edellytyksiä yhä useammalle suomalaiselle yritykselle.

Suomen Yrittäjien ohjelmasta voisin nostaa myös esiin pointin sääntelyn kehittämisestä.

Keskeisenä ohjenuorana tulisi olla “pienet ensin” periaate.

Uusi sääntely tulisi voida toteuttaa kuormittamatta tai liiketoimintaa haittaamatta pienessä yrityksessä. Jos kuormitus on kohtuuton, tulisi käytössä olla “mikroyrityspoikkeus”: kaikkein pienimmät yritykset jätetään sääntelyn ulkopuolelle, jos siihen on olemassa perusteita. Suomen Yrittäjien Kasva Suomi -ohjelmaan voi tutustua laajemmin täällä.

Keksin tuohon mikroyrityspoikkeukseen myös heti esimerkin. Ja vielä Kokoomuksen omasta ohjelmasta:
Verohallinnon ehdotus on online-kassajärjestelmien pakollisuus. En missään nimessä voi kannattaa ehdotusta, ilman mikroyrityspoikkeusta.

Yrittäjävähennys on noussut Rinteen Antin ansiosta otsikoihin. Olen todella huolissani, miten heikolla tolalla pääministeriehdokkaan ymmärrys henkilöyrityksistä on. Yrittäjävähennys on nimenomaisesti tasapainottanut eri yritysmuotojen verokohtelua ja kohdistunut määrällisesti kampaajiin apteekkareiden sijaan. Tässä pari juttulinkkiä: Suomen Yrittäjät marraskuulta 2018 ja Iltalehti parin päivän takaa. Miten sen nyt selkeästi sanoisi:

Yrittäjävähennys tulee ehdottomasti säilyttää.

Ja pari asiaa. Yrittäjän osingot. Muistetaan, että ne ovat palkkio riskinotosta, jos se riskinotto siis sattuu kannattamaan. Turha sitä on kadehtia, siitä vaan, jokainen yrittämään! Kannattaa myös muistaa, että osingot ovat jo kertaalleen verotettuja. Tästä voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta muistetaan nyt nämä pääpointit.

Tässä siis päällimmäiset talousterveiset, jotka kannattaa uurnille mennessä pitää mielessä. Ja käykääpä haastamassa ehdokkaita, vielä on aikaa!

Kestävä kehitys – jäätävä menestys 2/2

Huh. Vaaliralli on yllättänyt ehdokkaan ja tämän kakkososan kirjoittaminen on venähtänyt. Tässä osassa halusin käsitellä kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen edellyttämiä pääomia.

Agenda 2030 edellyttää innovaatioita laajalla skaalalla. Meidän on kyettävä ratkaisemaan ennätysvauhtia päästöjen aiheuttamat haitat, vesistönkuormitus, väestönkasvun ja kaupungistumisen aiheuttamat ruoka- ja ekologiset kriisit, infrarakentamisen haasteet, eriarvoistumisen pysäyttäminen… ja nämä kaikki erilaisissa yhteiskunnissa.

Kauppalehdessä julkaistiin 28.3.2019 mielipidekirjoitus “Yksityistä pääomaa tarvitaan mukaan globaalien ongelmien ratkaisijaksi”. Kirjoittajina kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maa- ja metsätalousministeriöstä sekä valtiosihteeri Matti Anttonen ulkoministeriöstä.

KL debatti 28.3.2019

Kirjoituksen viesti on se sama, jonka olen vaalikentillä todennut:

Vastuullisuus vaatii pääomia.

Husu-Kallio ja Anttonen muistuttavat, että YK:n Agenda 2030 tavoitteiden edistäminen kehitysmaissa edellyttää yli 4 000 miljardia euroa vuositasolla. Kansainväliset julkiset kehitysyhteistyövarat ovat n. 130 miljardia euroa. On siis päivänselvää, ettei mikään julkistaloudellinen voima voi ratkaista ilmastonmuutosta.

Tarvitsemme politiikkaa, joka mahdollistaa innovaatiotoiminnan kaikilla mahdollisilla toimialoilla. Tarvitaan luovaa ajattelua, kekseliäisyyttä, kannustimia vastuulliseen sijoittamiseen ja valtavasti pääomia.

Sipilän hallitus on syksyllä 2018 käynnistänyt mm. kansallisen selvitystyön keke-tavoitteita tukevien rahoitusinstrumenttien kehittämiseksi. Tarvitaan uudenlaisia vastuullisen sijoitustoiminnan kannusteita, tietoa vaikuttavuudesta ja kannusteita sijoitustoiminnan lisäämiseen.

Yksityistaloudet ovat yksi ryhmä, joka voi myös lisätä sijoitustoimintaansa. Osakesäästötili on askel oikeaan suuntaan. Suomalaisessa yrittäjyydessä ja yritysverkostoissa on potentiaalia luoda globaaleja ratkaisuja maailmanmarkkinoille.

Suomalainen konepajateollisuus luo yhä energiatehokkaampia koneita ja laitteita maailmanmarkkinoille, prosessiosaaminen ja elinkaaripalveluiden tarjoaminen ovat yksi osa kiertotalousajattelua. Biotalous, jätteiden käsittely, vesiosaaminen – nämä kaikki ovat osa ratkaisua. Nämä kaikki vaativat myös perusyrittäjyyden kannusteita: toimivia rahoitusmarkkinoita, kilpailukykyistä yhteisöverotusta, joustavia työmarkkinoita ja kannusteita henkilökohtaiseen riskinottoon.

Kun siis puhumme yrittäjyyden edellytysten ja suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn lisäämisestä, puhumme myös kestävän kehityksen ratkaisuista. Meidän tulee kohdentaa verotusta haittojen minimoimiseen, mutta huolehtia suomalaisten yritysten kilpailukyvystä ja Suomesta vetovoimaisena pääomasijoittamisen kohteena.

Tarvitaan muun muassa:

  • osaamisen lisääminen: elinikäisen oppimisen kannusteita koulutusorganisaatioiden rahoituspohjaan
  • omistaja- ja sukupolvenvaihdosten helpottaminen ja vauhdittaminen, jotta saamme pidettyä pääomia suomalaisessa kasvollisessa omistajuudessa
  • sääntelykuorman ja hallinnon keventäminen: yhden luukun periaatteet käyttöön eri hallintoaloilla
  • työperäisen maahanmuuton lisääminen: prosessin ja lupien helpottaminen, akuutti osaajapula on ratkaistava
  • innovaatiorahoituksen suuntaaminen Agenda 2030 -tavoitteiden edistämiseksi
  • yhteisöveroastetta ei tule nostaa, mieluummin päinvastoin
  • liikenneinfran kehittäminen priorisoimalla hankkeita, jotka vähentävät päästöjä
  • Suomesta kiertotalouden ja energiatehokkuuden mahtimaa

Valitaan siis ensi sunnuntaina eduskunta, joka näkee kestävän kehityksen haasteet mahdollisuutena luoda uutta, parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta. Valitaan hallitus, joka näkee suomalaiset yritykset ratkaisujen tarjoajina ja luodaan meille entistä paremmat edellytykset menestyä.