Vaalikoneet kootusti

Haluatko lukea vaalikonevastauksiani?
Tässä linkit:

Ylen vaalikonen Emilia Koikkalainen

Suur-Keuruun ja Aamulehden vaalikone

Helsingin Sanomien vaalikone on sama kuin Surkkarin, (Sanomaa molemmat), jotta jotain kysymyksiä on extraa.

Iltalehden vaalikone. En aivan tajua tuota logiikkaa ja missä avoimet vastaukset näkyvät….

Keskisuomalainen

Näin, ole hyvä!

Suomen nainen

Kokoomusnaisten julkaisussa nostin esiin kasvupolkuani vaikuttajana. Järjestöt ovat merkittävä väylä vaikuttaa ja tärkeä osa kansalaisyhteiskuntaa.
(Koko julkaisun löydät täältä.)

Huomaan myös poliittisessa toiminnassa selvästi sen, että tulen vaikuttamistyöhön poliittisen järjestelmän ulkopuolelta. Toki olen tällä hetkellä osa järjestelmää, puolueen jäsen ja paikallisyhdistyksen puheenjohtaja.

Näen kuitenkin selvästi, että toimintamallini ovat vähemmän luutuneita ja mieleltäni olen voimakkaan uudistuhaluinen. Minulla on vahva usko monipuoluejärjestelmään, vaikkakin näen puolueiden uudistumistarpeen. Uudistusta tulee tapahtumaan, joko se tapahtuu puolueista käsin sisältä tai ulkoisen paineen kautta. Itse toivon ja uskon sisäiseen muutokseen ja siksi olenkin valinnut olla tässä pelissä mukana.

Minulle verkostoni ovat luottamuspääomaa. Olen nuorkauppakamari- ja yrittäjyysverkoista vuosien aikana rakentanut itselleni ystäväpiirin, joka toimii luottamuksella ja käy vastavuoroisuudella. Vierastan itse ajatusta, että verkostoja käytetään kertakäyttöisenä kauppatavarana. Tähänkin poliitikassa törmää valitettavasti. Uskon kuitenkin muutokseen ja elän vahvasti arvojeni mukaisesti. Siksi olen myös pyrkimässä vahvemmin mukaan politiikkaan, sillä luotan meidän toisinajattelijoiden raikastavan ja suoraselkäistävän politiikantekoa. Politiikkojen tehtävänä on rakentaa demokratian pelisäännöillä parempaa maailmaa ja siinä rakennustyössä minäkin haluan olla mukana.

Vastuunkanto & vanhemmuus – katoava kansanperinne?

Eilen osallistuin Kauppakamarien ja Taloudellisen Tiedotustoimiston vaalikiertueelle ”Tykkää hyvinvoinnista!”. Kiertueella nostetaan esiin asiaa erityisesti taloudesta, nuorista ja heidän hyvinvoinnistaan.

Puheenvuoroissa sivuttiin työelämän ja koulutuksen murrosta, vastuullisuutta liiketoiminnassa sekä sukupuolten tasa-arvoa. Päällimäisenä ajatuksena – tai pitäisikö sanoa tunteena – jäi päähäni pyörimään vanhemmuuden rooli. Koen yhteiskuntamme hukanneen vanhemmuuden roolin ja vastuun. Tai korjaan – koen vanhempien hukanneen vanhemmuutensa ja vastuunsa. En tiedä, mikä yhteiskunnassamme on mennyt rikki ja missä kohtaa hyvinvointiyhteiskunta on tehnyt itselleen karhunpalveluksen.

Meillä on asiat mukama niin pirun huonosti, että pahoinvointi sen kuin lisääntyy. Nuoret ovat erityisen hukassa, vanhukset laitostetaan ja työelämä on muka niin hektistä ja heikosti palkattua, että harva selviää täyspäisenä viikosta toiseen.

Samaan aikaan meillä on enemmän taloudellisia mahdollisuuksia kuin koskaan aikaisemmin. Maailma alkaa kännykän ruudulta. Mikä meitä siis traumatisoi? Oma näkemykseni on, että vastuun ja yhteisöllisyyden puute. Uskon, että meillä on kaikilla samanlaiset mahdollisuudet onnistua elämässämme, jos vain saamme edes jonkinlaisen vastuunkannon mallin kotoamme. Jos meihin uskotaan ja luotetaan – sekä annetaan mahdollisuus yrittää ja epäonnistua – sillä samalla annetaan myös mahdollisuus onnistua. Velttous ja tekemättömyys synnyttävät uskonpuutetta. Uskonpuutteessa etsimme ulkopuolelta syitä omaan epätyydyttävään tilaamme, vaikka tosiasiassa meillä on kaikilla avaimet onneen omissa käsissämme. Onni ei tarkoita kylän komeinta autoa tai paksuinta lompsaa, vaan sisäistä rauhaa, tyytyväisyyttä omaan elämäämme, kokemusta merkityksellisyydestä ja siitä, että olemme itse ohjaksissa.

Elämässä tulee aina tilanteita, jotka ovat epäoikeudenmukaisia tai vaikeuksia, jotka saapuvat pyytämättä ja yllättäen. Vaihtoehtoina on jäädä tuleen makaamaan ja etsimään syyllisiä tai nousta, hyväksyä tilanne ja elää tilanteen vaatimalla tavalla, sopeuttaa omat suunnitelmansa.

Muutamia kysymyksiä:

  • Kenen vastuulla on lasten & nuorten sosiaalisen median käyttö?
  • Kenen vastuulla on opettaa lapsille ja nuorille työelämätaitoja, kuten tervehtiminen, työaikojen noudattaminen, ystävällisyys kanssaihmisiä kohtaan, sosiaalisten tilanteiden taidot?
  • Kenen vastuulla on opettaa, että sääntöjä ja lakeja on kunnioitettava?
    Kenen vastuulla on opettaa, että sääntöjen, lakien ja sopimusten rikkomisesta on seurauksia?
  • Kenen vastuulla on opettaa kunnioittava käytös kaikkia kanssaihmisiä kohtaan?
  • Kenen vastuulla on opettaa lapselle, että vastoinkäymiset eivät kerro ihmisen arvosta ihmisenä?
  • Kenen vastuulla on opettaa, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja vaikka emme olisi samaa mieltä, tulee kaikkia kunnioittaa?
  • Kenen vastuulla on opettaa, että kukaan ihminen ei ole täydellinen, vaan arvokas ja rakastettava juuri sellaisena kuin on, eikä tekojensa tähden?

Jos meillä yhteiskunnassa vanhemmuus olisi raiteillaan, olisi moni muukin asia paremmalla tolalla.

Paljon melua tyhjästä – etenkin Keupasta ja jäähallista

Julkinen keskustelu joulukuussa Keuruun jäähallista kävi paikoitellen melko lämminhenkisenä paikallislehden palstoilla.
Asetelma oli klassinen: yksi sanoo yhtä, toinen toista ja viitataan kolmannen osapuolen ehdottomiin vaatimuksiin, kuitenkaan asiaa tarkastamatta.
Päätöksenteon lähtökohtana on faktan tarkistus, johon kuuluu myös tahtotilan selvittäminen.

Valtuustossa 18.12. talousarvion käsittelyn yhteydessä asia nousi myös esiin ja kaupunginhallitus sai toimeksiannon.
Valtuusto – Pöytäkirja 18.12.2017/Pykälä 74
”Keuruun jäähalliasiasta tehdään selvitys, jossa kaupungin johto kuulee kaikkia asianosaisia. Kuulemisen perusteella laaditaan suunnitelma ja neuvotellaan Mestiksen kanssa, miten jäähalliolosuhteet saadaan vastaamaan yhteisiä vaatimuksia ja tukemaan tulevaisuudessa myös muita hallin käyttäjiä kuten koululaisia. Aikataulusta sekä rahoitus- ja toteutustavasta valtuusto
tekee päätöksen 31.3.2018 mennessä.”

Asiasta voidaan nyt saatujen tietojen valossa todeta yksiselitteisesti, että jos kaupunginjohto olisi ottanut ensi töikseen tilanteesta tiedon saatuaan, ennen valtuustoa, huhumyllyn härkää sarvista ja soittanut Mestikseen ja aloittanut neuvottelun ja selvitykset, niin koko julkinen mylläys medioissa radiohaastatteluineen ja kirjoitteluun olisi jäänyt välistä. Samalla olisi voitu itse vaikuttaa, miten asiasta uutisoidaan. Olisi voitu oma-aloitteisesti tuoda esiin suunniteltavat uudistukset positiivisessa valossa, samoin mm. PK-seutua korkeampi keskimääräinen katsojamäärä. Nyt saadaan keskittyä maineenhallintaan ja badwillin korjaamiseen, kun oma-aloitteisuus olisi tuottanut goodwilliä. Paljon saatiin melua tyhjästä, melua, joka ei edes edistä asian eteenpäin viemistä, paikkakunnan maineesta puhumattamaan.

Suur-Keuruu 12.1.2018: Jäähalli saneerataan  
Suunniteltava saneeraus on positiivinen asia, jolla toivottavasti saadaan igluun entistä enemmän katsojia ja tunnelma pidettyä katossa ja Keupa HT sarjataulukon kärjessä jatkossakin. Unohtamatta taitoluistelijoiden menestyksen eväitä tai junioreiden liikunnan ja oppimisen riemua!

Nähtäväksi jää, millainen julkinen keskustelu seuraavasta keskeneräisestä asiasta sikiää.

Valtuustotyöskenetelystä ja vaikuttamisesta

Käytin tänään valtuustossa melkoisen pitkän puheenvuoron tässä jätehuollon asiassa. Monen mielestä varmaan liian pitkän, mutta se lienee perisyntini, heikko taito tiivistämisessä.

Valtuustoonhan täytyy mennä valmistautuneena. Täytyy käydä läpi, millaisia argumentteja on esitetty ja pohtia niiden loogisuutta ja arvotuksia. Vaikuttamistyö on analyyttisuutta, mutta kyllä esitettyjen näkemysten täytyy olla sellaisia, joiden takana pystyy itse seisomaan. Vilpittömyys on kaikessa vaikuttamisessa tärkeintä. Jos jokin asia vaikuttaa epäselvältä, kannattaa ennemmin perehtyä asiaan kuin vain jankuttaa samaa levyä. Huono perehtyminen kostautuu epäuskottavuutena, jos argumenttisi ammutaan alas heti seuraavassa puheenvuorossa.

Tällä hetkellä poliittinen päätöksenteko on kunnassamme hieman kummallisessa tilassa. Tässä taidetaan etsiä uusia toiminnanmuotoja. Maailma muuttuu ympärillämme, valtuutetuissa ja luottamushenkilöissä on monta sukupolvea edustettuina, samoin virkamiehissä. Työelämän ja demokratian muutos ja murros ovat läsnä – mutta osaammeko kääntää erilaisuuden ja näkökulmat vahvuudeksemme?

Loppurutistus!

Nyt mennään, eikä meinata! Viimeistä päivää vaalihulinoita! Kampanjointi on ollut uuden oppimista ja olemassa olevan tiedon jäsentämistä. Olen kiitollinen näistä viimeisistä vuosista erilaisissa järjestöissä.
Yrittäjäjärjestössä olen oppinut vaikuttamistyöstä ja yhteiskunnallisten asioiden hoitamisesta todella paljon, olen päässyt katsomaan asioita Keuruu-vinkkelistä, koko maakunnan ja myös koko Suomen näkökulmasta. Yrittäjäjärjestö on ollut minulle tärkein vaikuttamisenkanava. Pidän etenkin Keski-Suomen Yrittäjien, eli aluejärjestön toimintaa erittäin merkittävänä ja tärkeänä. KSY:ssä tehdään aidosti toimintaa paremman Keski-Suomen puolesta. KSY on otettu harppauksia hallinnon kehittämisessä – olen ylpeä järjestöstämme, että meillä on ollut rohkeutta edistää muutoksia.
Keski-Suomen Kauppakamarissa olen nähnyt ja kokenut myös maakuntamme yhteishenkeä ja saanut tutustua johtajiin, joiden osaaminen ja taidot ovat monesti mykistäneet minut. He ovat tietämättään antaneet uskoa tulevaan ja tavoitetta omalle kehittymiselle. Keski-Suomen kauppakamari tarjoaa palveluja ja keskustelufoorumeita ja vaikuttamisen kanavan koko elinkeinosektorille. Kasvu Open on huikea tarina, josta meidän kaikkien keskisuomalaisten kuuluu olla ylpeä. Keski-Suomi – kasvumaakunta on erinomainen esimerkki ja johtotähti kaikkialle Suomeen. 
Nämä kaksi järjestöä ovat opettaneet minulle paljon. Olen päässyt osaksi sellaisia kohtaamisia, jotka ovat vaikuttaneet minuun ja luovat uskoa tulevaisuuteen – ja Keski-Suomeen. Menestyvät johtajat ovat muuntautumiskykyisiä ja kehittymishaluisia. He tunnistavat oman osaamisensa rajat ja ovat jatkuvalla kehittymisen polulla. Se on erittäin ihailtavaa. He tuntuvat olevan kotonaan ja mukavuusalueella alati muuttuvassa toimintaympäristössä – siellä, missä suurin osan meistä tuntee vähintäänkin jonkinsortin ahdistusta.
Nuorkauppakamarissa olen oppinut tiedon jäsentämistä, kokoustekniikkaa, esiintymistä ja saanut rohkeutta heittäytyä. Olen oppinut tekemään talkootöitä hartiavoimin paremman huomisen ja paremman minän vuoksi.
 
Tänään toivon vielä kohtaavani muutaman ihmisen ja tavoittavani jonkun kysyvän mielen. Sitten on aika istua alas ja katsoa maailmaa silmiin – mitenkähän muijan käy. Kokemusta rikkaampana ja entistä osaavampana.
Kiitollisna,
Koikkis

#Koikkisvaltuustoon

P.S. Tärkeimmät positiot löytyvät: https://www.linkedin.com/in/emilia-koikkalainen-1b469912/

Männikkömetsät ja rantojen raidat.

Ai, että! Tuli heitettyä keskustan alueella vaalilenkkiä puolue-esitteitä jaellessa. Oma lenkki käsitti Pappilanniemen, Melonsaaret, Varissaaren tienoota ja Mustasaaren. Ja ai jestas, olipahan kivaa ja mielenkiintoista kiertää! Oli ihan todella mielenkiintoista kävellä ja katsella, miten alueet on lähes parissa vuosikymmenessä kehittyneet. Ihania ja viehättäviä taloja pihapiireineen vieri vieressä! Aaettä, niin kun Murosen Kari sanois! Uusi ja vanha mahtuivat aivan sulassa sovussa vierekkäin, eikä ruutukaavan puute kyllä häirinnyt lain. Siellä lenkkikaverin kanssa ihasteltiin yhtä sun toista pihaa ja taloa. Että jos sellainen naiskaksikko ja yksi flexissä riekkuva mäyräkoira on herättänyt korttelissa kummastusta, niin huoli pois, oltiin ihan hyvällä asialla! 😀

Keuruun rantoja on kyllä onneksi osattu hyödyntää aina – ja taloja ja tontteja piharakennuksineen on moneen makuun ja tarpeeseen. Ja niitä rantojahan meillä riittää. On niemennotkoa ja saarelmaa! Samaan aikaan Keuruu on kuitenkin niin iso alue, että meillä riittää tiiviin keskustarakentamisen päälle vielä suuria maatiloja ja tiheämpään rakennettuja kyliä ja harvaan rakennettuja maisemaa. Noita Keuruun metsäisiä tienpätkiä ja mäenhuippuja tulee koluttua etenkin syksyisin. Siinä hiljaisuudessa mieli lepää ja ajatus rauhoittuu. Töihin mennessä ja tullessa saan ihastella kumpuilevaa maastoa ja vuodenaikojen vaihtumista Koskenpään tien maisemissa. Se on hienoa maastoa – kannattaa joskus ajella ihan vaikka kotiseutumatkailun nimissä!

Monimuotoisuus on kyllä rikkaus – parasta Keuruulla. Ja viihtyvyys – se on joskus ihan pienistäkin asioista kiinni.

Keuruu

Kiitos keuruulaiset, että olette tehneet kaupungista näköisenne!

Kilpajuoksusta kuntien kesken. Ja veroprosenteista.

Uppouduin enemmänkin tuohon ELPO2016-mittariston maailmaan. Rupesin pohtimaan Keuruun kilpailuetuja ja yritysten sijoittumispäätösten tekoa. Kävimme Lampisen Sepon kanssa lauantaina vaalitorilla keskustelua Keuruun veroprosenteista. Halusin huomauttaa Sepolle, että hänen lausumansa kyläparlamentin vaali-illassa Keuruun veroprosenteista eivät pitäneet paikkansa. Sepon väittämä oli että sekä kunnan tuloveroprosentti, että kiinteistöveroprosentti ovat Suomen keskiarvojen yläpuolella. Tässä faktat 2017 luvuista:

Tuloveroprosentti 2017:
Koko maa 19,91 %
Keuruu 20,50%
Keski-Suomi 20,47%
Naapurikunnat: Ähtäri 22 % / Virrat 20,75% / Mänttä-Vilppula 22,0% / Multia 21,75 % / Petäjävesi 21,25% / Jämsä 21,00% / Jyväskylä 20%
Tuloveroprosentin osalta Seppo oli siis oikeassa. Yli maan keskitason ollaan – vaikkakin maakunnan keskitasoa ja naapureita alammalla tasolla.

Kiinteistövero 2017:
Yleinen / Vakituinen asuinrakennus / Muu asuinrakennus

Koko maa 1,06 / 0,49 / 1,15 %
Keuruu 1,00 / 0,47 / 1,00 %
Keski-Suomi 1,19 / 0,53 / 1,16 %
Naapurikunnat:
Ähtäri  1,30 / 0,50 /1,30 %
Virrat 0,93 / 0,45 / 1,00 %
Mänttä-Vilppula 1,10 / 0,60 / 1,15 %
Multia 1,00 / 0,45 / 1,05 %
Petäjävesi 1,12 / 0,52 / 1,12%
Jämsä  1,00 / 0,45 / 1,05 %
Jyväskylä  1,30 / 0,55 / 1,55 %

Kiinteistöverossa Keuruu on siis maan, maakunnan ja naapurikunnista Virtoja lukuunottamatta alhaisimmilla tasoilla liikkeellä.

Jäin Sepon kanssa keskusteluista pohtimaan omaa mielipidettäni, että vertailu naapureihin ja maakuntaan on olennaisempaa, kuin vertailu koko maan lukuihin. Seppo painotti koko maata ja minä maakuntaa. Jäin kaipaamaan perusteluita itseltäni. Pohdin yrityksen sijoittumisen perusteluita: maantieteellinen etäisyys jostain tärkeästä pisteestä x, logistinen sujuvuus, verkostotoimijat samalla seudulla, osaaminen, tuotekehitysyhteistyö, työvoiman saatavuus… Itse tulin siihen lopputulokseen, että harvoin yritys aivan randomilla valitsee sijaintipaikkansa. Tuotannolliselle yritykselle varsinkin sijoittuminen on yleensä aina myös logistinen kysymys. Tällöin sopiva lokaatio etsitään tietyn olennaisen maantieteellinen ominaisuuden suhteen. Harpin pää ideaaliin pisteeseen ja ympyrää piirtämään. Tällöin kisa lopullisen sijoittumisen välillä käydään naapureiden kesken. Ja tästä syystä vertailu naapureiden kesken on myös tapa validoida kunnan toiminnan kehittämispisteitä elinvoiman näkökulmasta.

Lisää vertailua ja ELPOa luvassa seuraavissa bloggauksissa!

Puolueiden yhteinen vaalitori 25.3. – Kokoomuksen poppoota

P.S. Olen kuullut myös, että Keuruuta moititaan maan kalleimmaksi paikaksi asua. Toki meilläkin on varaa tehostaa ja parantaa asioita, mutta emme me siltikään mahdu kalleimpien kuntien listaan kärkisijoille. Tsekkaa vaikka veronmaksajien vertailu tästä.

Arvopohdintoja. Avoimuus.

Arvostan avoimuutta. Tämä on minulle arvo.  Mutta mitä arvot oikeastaan ovat?
Arvot ovat toimintaa. Jokainen meistä toimii arvonjensa pohjalta. Meillä voi olla jotain arvoideaaleja itsestämme tai muista – mutta loppu viimein toimintamme kuvastaa arvojamme. Teemme non-stoppina toimintojemme priorisointia arvopohjaisesti.

Keuruulla päätöksenteossa on ollut harmillisia kupruja ja epäluottamusta ruokkivia keskustelunavauksia. Peräänkuulutetaan avoimuutta – mutta minulle kuntalaisena ei ole oikein välittynyt, että millaista avoimuutta halutaan. Laillisuusnäkökulmasta meillä on julkisuuslaki, joka määrittelee asiakirjojen julkisuuden ja näiden asioiden käsittelyn. Kunnallisessa päätöksenteossa erilaisten intressiryhmien kuuleminen valmisteluvaiheessa on asia, jota meidän tulisi päätöksenteossa edistää. Tämän uskon edistävän avoimuuden ilmapiiriä.

Kun puhun avoimuudesta arvona, viittaan tässä yhteisten asioiden hoitamiseen. Avoimuus edellyttää aina luottamusta. Luottamus taas pohjaa luottamuksellisuuteen. Luottamuksellisuus edellyttää, että asioista voidaan neuvotella, kysyä ja kyseenalaistaa, käydä läpi erilaisia näkökulmia ennen päätöksentekoa. Luottamuksellisuutta on, että keskustelut ja keskeneräiset asiat jäävät luottamuksen piiriin, vaikka sitten suljettujen ovien taakse. Politiikka on sarja kompromissejä. Kompromissit eri poliittisten ryhmien sisällä vaativat aina omista näkökulmista ja asetelmista luopumista. Tämä taas edellyttää kasvojen säilyttämistä eri intressejä yhteensovitellessa. Yhteensovittelu vaatii neuvotteluja ja kasvojen säilyttäminen joskus suljettuja ovia.

Jos haluaa avoimuutta, sitä pitää myös omalla käytöksellään tukea. Avoimuus on avoimia kysymyksiä, ilman värittyneitä omia ennakkokäsityksiä. Avoimuus edellyttää myös, ettei avointa vastausta käännetä sanojaansa vastaan. Ihminen tuppaa lopettamaan keskustelun, mikäli avoimuus kääntyy puhujaansa vastaan. Avoimuutta syntyy, kun on luottamusta. Ja luottamusta syntyy, kun otan itse ensimmäisen askeleen. Mitä vaadit muilta, vaadi myös itseltäsi.

Itseltäni vaadin ennakkoluulottomuutta ja avointa mieltä. Ajatusten avaruus luo mahdollisuuden synnyttää luottamusta. Luottamuksen kautta toivon saavuttavani luottamuksen piirin, jossa voidaan avoimesti käsitellä ja sovitella erilaisia näkökulmia. Yhteistyöllä ja yhteistyössä.