Valtuusto 9.10. – puheenvuoro jätehuollon järjestämisestä

Tässä puheenvuoroni valtuustossa. Siinä toistuvat pitkälti samat argumentit kuin aiemmissani kirjoituksissa aiheesta. Muutama valtuustonkäsittelyssä tullut lisä löytyy:

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Ymmärrän operatiivisen tason näkemyksen palveluiden järjestämisen mutkattomuudesta kuntayhtiön ja yhteisen jätelautakunnan kanssa.

Olen huolestunut valtuuston asemasta strategisia päätöksiä valmistelevana toimielimenä. Nyt valtuustolle on tuotu merkittävä strateginen päätös, mutta valmisteluun ei valtuustolla ole ollut mahdollista ottaa kantaa.

Tiedonanto on myös ollut ristiriitaista. On annettu ymmärtää, että jäteyhtiön osakkuus olisi voinut tarkoittaa, että jäteviranomaisen palvelutehtävistä voidaan ylikunnalliseen jätelautakuntaan siirtää vain osa. Nyt loppuvaiheessa on kuitenkin käynyt perin selväksi, että kunnalliseen jäteyhtiön osakkuus edellyttää kaikkien viranomaistehtävien ylikunnalliseen jätelautakuntaan siirtämistä.

Kaksi vuotta on ollut aikaa, mutta kysyn – onko valmisteluissa:
– vertailu eri kuntayhtiöiden kustannuksisia ja vaikutuksista kuntalaisille
– esitetty rahoituslaskelmia todellisista kokonaiskustannuksista
– tehty riskiarviointi vaihtoehdoista
– käsitelty tulevan jätelain muutoksia
– tehty yritysvaikutusten arviointia
– tehty hankintalain mukaista markkinaselvitystä?

Kyse on siis mitä suuremmissa määrin kunnallisesta itsehallinnosta luopumisesta. Teknisesti ei päätetä kuljetuksista, mutta faktisesti päätetään, halutaanko jatkossakaan päättää kuljetuksista itse. Jätelautakunta päättää kuljetusmuodosta. Asiasta viestiminen muusta näkökulmasta on yksiselitteisesti harhaanjohtamista.

Strategisesta näkökulmasta kolme isoa otsikkoa on valmistelussa vailla arviointia:
1) Ilmastonmuutos
2) Kiertotalous
3) Kilpailuneutraliteetti
Järjestys oikeastaan kuvaa myös ilmiöiden suuruusluokkaa. Nämä kolme asiaa ovat kuitenkin vankasti kiinni toisissaan.

Ilmastomuutoksen pysäyttäminen on ihan jokaisen asia. Kunnat ovat suuria yksiköitä, joiden tekemillä valinnoilla on suurempi merkitys ja ne myös rajaavat yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä. Miten jäteyhtiöön meneminen hidastaa ilmastomuutosta, kun kuntayhtiöiden pääasiallinen ratkaisu jätehuoltoon ovat jätteenpolttolaitokset? Polttolaitokset siis tuottavat pääosakkailleen mm kaukolämpöä. Investoinnit ovat n. 2-3 vuotta vanhoja, joten yhtiöiden taloudellinen intressi vähentää poltettavaa jätettä on heikko, eri asiantuntijoiden näkökulmasta jopa olematon. Kukin päätelköön itse.

Kiertotalouden edistäminen puolestaan edellyttää, että markkinoille tuotetaan erilliskerättyä jätemateriaalia kiertotalouden raaka-aineeksi. Nyt niin ei ole, ja edellä mainituista syistä ilman rankkoja ohjaavia toimenpiteitä, niin ei myöskään tule tapahtumaan. Miksi vähentää omaa polttoainettaan? Kuka keksii paremman bisneksen – saat rahaa siitä, että vastaanotat itsellesi polttoainetta, jonka myyt voitolla eteenpäin. Kuntayhtiöt toimivat taloudellisesta – eivät humanitäärisistä lähtökohdista.

Kilpailuneutraliteetti on kolmas asia. Se tarkoittaa siis, että meillä Suomessa on lailla säädelty sellainen asia kuin elinkeinovapaus. Elinkeinovapauteen kuuluu olennaisena asia investoinnit ja niihin liittyvät riskit. Kuntasektori, kun ryhtyy tuottamaan palvelua, jossa on markkinatoimijoita, saa kilpailua vääristävää etua verotusoikeudestaan ja verovaroin rakennetusta infrasta. Ja useimmiten myös kunnan tehtäviin kuuluvasta valmiista asiakasvirrasta.

Esimerkiksi jätemarkkinoilla tämä tarkoittaa, että kaikki julkiset investoinnit tehdään kuntalaisilta kerätyillä jätetaksoilla (jätelaskun perus- tai ekomaksut). Tehdyt investoinnit kuntayhtiöissä ovat siis täysin riskivapaita, koska jos vaikka lainataso nousisikin tai lämpöenergiamarkkinoilla tapahtuisi muutoksia, jolloin tulopuoli ei toteudu suunnitellusti – niin aina voi nostaa jätetaksaa. Kuntayhtiöt perusmaksuineen on ollut kehityssuunta Suomessa. Kun Kuntaliitto ja kunnalliset jäteyhtiöt esittelevät Suomen karttaa, jossa yli 290 kuntaa kuuluu jonkinlaiseen jäteyhtiöorganisaatioon – se tulee samalla esitelleeksi karttaa, joka pitkälti kuvaa markkinahäiriöitä Suomen jätemarkkinassa. Oikeastaan ainoastaan todella harvaan asutuilla seuduilla olisi puutetta markkinatoimijoista, jolloin kunta ei toiminnallaan aiheuta markkinahäiriötä.

Kyse on siis n. 1,5 miljardin liiketoiminnasta, joten on sinisilmäistä väittää, etteikö kuntayhtiöille ole taustalla taloudelliset pyrkimykset niiden haaliessa osakkaita ja vapaita pelureita markkinasta pois.

Jätemarkkinan vääristymän nurja puoli on jätteenpoltto. Tehdyt investoinnit on katettava. Kilpailuviranomainen on puuttumassa myös tähän tunnistettuun problematiikkaan. Kuntayhtiöt eivät halua lisätä erilliskeräystä, koska jälleen kerran, miksi vähentää omaa polttoainetta. Polttolaitoksissa on hieman eroja tarpeessa muoviin sekajätteessä, riippuen siitä, millainen polttotekniikka niillä on käytössä. Riikinvoiman (Sammakkokangas) leijukattila on vikaherkempi teknologia, jolloin sekajätteessä on oltava puhtaasti palavaa materiaalia paljon mukana. Riikinvoima ei myöskään pysty käsittelemään kaikkea SOTE-jätettä. Öljypohjaisten muovien erilliskeräys ei olisi heille järkevää. Westenergyn (Millespakka) ja Tammervoiman (Mustankorkea sopimuskumppani) kattilat ovat arinakattiloita, jotka pystyvät polttamaan “huonompaakin” sekajätettä.

Mutta vielä takaisin kilpailuviranomaiseen. Uuden jätelain valmistelussa ja taustatyössä on otettu laajasti kantaa ja tehty selvityksiä kilpailuneutraliteetin problematiikassa. Siihen liittyvät jätelain hankintojen rajat sidosyksikkö-yhteydessä,sidosyksikkökohtelu, toissijaisen vastuun jätteen määrittely sekä infran avaamisen tavoite. Näistä seikoista johtuen uusi jätelaki tullee merkittäväĺlä tavalla määrittämään toimintaympäristöä.

Kiertotalouden edistäminen edellyttää erilliskerättyjen jätemateriaalivirtojen saamista vapaille markkinoille hyödynnettäväksi. Kilpailuviranomaisen asiantuntijan kanssa keskustellessani kävi ilmi, että virastossa oltaisiin erittäin kiinnostuneita ottamaan kaltaisiamme kuntia (jotka eivät ole mukana kuntayhtiössä) mukaan kehitystyöhön markkinapaikka-konseptiin, jossa pyritään saamaan jätevirrat markkinoille. Tämän kaltaiset erottavuustekijät voisivat nimenomaan nostaa Keuruun profiilia ja toimia kilpailuvaltteina – jos vain uskallamme tehdä erilaisen päätöksen kuin 290 muuta kuntaa.

Tai jos tehdäänkin päätös liittyä kuntayhtiöön, niin kyllähän meidän on tiedettävä, mistä luovumme ja perusteltava kuntalaisille, että miksi. On tehtävä strateginen valinta, jonka taustalla on laaja arviointi valinnan seurauksista.

Kaupunginhallituksen puheenjohtajan kirjoitusta lainaten:
Jos palvelut omalta paikkakunnalta häviävät, niin yksityiset kuin julkisetkin, syy on ainakin osaksi tehdyistä valinnoista. Ja silloin on turha enää valittaa.

Päätöksesi tuli siis oikeiston yhteinen vastesitys kaupunginhallituksen esitykseen:

Vuonna 2018 Keuruu järjestää kunnan vastuulle kuuluvan jätehuollon edelleen itsenäisesti ja jätehuollon viranomaisena jatkaa tekninen lautakunta.

Muuta kuin yhtiömuotoista kuntien välistä yhteistoimintaa voidaan järjestää. Keuruu ei hanki osakkuuksia kunnallisista jäteyhtiöistä vuosille 2017 tai 2018.

Valtuusto edellyttää, että vuoden 2018 aikana selvitetään pitkän tähtäimen vaihtoehtoja. Selvitysten tulee olla kattavia ja monipuolisia. Valtuusto käsittelee asiaa tarpeen mukaan erillisissä seminaareissa.

Valtuustotyöskenetelystä ja vaikuttamisesta

Käytin tänään valtuustossa melkoisen pitkän puheenvuoron tässä jätehuollon asiassa. Monen mielestä varmaan liian pitkän, mutta se lienee perisyntini, heikko taito tiivistämisessä.

Valtuustoonhan täytyy mennä valmistautuneena. Täytyy käydä läpi, millaisia argumentteja on esitetty ja pohtia niiden loogisuutta ja arvotuksia. Vaikuttamistyö on analyyttisuutta, mutta kyllä esitettyjen näkemysten täytyy olla sellaisia, joiden takana pystyy itse seisomaan. Vilpittömyys on kaikessa vaikuttamisessa tärkeintä. Jos jokin asia vaikuttaa epäselvältä, kannattaa ennemmin perehtyä asiaan kuin vain jankuttaa samaa levyä. Huono perehtyminen kostautuu epäuskottavuutena, jos argumenttisi ammutaan alas heti seuraavassa puheenvuorossa.

Tällä hetkellä poliittinen päätöksenteko on kunnassamme hieman kummallisessa tilassa. Tässä taidetaan etsiä uusia toiminnanmuotoja. Maailma muuttuu ympärillämme, valtuutetuissa ja luottamushenkilöissä on monta sukupolvea edustettuina, samoin virkamiehissä. Työelämän ja demokratian muutos ja murros ovat läsnä – mutta osaammeko kääntää erilaisuuden ja näkökulmat vahvuudeksemme?

 

Strateginen päätöksenteko kunnassa 2/2: Case jätehuolto

Kaksi edellistä kirjoitustani ovat siis käsitelleet tätä aihepiiriä. Strategista päätöksentekoa ja jätehuoltoa. Tässä kirjoituksessa pyrin kuvamaan strategista päätöksentekoa tässä jätehuollon kontekstissa.

Teknisen lautakunnan käsittely yhdyskuntajätteen vastaanottamisesta koskee siis kunnan vastuulla olevan jätehuollon järjestämistä. Tekninen lautakunta on hallintosäännössä määritelty jäteviranomainen, jonka järjestämisvastuulla on jätehuollon tehtävät. Yhdyskuntajätteen vastaanottajan järjestäminen on yksi tehtävä. Valintatehtävä on viranomaispäätös, johon muut toimielimet eivät kunnassa voi vaikuttaa. Tai voihan tietysti vaikuttaa, mutta päätöksestä ei kuntaorganisaation sisällä voi valittaa, jos päätös on laillinen. Samaan tapaan kuin rakennuslautakunta ratkoo rakennuslupia.

Tekninen lautakunta on nyt tuonut esiin, että se haluaisi järjestää palvelutehtäviä yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa. Valmistelujen pohjalta tämä tarkoittaa kunnallista jäteyhtiötä. Lautakunta otti jo kantaakin, minne se haluaisi osakkaaksi mennä, mutta kaupunginhallitus esittää valtuustolle vain yhteistoimintaa. Tämä jättää valtuustolle myös liikkumavaraa halutessaan ohjata osakkuusvalmisteluja. Hallintosääntömme mukaan osakkuudesta päättää kaupunginhallitus. Jäteviranomainen (tekninen lautakunta) puolestaa päättää, mitä sen järjestelyvastuulla olevia tehtäviä siirretään minnekin. Koska kunnallinen jäteyhtiö edellyttää, että sen piirissä toimii jätelautakunta, joka siis toimii tällöin jäteviranomaisena, pitää Keuruun hallintosääntöä muuttaa ja siinä oleva jäteviranomaisen toimintavastuu ja päätösvalta siirtää kuntayhtiön osoittamaan jätelautakuntaan.

Jäteyhtiöön meno on siis monitahoinen päätös:
Kunnanvaltuusto:
päättää osakkuuden valmistelusta (strateginen päätös, ei tehty)
määrärahasta (mitä osakkuudesta maksetaan, tulossa, jos mennään yhteistoimintaan)
hallintosäännön muutoksesta (kuka toimii jäteviranomaisena, tulossa, jos mennään yhteistoimintaa)

Jäteviranomainen (tekninen lautakunta):
ottaa kantaa kunnan vastuulla olevan jätehuollon operatiiviseen järjestämiseen (nyt halusi esittää valtuustolle kahta kuntayhtiötä)

Kaupunginhallitus:
Tekee ostopäätöksen osakkeiden ostosta määrärahojen puitteissa.

Nyt valtuustossa oleva päätösesitys on siis vajaa, eikä huomioi edes kokonaisuutta. Keskenään ristiriitaisten laillisten päätösten estämiseksi asia olisi kannattanut niputtaa ja tuoda käsittelyyn yhtenä, moniosainena päätösesityksenä. Tämä vain osoittaa, millaisella kiireellä asiaa on viety eteenpäin. Syytä on kysyä miksi?

Nämä yllämainitut ovat kuitenkin päätösteknisiä asioita, eivät vielä edes osa strategista päätöksentekoa.

Ongelmaksi mielestäni nousee, että tekninen lautakunta on päätösesityksessään ottanut valtuustoa ohjaavan strategisen päätöksentekijän roolin. Sen kaupunginhallitukselle antama esitys valtuustoon vietäväksi sisälsi voimakkaan rajauksen asiassa, joka ei ole jäteviranomaisen tai teknisen lautakunnan päätösvallassa. Tekninen lautakunta sai tarkasteltavakseen kuntayhtiön osakkuutta vain operatiivisesta näkökulmasta. Tähän myös kaupunginhallituksessa tartuttiin ja sen vuoksi asia palautettiin valmisteluun ohjeistuksella, että jäteviranomainen ryhtyy valmistelemaan kilpailutusta. Kilpailutus on  jäteviranomaiselle toinen mahdollinen tapa järjestää asia ja huolehtia viranomaisen vastuulla olevista tehtävistä. Jäteyhtiön osakkuus on merkittävä päätös, eikä kaupunginhallitus katsonut, että asiaa oli riittävän laajasti valmisteltu.

Nyt kuntayhtiön osakkuusasiaa ajetaan kuitenkin höyryjunan lailla eteenpäin. Miksi? Valtuusto ei ole asiaa käsitellyt, eikä arvioinut osakkuuden tarpeellisuutta. Tekninen lautakunta ei ole tehnyt markkinaselvitystä yksityisestä vaihtoehdoista, eikä yritysvaikutusten arviointia. Eri osakkuusvaihtoehtojen tai palvelumallien vertailua ei ole tehty. Uutta jätelakia ja sen aiheuttamaa problematiikka ja riskejä kunnallisille jäteyhtiöille ei ole selvitetty. Emme edes tiedä eri kuntayhtiöiden taloustilanteesta mitään.

Mitä sitten tiedämme? Alkuperäisistä taustatiedoista poiketen on käynyt ilmi, että jäteyhtiöön meno tarkoittaa varmuudella, että siirrämme kunnallisen jätenviranomaistoiminnan ylikunnalliseen jätelautakuntaan. Kyse on siis mitä suuremmissa määrin kunnallisesta itsehallinnosta luopumisesta. Meille on yritetty myös sanoa, että tässä ei nyt päätetä jätteenkuljetuksista. Ei teknisesti päätetäkään, sen sijaan faktisesti päätetään, halutaanko jatkossakaan päättää kuljetuksista itse. Jäteyhtiön osakkuuden ehtona on yhteiseen jätelautakuntaan siirtyminen. Ja siellä se päätös kuljetusmuodosta tehdään. Asiasta viestiminen muusta näkökulmasta on yksiselitteisesti harhaanjohtamista.

Keuruulla on tällä hetkellä muuten kiinteistökohtainen kuljetus -malli käytössä, eli kukin saa valita, kuka roskat noutaa ja koska. Kuntaliiton asiantuntija Innalan mielipide on, että kyseessä on kyllä niin huonosti toimiva, epäoikeudenmukainen ja vaikeasti järjestettävä asia, että sen vuoksi ko. malli on ylikunnallisissa yhtiöissä enää harvassa käytössä. Kuntalainen on ilmeisesti sen verran yksinkertainen ja Keuruun tekninen lautakunta esittelijöineen osaamattomia, että kiireesti pitäisi siirtyä kunnalliseen malliin. Mallissa ylikunnallinen jätelautakunta on osaava ja pätevä, ja tietää, mikä on kullekin kuntalaiselle parhaaksi. En vain vielä ole ymmärtänyt, että miten siellä ylikunnallisessa jätelautakunnassa eri kunnista tulevat samat luottamushenkilöt ovat sitten niin paljon fiksumpia ja osaavia, ihan vain hallintomallia muuttamalla. Mutta tottahan sen on oltava, kun maailman ensimmäinen puolueeton etujärjestö Kuntaliitto niin kertoo. Tästä Kuntaliiton puolueettomasta toisaalla sitten lisää.

Takaisin strategiseen näkökulmiin. Case jätehulto.
Kolme isoa otsikkoa on valmistelussa vailla arviointia:
1) Ilmastonmuutos
2) Kiertotalous
3) Kilpailuneutraliteetti
Järjestys oikeastaan kuvaa myös ilmiöiden suuruusluokkaa. Nämä kolme asiaa ovat kuitenkin vankasti kiinni toisissaan.

Ilmastomuutoksen pysäyttäminen on ihan jokaisen asia. Kunnat ovat suuria yksiköitä, joiden tekemillä valinnoilla on suurempi merkitys ja ne myös rajaavat yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä. Miten jäteyhtiöön meneminen hidastaa ilmastomuutosta, kun kuntayhtiöiden pääasiallinen ratkaisu jätehuoltoon ovat jätteenpolttolaitokset? Polttolaitokset siis tuottavat kaukolämpöä. Investoinnit ovat n. 2-3 vuotta vanhoja, joten yhtiöiden taloudellinen intressi vähentää poltettavaa jätettä on heikko, eri asiantuntijoiden näkökulmasta jopa olematon. Kukin päätelköön itse.

Kiertotalouden edistäminen puolestaan edellyttää, että markkinoille tuotetaan erilliskerättyä jätemateriaalia kiertotalouden raaka-aineeksi. Nyt niin ei ole, ja edellisessä kappaleessa mainituista syistä ilman rankkoja ohjaavia toimenpiteitä, niin ei myöskään tule tapahtumaan. Miksi vähentää omaa polttoainettaan? Kuka keksii paremman bisneksen – saat rahaa siitä, että vastaanotat itsellesi polttoainetta, jonka myyt voitolla eteenpäin. Wau. Eli jos joku luuli vielä, että kuntayhtiöt toimivat kuten Punainen Risti, humanitäärisistä näkökohdista, niin näin ei todellakaan ole.

Kilpailuneutraliteetti on kolmas asia. Se tarkoittaa siis, että meillä Suomessa on lailla säädelty sellainen asia kuin elinkeinovapaus. Elinkeinovapauteen kuuluu olennaisena asia investoinnit ja niihin liittyvät riskit. Kuntasektori, kun ryhtyy tuottamaan palvelua, jossa on markkinatoimijoita, saa kilpailua vääristävää etua verotusoikeudestaan ja verovaroin rakennetusta infrasta. Ja useimmiten myös kunnan tehtäviin kuuluvasta valmiista asiakasvirrasta.

Esimerkiksi jätemarkkinoilla tämä tarkoittaa, että kaikki julkiset investoinnit tehdään kuntalaisilta kerätyillä jätetaksoilla (jätelaskun perus- ja ekomaksut). Tehdyt investoinnit kuntayhtiöissä ovat siis täysin riskivapaita, koska jos vaikka lainataso nousisikin tai lämpöenergiamarkkinoilla tapahtuisi muutoksia (eihän nyt sellaista ole tietysti näköpiirissä), jolloin tulopuoli ei toteudu suunnitellusti – niin aina voi nostaa jätetaksaa – ja aivan laillisesti! Siihen päälle lakisääteinen oikeus ja velvollisus kuntalaisten jätehuoltoon, niin avot, luodinvarma bisnes on valmis! Tämä on ollut kehityssuunta Suomessa. Kun Kuntaliitto ja kunnalliset jäteyhtiöt esittelevät Suomen karttaa, jossa 290 kuntaa kuuluu jonkinlaiseen jäteyhtiöorganisaatioon – se tulee samalla esitelleeksi karttaa, joka pitkälti kuvaa markkinahäiriöitä Suomen jätemarkkinassa. Oikeastaan ainoastaan todella harvaan asutuilla seuduilla olisi puutetta markkinatoimijoista, jolloin kunta ei toiminnallaan aiheuta markkinahäiriötä.

Kyse on siis n. 1,5 miljardin liiketoiminnasta, joten on sinisilmäistä väittää, etteikö kuntayhtiöille ole taustalla taloudelliset pyrkimykset niiden haaliessa osakkaita ja vapaita pelureita markkinasta pois. Kuntayhtiöt ja Kuntaliitto ovat todella agressiivisia, taitavia ja vakuuttavia omassa propagandassaan, mutta yhtä kaikki, kyse on vain osatotuudesta, joka paljastuu, kun alkaa etsiä tietoa niistä osa-alueista, joista tahot eivät puhu. Kuten kipailuneutraliteetti.

Jätemarkkinan vääristymän nurja puoli on jätteenpoltto. Tehdyt investoinnit on katettava. Kilpailuviranomainen on puuttumassa myös tähän tunnistettuun problematiikkaan. Kuntayhtiöt eivät halua lisätä erilliskeräystä, koska jälleen kerran, miksi vähentää omaa polttoainetta. Polttolaitoksissa on hieman eroja tarpeessa muoviin sekajätteessä, riippuen siitä, millainen polttotekniikka niillä on käytössä. Riikinvoiman (Sammakkokangas) leijukattila on vikaherkempi teknologia, jolloin sekajätteessä on oltava puhtaasti palavaa materiaalia paljon mukana. Riikinvoima ei myöskään pysty käsittelemään kaikkea SOTE-jätettä. Öljypohjaisten muovien erilliskeräys ei olisi heille järkevää. Westenergyn (Millespakka) ja Tammervoiman (Mustankorkea sopimuskumppani) kattilat ovat arinakattiloita, jotka pystyvät polttamaan “huonompaakin” sekajätettä.

Ja palautetaas taas raiteilleen, kilpailuviranomaiseen. Uuden jätelain valmistelussa ja taustatyössä on otettu laajasti kantaa ja tehty selvityksiä kilpailuneutraliteetin problematiikassa. Siihen liittyvät jätelain hankintojen rajat sidosyksikkö-käsitteessä, toissijaisen vastuun jätteen määrittely, muu kunnan vastuulla oleva jäte ja moni muu asia. Infran avaaminen muun muassa. Näistä seikoista johtuen uusi jätelaki tullee merkittäväĺlä tavalla määrittämään toimintaympäristöä. Kiertotalouden edistäminen edellyttää erilliskerättyjen jätemateriaalivirtojen saamista vapaille markkinoille hyödynnettäväksi. Kilpailuviranomaisen asiantuntijan kanssa keskustellessani kävi ilmi, että virastossa oltaisiin erittäin kiinnostuneita ottamaan kaltaisiamme kuntia (jotka eivät ole mukana kuntayhtiössä) mukaan kehitystyöhön markkinapaikka-konseptiin, jossa pyritään saamaan jätevirrat markkinoille. Tämän kaltaiset erottavuustekijät voisivat nimenomaan nostaa Keuruun profiilia ja toimia kilpailuvaltteina – jos vain uskallamme tehdä erilaisen päätöksen kuin 290 muuta kuntaa.

Tai jos tehdäänkin päätös liittyä kuntayhtiöön, niin kyllähän meidän on tiedettävä, mistä luovumme ja perusteltava kuntalaisille, että miksi. On tehtävä strateginen valinta, jonka taustalla on laaja arviointi valinnan seurauksista.

 

JK:
Vain muutama linkki asiasta:

Selvityksiä ja tiedonantoja:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10138/45201/YMra_12_2014.pdf?sequence=1

https://www.kkv.fi/globalassets/kkv-suomi/julkaisut/selvitykset/2016/kkv-selvityksia-2-2016-yhdyskuntajatehuollon-selvitys.pdf

http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Jatelainsaadanto/Selvitykset_ja_julkaisut

https://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/1/2017/FI/COM-2017-34-F1-FI-MAIN-PART-1.PDF

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79699/SY_03_2017.pdf?sequence=3

Lehdistä:

Äänekoskella on ollut samaa huolta kiireellisestä valmistelusta:
http://aksa.fi/tekninen-lautakunta-haluaa-kayttaa-sammakkokankaan-optiokauden/

Siellä tekninen ltk olisi halunnut käyttää optiovuoden, jotta olisi voitu selvittää paremmin.

http://aksa.fi/jatehuollon-uusi-toimintamalli-meni-lapi-valtuustossa-puheenvuoroja-kaytettiin-reilusti-molemmin-puolin/

Salossa:
http://www.sss.fi/2017/05/salon-jatevoimalasta-ollaan-menossa-karajille/comment-page-1/

Strateginen päätöksenteko kunnassa 1/2: Strateginen valmistelu

Kirjoituksessani Kiertotalouden raaka-aineen tulevaisuus ja kuntalaisten etu kirjoitin näkemyksistäni strategisesta päätöksenteosta kunnassa. Haluan taustoittaa hieman tarkemmin näkemystäni (osa 1) tämän konkreettisen jätehuollon esimerkin kautta (osa 2).

Kunnassa päätöksenteko noudattelee tietysti lakeja, kuten kuntalaki ja hallintolaki. Nämä antavat reunaehdot ja periaatteet päätöksenteolle. Kolmas olennainen päätöksenteon määrittäjä on kunnan hallintosääntö. Hallintosääntö esittää yksityiskohtaisemmin päätöksenteon rakenteita, delegointivastuita ja eri toimielimien roolia.

Valtuusto on perinteisesti nähty päättävänä elimenä (ja sitä se faktisesti onkin) ja samaan aikaan vanha virsi “kumileimaisimena” olemisesta jyllää edelleen. Mistä tämä johtuu? Olen miettinyt asiaa ja havainnut, että valtuustolla ei ole roolia valmisteluun kantaaottavana elimenä. Ja jos valtuusto ja valtuutetut eivät linjaa asioita valmisteluun, tekee linjauksen virkamies. Kun asiat valuvat valtuustoon vasta rajattuina kyllä-ei-päätöksinä – ei valtuustolla ole mahdollisuutta muuta kuin hylätä tai hyväksyä päätösehdotus, leimasimen lailla.

Sinälläänhän asia on tietysti aivan ymmärrettävää: virkamiehillä on laaja osaaminen ja valmistelut edellyttävää pohjaosaamista. Haasteena on kuitenkin, että näköala suuntautuu herkästi operatiivisiin ratkaisuihin ja pelkän kuntaorganisaation kehittymiseen. Lautakuntien tehtävänä on ottaa osaa valmisteluun. Kuitenkin olemme uusien valtuutettujen kanssa ihmetelleet jo nyt, että mitä varten lautakunnat ovat olemassa, kun esittelijöiden tuomat esitykset ovat käytännössä jo taputeltuja ja viestinä tuntuu olevan, että kyllä kaikki on mietitty ja eikä asioissa ole enää vaihtoehtoja. Kun on sitä ja tätä lakia ja sitä ja tuota laskelmaa. Ja tähän on käytetty niin ja niin paljon aikaa ja muuta resurssia. Jos pyydät lisäselvityksiä ja periaatteellista keskustelua, ne kuitataan jollakin merkityksettömiksi. Ymmärrän hyvin virkavastuun painon harteilla, mutta on vaikea hyväksyä kuntaorganisaatiossa asennetta, että valmistelussa ei olisi tilaa strategiselle keskustelulle tai poliittiselle ohjaukselle. Poliittinen ohjaushan tarkoittaa luottamusmiesten tekemää ohjausta.

Yksinkertaistetusti asia tarkoittaa siis tätä: kuntalainen äänestää poliittisen päättäjän valtuustoon, jolla ei ole mahdollisuutta ottaa aktiivisesti kantaa asioiden valmisteluun.

On tietysti tärkeää, että virkamiesvalmisteluun luotetaan. Keskustelun herättäminen ja valmisteluun ohjeistamista ei kuitenkaan voida tulkita epäluottamuslauseeksi, vaan sen tulisi olla tavanomainen osa valmistelua. Jotta lautakuntien jäsenet voivat ottaa kantaa keskusteluun ja pohtia strategisia vaikutuksia, joutuvat esittelijät perehdyttämään jäsenet käsillä olevaan asiaan. Lisäksi esittelijöiden pitäisi osata nostaa esiin näkökulmia, joita on syytä ottaa huomioon.

Esittelijöiden pitäisi kokea roolinsa strategisen ajatteluun herättelijänä.

Tämä edellyttää melkoista toimintakulttuurin muutosta. Samankaltaista toimintakulttuurin muutosta edellytetään myös puolueilta kuntatasolla.

Laajemmat keskustelut eri lautakuntien jäsenten välillä ja poliittisten ryhmien keskinäiset keskustelut lisäävät avoimuutta ja tuovat laajempaa näköalaa päätöksentekoon.

Strategisen ajattelun sparrausta tarvitaan myös puolueissa. Valtuutetut ovat valtuustossa ja lautakunnissa strategisina päättäjinä ja puolueen tulisi pyrkiä sparraamaan edustajiaan tässä roolissa.

Kiertotalouden raaka-aineen tulevaisuus ja kuntalaisten etu

Tämän kirjoituksen lähetin Suur-Keuruun mielipidepalstalle julkaistavaksi maanantaina 9.10., jolloin valtuusto kokoontuu päättämään asiasta. Halusin avata muutamia näkökulmia, joita julkiseen keskusteluun ei ole nostettu (strateginen päätöksenteko, lähitulevaisuuden muutosten arviointi ja kuntapäättäjän vastuu kuntalaisille). Käsittelen näitä vielä hieman enemmänkin erillisissä postauksissa.

——————————–

Valtuuston esityslistalla oleva jätehuollon järjestämiskysymys on noussut syystäkin julkiseen keskusteluun. Kun kunnassa päätetään kunnalliseen jäteyhtiöön menemisestä, siinä päätetään myös itsemääräämisoikeudesta jätehuollon järjestämisessä. Kuntayhtiö tuo mukanaan väistämättä jätelautakunnan, joka tekee viranomaispäätöksiä itsevaltaisesti. Reklamaatiot päätöksistä lähetään hallinto-oikeuteen ja niitä arvioidaan vain laillisuusnäkökulmasta. Ei elinkeinopoliittisesta tai moraalis-eettisestä näkökulmasta, hyvästä hallintotavasta tai kaupunkistrategian toteutumisen näkökulmasta. Kuntalaiset saavat päättäjien suulla lähettää terveisiä, mutta siinäpä se.

Viranomainen päättää: miten, koska, mihin hintaan ja millä palvelutasolla sinua palvellaan. Se päättää myös itse, millaisia hallinnollisia kuluja maksettavaksesi tulee. Kyse ei ole vain kodin roskapusseista, vaan myös vaikkapa rakentamisen jätteistä ja lokakaivoista. Lautakunta päättää astioiden ja kaivojen tyhjennysvälit (eli montako kertaa perusmaksut sinulta veloitetaan), riippumatta siitä, onko jätettä tuotettu vai ei.

Kun valtuusto tekee strategisia päätöksiä, sen pitää katsoa päätöksiä pitkälle horisonttiin. Pitkän tähtäimen vaikutukset ovat myös arvioitava valmistelussa. Nyt Keuruulla ollaan tekemässä päätöksiä vedoten hankintalain pykäliin, vaikka tiedossa on, että jätelain uudistus on kesken ja hankintalain problematiikkaa puretaan.

Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite jätehuollon infran avaamisesta pohjaa tunnistettuun ongelmaan Suomen jätemarkkinassa: kilpailu on jätemarkkinoilla epätervettä, kunnat ovat monopolisoineet markkinoita ja viranomaispäätökset ja kuljetuskilpailutukset ovat sysänneet pienyrittäjät markkinoilta. Kilpailutuksissa voimassa on suuruuden ekonomia. Kilpailuneutraliteetti on vaarantanut useilla alueilla, asiaa ovat tutkineet kilpailuviranomaiset monelta kantilta. Jätelain luonnosta arvioinut työ- ja elinkeinoministeriön ylitarkastaja toteaa: “..Kilpailu voi vääristyä myös muun muassa sen vuoksi, että sinänsä yhtiöitetyillä kunnallisilla toimijoilla tai vain tietyillä yksityisillä toimijoilla on pääsy sellaiseen infrastruktuuriin, jota on rakennettu julkisella rahoituksella. Nyt jätelain muuttamista selvittävän työryhmän keskusteluissa kiinnitettiin huomiota siihen, ettei voimassa olevan jätelain muotoilu ole aina riittänyt takaamaan sitä, että kilpailu jätemarkkinoilla olisi toimivaa ja tasapuolista. Tällä kertaa lakia uudistettaessa on tärkeää huomioida kaikki näkökohdat, jotka edistävät alan toimivuutta ja sen kehittämistä.”

Kilpailuneutraliteetin vaarantuminen markkinoilla, joiden arvo n. 1,5 miljardia, on vakava ja kansantaloudellinen ongelma, joka rikkoo elinkeinovapautta. Samaa infran avaamista on toteutettu muun muassa yhtiöittämällä sähkömarkkinoita, eli sähköyhtiön on eriytettävä verkko- ja energialiiketoimintansa. Saat valita oman energiayhtiösi. Televerkkojen osalta infran avaaminen on tarkoittanut sitä, että kiinteän verkon omistajan on vuokrattava verkot omakustannehintaan kilpailijoille. Tällä mahdollistetaan vapaampi markkina palvelutuotteen osalta, mutta turvataan, että kiinteän investoinnin tehnyt tuottaja saa korvauksen käytöstä, mutta ei voi monopolisoida alueellisesti markkinaa (muistatte varmasti vielä paikalliset puhelinyhtiöt ja miten infra on rakennettu).

Terve markkinatalous on kaikkien etu. Kilpailu kirittää organisaatioiden kehittymistä ja pakottaa tarkastelemaan omaa toimintaa muuttuvassa toimintaympäristössä, kuunnellen eri sidosryhmiä ja tarkastellen uusia mahdollisuuksia. Kunnan lähtökohtana ei voi olla markkinoille siirtyminen, jos markkinoilla on toimijoita. Kuntayhtiöön siirtymisessä on tästä kyse.

Mitä nopeammin päästään tilanteeseen, jossa jätteestä maksetaan, sen nopeammin varmistetaan jätteiden tarkempi lajittelu ja 100% vastuulliset toimitusketjut. Eli niin kauan kuin kunnallisesti omistettu jätteenkäsittelyinfra (eli vaikkapa polttolaitokset) vaativat korkeaa maksua saamastaan polttoaineesta, niin kauan se ruokkii väärinkäytön riskejä toimitusketjussa. Markkinan avaaminen myös jätesektorilla on tulevaisuutta ja tuleva jätelaki antaa sille ensiaskeleet. Kilpailuvirasto tutkii mm parhaillaan jätevirroille “markkinapaikka”-konseptia, jolla materiaalivirrat saadaan ohjattua vapaille markkinoille hyödynnettäviksi kiertotaloudessa. Tämä on nurkan takana odottava tulevaisuus.

Kun kunnassa mietitään päätösvallasta luopumista, on hyvä kysyä, että minkä vuoksi kuntaorganisaatio on olemassa, jos organisaation ainoa tehtävä on luistella velvollisuuksista ja siirtää valta kunnan toiminnasta muualle? SOTE- ja maakuntauudistus napsaisevat merkittävällä tavalla ratkaisuvaltaa palveluista maakuntaan. Nyt halutaan siirtää jätehuollon tehtävät pois. Siirtämällä pois vapaaehtoisesti päätäntävaltaa, kunta ilmaisee, ettei se kykene huolehtimaan lain vaatimista tehtävistä. Sitten voidaankin kysyä, että miksi kuntaorganisaatio on olemassa, jos se ei halua tai kykene huolehtimaan itsenäisesti velvollisuuksistaan?

Kuntapäättäjän tärkeimpiin kysymyksiin päätöksenteossa kuuluvat: “Mitä lisäarvoa ratkaisu tuo kuntalaisille tänään, huomenna ja tulevaisuudessa? Mikä on kuntalaisten tahto?” Kyse ei voi olla ensisijaisesti kuntaorganisaation edusta, kevyemmästä hallinnosta tai epämukavan päätöksenteon siirtämisestä, vaan yksiselitteisesti kuntalaisten edusta ja tahdosta. Näihin kysymyksiin valtuutettujen on syytä pureutua ja kysyä itseltään, millaisen päätöksen tekemiseksi meillä on riittävät tiedot?

Taustaa jätehuollon kysymyksestä

Jätehuollon kysymykset läpsähtivät teknisen lautakunnan eteen heti valtuustokauden aluksi. Istun lautakunnassa kaupunginhallituksen edustajana, puhevaltaisena, mutta äänioikeudettomana. Tunnistin problematiikan, sillä olen viimeiset kolme vuotta istunut myös Suomen Yrittäjien ympäristö- ja energiapolitiikan valiokunnassa, jossa hankintalakia ja jätelakia on koko tämän ajan pyöritelty.

Ryhdyin taustoittamaan asiaa, sillä yrittäjänä kulmani kohosivat kuullessani perusteluiksi “yksityiset eivät tarjoa”. Tuntien toimialaa, pidin tilannetta merkillisinä. Myöskään jätelain muutoksia ei tuotu esiin taustoituksissa.

Päätöksenteko alkoi vyörymään kohti kuntayhtiötä ilman selvityksiä yritysvaikutusten arvioinnista ja ilmassa on ollut monenlaista mielikuvaa ja “varmaa” tietoa. Jäteviranomaisen tehtävät, kunnalla vastuulla olevat tehtävät ja näiden keskinäiset suhteet sekoittuvat herkästi, joten tiedonsaanti on ollut keskeisessä asemassa. Tiedon keräämiseksi myös keskustelutilaisuus järjestettiin. Ja hyvä niin, kiitän luottamuksesta valtuustoryhmiä, että antoivat minulle mahdollisuuden organisoida tilaisuus ja olivat ajatuksen takana.