Seuraavan hallituksen työpöydälle siirtyy Suomelle elintärkeitä kysymyksiä EU-edunvalvonnassa:
Ennallistamisasetus. Keskusta puhuu vahvasti metsien puolesta, mutta istuvassa hallituksessa se on epäonnistunut totaalisesti metsäkysymysten ratkaisujen tarjoamisessa. Seuraavan hallituksen on korjattava tämä edunvalvonnan reikä.
Maankäyttösektori ja LULUCF-asetuksen (Land use, land use change and forestry) lopullinen muotoilu tulee määrittämään Suomelle elintärkeää hiilinielu-tulkintaa. Siinä, missä muilla aloilla lasketaan ilmastoa rasittavia päästöjä, on metsäisellä Suomella mahdollisuus kontribuoida positiivisesti EU:n hiilidioksiditasapainoon. LULUCF on sektori, jolla Suomella on mahdollisuus vähentää Suomen yhteenlaskettuja velvoitteita päästöjen alentamiseksi. Suomessa on korjattava valuvika: metsänomistaja omistaa hiilinielun, ei valtio.
Hiilitullit. Komissio on tuonut esityksen hiilirajamekanismista, josta puuttuvat mm. jäsenmaakohtaiset arvioinnit. TEM on havainnut, että esitys on rajun puutteellinen ja uhkaa luoda byrokraattisen ikiliikkujan, mutta missä on ennakoiva vaikuttaminen? Hyväkin aie on onnistuttu rakentamaan niin vinoon, että se uhkaa eurooppalaista teollisuutta ilmastoneutraalin kilpailun edistämisen sijaan.
Energiatehokkuusdirektiivi. Jo aiemmin edennyt julkisen rakentamisen energiatehokkuusdirektiivi tulee aiheuttamaan valtavia paineita korjausrakentamiseen ja purkamiseen pienille kunnille. Nyt jatkoneuvotteluihin edennyt kotitalouksia koskeva vastaava sääntely puolestaan vaatii erittäin tiukan kannan Suomelta.
Valtiontukisääntely. Suunnitelmat valtiontuen lisäyksistä EU:ssa uhkaavat Suomen kilpailukykyä ja kiihdyttävät asetelmia kauppasotaan. Kehitys on pysäytettävä.
Pienet ensin -periaate yrityssääntelyssä. Viimeaikaiset suunnitelmat EU-sääntelystä ovat toden totta osoitus epäonnistuneesta periaatteen noudattamisesta. Suomen yrityskanta nojaa vahvasti pienyrittäjyyteen ja siksi Suomen on myös vaadittava komissiolta entistä vahvemmin periaatteen toteutumista vaikuttavuusarvioinneissa.
Mielestäni Suomi ansaitsee painokkaampaa EU-vaikuttamista, parempaa sääntelyä ja pääministeripuolueen, joka osaa EU-politiikan ja haluaa kehittää yrityksille toimintaympäristön, jossa Suomen kilpailukyky kehittyy. Ennen kaikkea Keski-Suomi tarvitsee EU-politiikkaa, jossa metsätalouden erityispiirteet on huomioitu ja kasvukeskusten ulkopuolella kiinteistöjen omistajia suojellaan epärealistisilta tavoitteilta ja tarpeettomilta kustannuksilta.