Strateginen päätöksenteko kunnassa 2/2: Case jätehuolto

Kaksi edellistä kirjoitustani ovat siis käsitelleet tätä aihepiiriä. Strategista päätöksentekoa ja jätehuoltoa. Tässä kirjoituksessa pyrin kuvamaan strategista päätöksentekoa tässä jätehuollon kontekstissa.

Teknisen lautakunnan käsittely yhdyskuntajätteen vastaanottamisesta koskee siis kunnan vastuulla olevan jätehuollon järjestämistä. Tekninen lautakunta on hallintosäännössä määritelty jäteviranomainen, jonka järjestämisvastuulla on jätehuollon tehtävät. Yhdyskuntajätteen vastaanottajan järjestäminen on yksi tehtävä. Valintatehtävä on viranomaispäätös, johon muut toimielimet eivät kunnassa voi vaikuttaa. Tai voihan tietysti vaikuttaa, mutta päätöksestä ei kuntaorganisaation sisällä voi valittaa, jos päätös on laillinen. Samaan tapaan kuin rakennuslautakunta ratkoo rakennuslupia.

Tekninen lautakunta on nyt tuonut esiin, että se haluaisi järjestää palvelutehtäviä yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa. Valmistelujen pohjalta tämä tarkoittaa kunnallista jäteyhtiötä. Lautakunta otti jo kantaakin, minne se haluaisi osakkaaksi mennä, mutta kaupunginhallitus esittää valtuustolle vain yhteistoimintaa. Tämä jättää valtuustolle myös liikkumavaraa halutessaan ohjata osakkuusvalmisteluja. Hallintosääntömme mukaan osakkuudesta päättää kaupunginhallitus. Jäteviranomainen (tekninen lautakunta) puolestaa päättää, mitä sen järjestelyvastuulla olevia tehtäviä siirretään minnekin. Koska kunnallinen jäteyhtiö edellyttää, että sen piirissä toimii jätelautakunta, joka siis toimii tällöin jäteviranomaisena, pitää Keuruun hallintosääntöä muuttaa ja siinä oleva jäteviranomaisen toimintavastuu ja päätösvalta siirtää kuntayhtiön osoittamaan jätelautakuntaan.

Jäteyhtiöön meno on siis monitahoinen päätös:
Kunnanvaltuusto:
päättää osakkuuden valmistelusta (strateginen päätös, ei tehty)
määrärahasta (mitä osakkuudesta maksetaan, tulossa, jos mennään yhteistoimintaan)
hallintosäännön muutoksesta (kuka toimii jäteviranomaisena, tulossa, jos mennään yhteistoimintaa)

Jäteviranomainen (tekninen lautakunta):
ottaa kantaa kunnan vastuulla olevan jätehuollon operatiiviseen järjestämiseen (nyt halusi esittää valtuustolle kahta kuntayhtiötä)

Kaupunginhallitus:
Tekee ostopäätöksen osakkeiden ostosta määrärahojen puitteissa.

Nyt valtuustossa oleva päätösesitys on siis vajaa, eikä huomioi edes kokonaisuutta. Keskenään ristiriitaisten laillisten päätösten estämiseksi asia olisi kannattanut niputtaa ja tuoda käsittelyyn yhtenä, moniosainena päätösesityksenä. Tämä vain osoittaa, millaisella kiireellä asiaa on viety eteenpäin. Syytä on kysyä miksi?

Nämä yllämainitut ovat kuitenkin päätösteknisiä asioita, eivät vielä edes osa strategista päätöksentekoa.

Ongelmaksi mielestäni nousee, että tekninen lautakunta on päätösesityksessään ottanut valtuustoa ohjaavan strategisen päätöksentekijän roolin. Sen kaupunginhallitukselle antama esitys valtuustoon vietäväksi sisälsi voimakkaan rajauksen asiassa, joka ei ole jäteviranomaisen tai teknisen lautakunnan päätösvallassa. Tekninen lautakunta sai tarkasteltavakseen kuntayhtiön osakkuutta vain operatiivisesta näkökulmasta. Tähän myös kaupunginhallituksessa tartuttiin ja sen vuoksi asia palautettiin valmisteluun ohjeistuksella, että jäteviranomainen ryhtyy valmistelemaan kilpailutusta. Kilpailutus on jäteviranomaiselle toinen mahdollinen tapa järjestää asia ja huolehtia viranomaisen vastuulla olevista tehtävistä. Jäteyhtiön osakkuus on merkittävä päätös, eikä kaupunginhallitus katsonut, että asiaa oli riittävän laajasti valmisteltu.

Nyt kuntayhtiön osakkuusasiaa ajetaan kuitenkin höyryjunan lailla eteenpäin. Miksi? Valtuusto ei ole asiaa käsitellyt, eikä arvioinut osakkuuden tarpeellisuutta. Tekninen lautakunta ei ole tehnyt markkinaselvitystä yksityisestä vaihtoehdoista, eikä yritysvaikutusten arviointia. Eri osakkuusvaihtoehtojen tai palvelumallien vertailua ei ole tehty. Uutta jätelakia ja sen aiheuttamaa problematiikka ja riskejä kunnallisille jäteyhtiöille ei ole selvitetty. Emme edes tiedä eri kuntayhtiöiden taloustilanteesta mitään.

Mitä sitten tiedämme? Alkuperäisistä taustatiedoista poiketen on käynyt ilmi, että jäteyhtiöön meno tarkoittaa varmuudella, että siirrämme kunnallisen jätenviranomaistoiminnan ylikunnalliseen jätelautakuntaan. Kyse on siis mitä suuremmissa määrin kunnallisesta itsehallinnosta luopumisesta. Meille on yritetty myös sanoa, että tässä ei nyt päätetä jätteenkuljetuksista. Ei teknisesti päätetäkään, sen sijaan faktisesti päätetään, halutaanko jatkossakaan päättää kuljetuksista itse. Jäteyhtiön osakkuuden ehtona on yhteiseen jätelautakuntaan siirtyminen. Ja siellä se päätös kuljetusmuodosta tehdään. Asiasta viestiminen muusta näkökulmasta on yksiselitteisesti harhaanjohtamista.

Keuruulla on tällä hetkellä muuten kiinteistökohtainen kuljetus -malli käytössä, eli kukin saa valita, kuka roskat noutaa ja koska. Kuntaliiton asiantuntija Innalan mielipide on, että kyseessä on kyllä niin huonosti toimiva, epäoikeudenmukainen ja vaikeasti järjestettävä asia, että sen vuoksi ko. malli on ylikunnallisissa yhtiöissä enää harvassa käytössä. Kuntalainen on ilmeisesti sen verran yksinkertainen ja Keuruun tekninen lautakunta esittelijöineen osaamattomia, että kiireesti pitäisi siirtyä kunnalliseen malliin. Mallissa ylikunnallinen jätelautakunta on osaava ja pätevä, ja tietää, mikä on kullekin kuntalaiselle parhaaksi. En vain vielä ole ymmärtänyt, että miten siellä ylikunnallisessa jätelautakunnassa eri kunnista tulevat samat luottamushenkilöt ovat sitten niin paljon fiksumpia ja osaavia, ihan vain hallintomallia muuttamalla. Mutta tottahan sen on oltava, kun maailman ensimmäinen puolueeton etujärjestö Kuntaliitto niin kertoo. Tästä Kuntaliiton puolueettomasta toisaalla sitten lisää.

Takaisin strategiseen näkökulmiin. Case jätehulto.
Kolme isoa otsikkoa on valmistelussa vailla arviointia:
1) Ilmastonmuutos
2) Kiertotalous
3) Kilpailuneutraliteetti
Järjestys oikeastaan kuvaa myös ilmiöiden suuruusluokkaa. Nämä kolme asiaa ovat kuitenkin vankasti kiinni toisissaan.

Ilmastomuutoksen pysäyttäminen on ihan jokaisen asia. Kunnat ovat suuria yksiköitä, joiden tekemillä valinnoilla on suurempi merkitys ja ne myös rajaavat yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä. Miten jäteyhtiöön meneminen hidastaa ilmastomuutosta, kun kuntayhtiöiden pääasiallinen ratkaisu jätehuoltoon ovat jätteenpolttolaitokset? Polttolaitokset siis tuottavat kaukolämpöä. Investoinnit ovat n. 2-3 vuotta vanhoja, joten yhtiöiden taloudellinen intressi vähentää poltettavaa jätettä on heikko, eri asiantuntijoiden näkökulmasta jopa olematon. Kukin päätelköön itse.

Kiertotalouden edistäminen puolestaan edellyttää, että markkinoille tuotetaan erilliskerättyä jätemateriaalia kiertotalouden raaka-aineeksi. Nyt niin ei ole, ja edellisessä kappaleessa mainituista syistä ilman rankkoja ohjaavia toimenpiteitä, niin ei myöskään tule tapahtumaan. Miksi vähentää omaa polttoainettaan? Kuka keksii paremman bisneksen – saat rahaa siitä, että vastaanotat itsellesi polttoainetta, jonka myyt voitolla eteenpäin. Wau. Eli jos joku luuli vielä, että kuntayhtiöt toimivat kuten Punainen Risti, humanitäärisistä näkökohdista, niin näin ei todellakaan ole.

Kilpailuneutraliteetti on kolmas asia. Se tarkoittaa siis, että meillä Suomessa on lailla säädelty sellainen asia kuin elinkeinovapaus. Elinkeinovapauteen kuuluu olennaisena asia investoinnit ja niihin liittyvät riskit. Kuntasektori, kun ryhtyy tuottamaan palvelua, jossa on markkinatoimijoita, saa kilpailua vääristävää etua verotusoikeudestaan ja verovaroin rakennetusta infrasta. Ja useimmiten myös kunnan tehtäviin kuuluvasta valmiista asiakasvirrasta.

Esimerkiksi jätemarkkinoilla tämä tarkoittaa, että kaikki julkiset investoinnit tehdään kuntalaisilta kerätyillä jätetaksoilla (jätelaskun perus- ja ekomaksut). Tehdyt investoinnit kuntayhtiöissä ovat siis täysin riskivapaita, koska jos vaikka lainataso nousisikin tai lämpöenergiamarkkinoilla tapahtuisi muutoksia (eihän nyt sellaista ole tietysti näköpiirissä), jolloin tulopuoli ei toteudu suunnitellusti – niin aina voi nostaa jätetaksaa – ja aivan laillisesti! Siihen päälle lakisääteinen oikeus ja velvollisus kuntalaisten jätehuoltoon, niin avot, luodinvarma bisnes on valmis! Tämä on ollut kehityssuunta Suomessa. Kun Kuntaliitto ja kunnalliset jäteyhtiöt esittelevät Suomen karttaa, jossa 290 kuntaa kuuluu jonkinlaiseen jäteyhtiöorganisaatioon – se tulee samalla esitelleeksi karttaa, joka pitkälti kuvaa markkinahäiriöitä Suomen jätemarkkinassa. Oikeastaan ainoastaan todella harvaan asutuilla seuduilla olisi puutetta markkinatoimijoista, jolloin kunta ei toiminnallaan aiheuta markkinahäiriötä.

Kyse on siis n. 1,5 miljardin liiketoiminnasta, joten on sinisilmäistä väittää, etteikö kuntayhtiöille ole taustalla taloudelliset pyrkimykset niiden haaliessa osakkaita ja vapaita pelureita markkinasta pois. Kuntayhtiöt ja Kuntaliitto ovat todella agressiivisia, taitavia ja vakuuttavia omassa propagandassaan, mutta yhtä kaikki, kyse on vain osatotuudesta, joka paljastuu, kun alkaa etsiä tietoa niistä osa-alueista, joista tahot eivät puhu. Kuten kipailuneutraliteetti.

Jätemarkkinan vääristymän nurja puoli on jätteenpoltto. Tehdyt investoinnit on katettava. Kilpailuviranomainen on puuttumassa myös tähän tunnistettuun problematiikkaan. Kuntayhtiöt eivät halua lisätä erilliskeräystä, koska jälleen kerran, miksi vähentää omaa polttoainetta. Polttolaitoksissa on hieman eroja tarpeessa muoviin sekajätteessä, riippuen siitä, millainen polttotekniikka niillä on käytössä. Riikinvoiman (Sammakkokangas) leijukattila on vikaherkempi teknologia, jolloin sekajätteessä on oltava puhtaasti palavaa materiaalia paljon mukana. Riikinvoima ei myöskään pysty käsittelemään kaikkea SOTE-jätettä. Öljypohjaisten muovien erilliskeräys ei olisi heille järkevää. Westenergyn (Millespakka) ja Tammervoiman (Mustankorkea sopimuskumppani) kattilat ovat arinakattiloita, jotka pystyvät polttamaan ”huonompaakin” sekajätettä.

Ja palautetaas taas raiteilleen, kilpailuviranomaiseen. Uuden jätelain valmistelussa ja taustatyössä on otettu laajasti kantaa ja tehty selvityksiä kilpailuneutraliteetin problematiikassa. Siihen liittyvät jätelain hankintojen rajat sidosyksikkö-käsitteessä, toissijaisen vastuun jätteen määrittely, muu kunnan vastuulla oleva jäte ja moni muu asia. Infran avaaminen muun muassa. Näistä seikoista johtuen uusi jätelaki tullee merkittäväĺlä tavalla määrittämään toimintaympäristöä. Kiertotalouden edistäminen edellyttää erilliskerättyjen jätemateriaalivirtojen saamista vapaille markkinoille hyödynnettäväksi. Kilpailuviranomaisen asiantuntijan kanssa keskustellessani kävi ilmi, että virastossa oltaisiin erittäin kiinnostuneita ottamaan kaltaisiamme kuntia (jotka eivät ole mukana kuntayhtiössä) mukaan kehitystyöhön markkinapaikka-konseptiin, jossa pyritään saamaan jätevirrat markkinoille. Tämän kaltaiset erottavuustekijät voisivat nimenomaan nostaa Keuruun profiilia ja toimia kilpailuvaltteina – jos vain uskallamme tehdä erilaisen päätöksen kuin 290 muuta kuntaa.

Tai jos tehdäänkin päätös liittyä kuntayhtiöön, niin kyllähän meidän on tiedettävä, mistä luovumme ja perusteltava kuntalaisille, että miksi. On tehtävä strateginen valinta, jonka taustalla on laaja arviointi valinnan seurauksista.

JK:
Vain muutama linkki asiasta:

Selvityksiä ja tiedonantoja:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10138/45201/YMra_12_2014.pdf?sequence=1

https://www.kkv.fi/globalassets/kkv-suomi/julkaisut/selvitykset/2016/kkv-selvityksia-2-2016-yhdyskuntajatehuollon-selvitys.pdf

http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Jatelainsaadanto/Selvitykset_ja_julkaisut

https://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/1/2017/FI/COM-2017-34-F1-FI-MAIN-PART-1.PDF

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79699/SY_03_2017.pdf?sequence=3

Lehdistä:

Äänekoskella on ollut samaa huolta kiireellisestä valmistelusta:
http://aksa.fi/tekninen-lautakunta-haluaa-kayttaa-sammakkokankaan-optiokauden/

Siellä tekninen ltk olisi halunnut käyttää optiovuoden, jotta olisi voitu selvittää paremmin.

http://aksa.fi/jatehuollon-uusi-toimintamalli-meni-lapi-valtuustossa-puheenvuoroja-kaytettiin-reilusti-molemmin-puolin/

Salossa:
http://www.sss.fi/2017/05/salon-jatevoimalasta-ollaan-menossa-karajille/comment-page-1/

Yhteiset asiat

Strateginen päätöksenteko kunnassa 1/2: Strateginen valmistelu

Kirjoituksessani Kiertotalouden raaka-aineen tulevaisuus ja kuntalaisten etu kirjoitin näkemyksistäni strategisesta päätöksenteosta kunnassa. Haluan taustoittaa hieman tarkemmin näkemystäni (osa 1) tämän konkreettisen jätehuollon esimerkin kautta (osa 2).

Kunnassa päätöksenteko noudattelee tietysti lakeja, kuten kuntalaki ja hallintolaki. Nämä antavat reunaehdot ja periaatteet päätöksenteolle. Kolmas olennainen päätöksenteon määrittäjä on kunnan hallintosääntö. Hallintosääntö esittää yksityiskohtaisemmin päätöksenteon rakenteita, delegointivastuita ja eri toimielimien roolia.

Valtuusto on perinteisesti nähty päättävänä elimenä (ja sitä se faktisesti onkin) ja samaan aikaan vanha virsi ”kumileimaisimena” olemisesta jyllää edelleen. Mistä tämä johtuu? Olen miettinyt asiaa ja havainnut, että valtuustolla ei ole roolia valmisteluun kantaaottavana elimenä. Ja jos valtuusto ja valtuutetut eivät linjaa asioita valmisteluun, tekee linjauksen virkamies. Kun asiat valuvat valtuustoon vasta rajattuina kyllä-ei-päätöksinä – ei valtuustolla ole mahdollisuutta muuta kuin hylätä tai hyväksyä päätösehdotus, leimasimen lailla.

Sinälläänhän asia on tietysti aivan ymmärrettävää: virkamiehillä on laaja osaaminen ja valmistelut edellyttävää pohjaosaamista. Haasteena on kuitenkin, että näköala suuntautuu herkästi operatiivisiin ratkaisuihin ja pelkän kuntaorganisaation kehittymiseen. Lautakuntien tehtävänä on ottaa osaa valmisteluun. Kuitenkin olemme uusien valtuutettujen kanssa ihmetelleet jo nyt, että mitä varten lautakunnat ovat olemassa, kun esittelijöiden tuomat esitykset ovat käytännössä jo taputeltuja ja viestinä tuntuu olevan, että kyllä kaikki on mietitty ja eikä asioissa ole enää vaihtoehtoja. Kun on sitä ja tätä lakia ja sitä ja tuota laskelmaa. Ja tähän on käytetty niin ja niin paljon aikaa ja muuta resurssia. Jos pyydät lisäselvityksiä ja periaatteellista keskustelua, ne kuitataan jollakin merkityksettömiksi. Ymmärrän hyvin virkavastuun painon harteilla, mutta on vaikea hyväksyä kuntaorganisaatiossa asennetta, että valmistelussa ei olisi tilaa strategiselle keskustelulle tai poliittiselle ohjaukselle. Poliittinen ohjaushan tarkoittaa luottamusmiesten tekemää ohjausta.

Yksinkertaistetusti asia tarkoittaa siis tätä: kuntalainen äänestää poliittisen päättäjän valtuustoon, jolla ei ole mahdollisuutta ottaa aktiivisesti kantaa asioiden valmisteluun.

On tietysti tärkeää, että virkamiesvalmisteluun luotetaan. Keskustelun herättäminen ja valmisteluun ohjeistamista ei kuitenkaan voida tulkita epäluottamuslauseeksi, vaan sen tulisi olla tavanomainen osa valmistelua. Jotta lautakuntien jäsenet voivat ottaa kantaa keskusteluun ja pohtia strategisia vaikutuksia, joutuvat esittelijät perehdyttämään jäsenet käsillä olevaan asiaan. Lisäksi esittelijöiden pitäisi osata nostaa esiin näkökulmia, joita on syytä ottaa huomioon.

Esittelijöiden pitäisi kokea roolinsa strategisen ajatteluun herättelijänä.

Tämä edellyttää melkoista toimintakulttuurin muutosta. Samankaltaista toimintakulttuurin muutosta edellytetään myös puolueilta kuntatasolla.

Laajemmat keskustelut eri lautakuntien jäsenten välillä ja poliittisten ryhmien keskinäiset keskustelut lisäävät avoimuutta ja tuovat laajempaa näköalaa päätöksentekoon.

Strategisen ajattelun sparrausta tarvitaan myös puolueissa. Valtuutetut ovat valtuustossa ja lautakunnissa strategisina päättäjinä ja puolueen tulisi pyrkiä sparraamaan edustajiaan tässä roolissa.

Parasta Keuruulla, Yhteiset asiat

Kiertotalouden raaka-aineen tulevaisuus ja kuntalaisten etu

Tämän kirjoituksen lähetin Suur-Keuruun mielipidepalstalle julkaistavaksi maanantaina 9.10., jolloin valtuusto kokoontuu päättämään asiasta. Halusin avata muutamia näkökulmia, joita julkiseen keskusteluun ei ole nostettu (strateginen päätöksenteko, lähitulevaisuuden muutosten arviointi ja kuntapäättäjän vastuu kuntalaisille). Käsittelen näitä vielä hieman enemmänkin erillisissä postauksissa.

——————————–

Valtuuston esityslistalla oleva jätehuollon järjestämiskysymys on noussut syystäkin julkiseen keskusteluun. Kun kunnassa päätetään kunnalliseen jäteyhtiöön menemisestä, siinä päätetään myös itsemääräämisoikeudesta jätehuollon järjestämisessä. Kuntayhtiö tuo mukanaan väistämättä jätelautakunnan, joka tekee viranomaispäätöksiä itsevaltaisesti. Reklamaatiot päätöksistä lähetään hallinto-oikeuteen ja niitä arvioidaan vain laillisuusnäkökulmasta. Ei elinkeinopoliittisesta tai moraalis-eettisestä näkökulmasta, hyvästä hallintotavasta tai kaupunkistrategian toteutumisen näkökulmasta. Kuntalaiset saavat päättäjien suulla lähettää terveisiä, mutta siinäpä se.

Viranomainen päättää: miten, koska, mihin hintaan ja millä palvelutasolla sinua palvellaan. Se päättää myös itse, millaisia hallinnollisia kuluja maksettavaksesi tulee. Kyse ei ole vain kodin roskapusseista, vaan myös vaikkapa rakentamisen jätteistä ja lokakaivoista. Lautakunta päättää astioiden ja kaivojen tyhjennysvälit (eli montako kertaa perusmaksut sinulta veloitetaan), riippumatta siitä, onko jätettä tuotettu vai ei.

Kun valtuusto tekee strategisia päätöksiä, sen pitää katsoa päätöksiä pitkälle horisonttiin. Pitkän tähtäimen vaikutukset ovat myös arvioitava valmistelussa. Nyt Keuruulla ollaan tekemässä päätöksiä vedoten hankintalain pykäliin, vaikka tiedossa on, että jätelain uudistus on kesken ja hankintalain problematiikkaa puretaan.

Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite jätehuollon infran avaamisesta pohjaa tunnistettuun ongelmaan Suomen jätemarkkinassa: kilpailu on jätemarkkinoilla epätervettä, kunnat ovat monopolisoineet markkinoita ja viranomaispäätökset ja kuljetuskilpailutukset ovat sysänneet pienyrittäjät markkinoilta. Kilpailutuksissa voimassa on suuruuden ekonomia. Kilpailuneutraliteetti on vaarantanut useilla alueilla, asiaa ovat tutkineet kilpailuviranomaiset monelta kantilta. Jätelain luonnosta arvioinut työ- ja elinkeinoministeriön ylitarkastaja toteaa: “..Kilpailu voi vääristyä myös muun muassa sen vuoksi, että sinänsä yhtiöitetyillä kunnallisilla toimijoilla tai vain tietyillä yksityisillä toimijoilla on pääsy sellaiseen infrastruktuuriin, jota on rakennettu julkisella rahoituksella. Nyt jätelain muuttamista selvittävän työryhmän keskusteluissa kiinnitettiin huomiota siihen, ettei voimassa olevan jätelain muotoilu ole aina riittänyt takaamaan sitä, että kilpailu jätemarkkinoilla olisi toimivaa ja tasapuolista. Tällä kertaa lakia uudistettaessa on tärkeää huomioida kaikki näkökohdat, jotka edistävät alan toimivuutta ja sen kehittämistä.”

Kilpailuneutraliteetin vaarantuminen markkinoilla, joiden arvo n. 1,5 miljardia, on vakava ja kansantaloudellinen ongelma, joka rikkoo elinkeinovapautta. Samaa infran avaamista on toteutettu muun muassa yhtiöittämällä sähkömarkkinoita, eli sähköyhtiön on eriytettävä verkko- ja energialiiketoimintansa. Saat valita oman energiayhtiösi. Televerkkojen osalta infran avaaminen on tarkoittanut sitä, että kiinteän verkon omistajan on vuokrattava verkot omakustannehintaan kilpailijoille. Tällä mahdollistetaan vapaampi markkina palvelutuotteen osalta, mutta turvataan, että kiinteän investoinnin tehnyt tuottaja saa korvauksen käytöstä, mutta ei voi monopolisoida alueellisesti markkinaa (muistatte varmasti vielä paikalliset puhelinyhtiöt ja miten infra on rakennettu).

Terve markkinatalous on kaikkien etu. Kilpailu kirittää organisaatioiden kehittymistä ja pakottaa tarkastelemaan omaa toimintaa muuttuvassa toimintaympäristössä, kuunnellen eri sidosryhmiä ja tarkastellen uusia mahdollisuuksia. Kunnan lähtökohtana ei voi olla markkinoille siirtyminen, jos markkinoilla on toimijoita. Kuntayhtiöön siirtymisessä on tästä kyse.

Mitä nopeammin päästään tilanteeseen, jossa jätteestä maksetaan, sen nopeammin varmistetaan jätteiden tarkempi lajittelu ja 100% vastuulliset toimitusketjut. Eli niin kauan kuin kunnallisesti omistettu jätteenkäsittelyinfra (eli vaikkapa polttolaitokset) vaativat korkeaa maksua saamastaan polttoaineesta, niin kauan se ruokkii väärinkäytön riskejä toimitusketjussa. Markkinan avaaminen myös jätesektorilla on tulevaisuutta ja tuleva jätelaki antaa sille ensiaskeleet. Kilpailuvirasto tutkii mm parhaillaan jätevirroille “markkinapaikka”-konseptia, jolla materiaalivirrat saadaan ohjattua vapaille markkinoille hyödynnettäviksi kiertotaloudessa. Tämä on nurkan takana odottava tulevaisuus.

Kun kunnassa mietitään päätösvallasta luopumista, on hyvä kysyä, että minkä vuoksi kuntaorganisaatio on olemassa, jos organisaation ainoa tehtävä on luistella velvollisuuksista ja siirtää valta kunnan toiminnasta muualle? SOTE- ja maakuntauudistus napsaisevat merkittävällä tavalla ratkaisuvaltaa palveluista maakuntaan. Nyt halutaan siirtää jätehuollon tehtävät pois. Siirtämällä pois vapaaehtoisesti päätäntävaltaa, kunta ilmaisee, ettei se kykene huolehtimaan lain vaatimista tehtävistä. Sitten voidaankin kysyä, että miksi kuntaorganisaatio on olemassa, jos se ei halua tai kykene huolehtimaan itsenäisesti velvollisuuksistaan?

Kuntapäättäjän tärkeimpiin kysymyksiin päätöksenteossa kuuluvat: “Mitä lisäarvoa ratkaisu tuo kuntalaisille tänään, huomenna ja tulevaisuudessa? Mikä on kuntalaisten tahto?” Kyse ei voi olla ensisijaisesti kuntaorganisaation edusta, kevyemmästä hallinnosta tai epämukavan päätöksenteon siirtämisestä, vaan yksiselitteisesti kuntalaisten edusta ja tahdosta. Näihin kysymyksiin valtuutettujen on syytä pureutua ja kysyä itseltään, millaisen päätöksen tekemiseksi meillä on riittävät tiedot?

Emiliasta, Parasta Keuruulla, Yhteiset asiat

Taustaa jätehuollon kysymyksestä

Jätehuollon kysymykset läpsähtivät teknisen lautakunnan eteen heti valtuustokauden aluksi. Istun lautakunnassa kaupunginhallituksen edustajana, puhevaltaisena, mutta äänioikeudettomana. Tunnistin problematiikan, sillä olen viimeiset kolme vuotta istunut myös Suomen Yrittäjien ympäristö- ja energiapolitiikan valiokunnassa, jossa hankintalakia ja jätelakia on koko tämän ajan pyöritelty.

Ryhdyin taustoittamaan asiaa, sillä yrittäjänä kulmani kohosivat kuullessani perusteluiksi ”yksityiset eivät tarjoa”. Tuntien toimialaa, pidin tilannetta merkillisinä. Myöskään jätelain muutoksia ei tuotu esiin taustoituksissa.

Päätöksenteko alkoi vyörymään kohti kuntayhtiötä ilman selvityksiä yritysvaikutusten arvioinnista ja ilmassa on ollut monenlaista mielikuvaa ja ”varmaa” tietoa. Jäteviranomaisen tehtävät, kunnalla vastuulla olevat tehtävät ja näiden keskinäiset suhteet sekoittuvat herkästi, joten tiedonsaanti on ollut keskeisessä asemassa. Tiedon keräämiseksi myös keskustelutilaisuus järjestettiin. Ja hyvä niin, kiitän luottamuksesta valtuustoryhmiä, että antoivat minulle mahdollisuuden organisoida tilaisuus ja olivat ajatuksen takana.

Emiliasta, Parasta Keuruulla, Yhteiset asiat

Kiitos x 150. Se on siinä.

Huh-huijaa. Kampanjointi kannatti – kiitos siitä kuuluu kuulijoille, lukijoille, tukijoille ja äänestäjille.
Olen erittäin otettu saamastani luottamuksesta valtuutetun tehtävään. Sataviisikymmentä ääntä.

Kampanjointi oli mielestäni erittäin kiintoisaa ja mukavaa. Oli kiva tavata ihmisiä ja pohtia, miten Keuruusta rakennetaan maailman paras Keuruu. Seuraavan kerran, jos/kun vastaavaan ruljanssiin pääsen, niin toivon kyllä siltikin vielä enemmän kohtaamisia. Toivon, että tuleva valtuustokausi auttaa siinä – ja tulen kuntalaisille tutummaksi, jolloin kynnys lähestymiseeni toivottavasti madaltuu. Ja kauden aikana toivon itsekin löytäväni sopivia väyliä, mitä kautta lähestyä kuntalaisia mahdollisimman laajalla rintamalla.

Vaali-iltana tunnelma oli melko jännittävä! Oli mukavaa odottaa tuloksia yhdessä puolueen kanssa – ja, että mukana oli myös tukija tärkeimmästä päästä – avopuolisoni Aleksi. Hänelle kampanjointi taisi olla vieläkin rankempaa kuin minulle, kun kotona oli pari viikkoa kissa pistoksissa. Kiitos kaikesta, ihan kaikesta.

Kiitos myös ystäväni Hanna, joka antoi kullanarvoista apua materiaaleissa – niin suunnittelun kuin jaonkin suhteen. Kampanjan aikana opimme, että postinjakajiksi ei näillä ajosuunnittelutaidoilla ole asiaa.

Kiitos myös perheelle ja kaikille paikallisille tukijoilleni, jotka ovat myötävaikuttaneet kampanjointiini – kiitos!

Olen saanut tukea monelta saralta ja samoin onnitteluja valinnasta. Kiitos kaikille, nämä kaikki huomionosoitukset ovat todella lämmittäneet mieltäni ja valaneet uskoa, että olen nainen paikallaan. Kiitos kaikesta, toivon pystyväni olemaan luottamuksenne arvoinen valtuutettu.

Nyt mennään tämän yrittäjän äänellä yhdessä eteenpäin!

Kiitos!

Parasta Keuruulla, Yhteiset asiat

Mikä on osakeyhtiön toiminnan tarkoitus?

Elämä valtuutettuna on alkanut. Uudelle valtuustolle on järjestetty koulutusta, mikä on todella hienoa. Tämä mahdollstaa valtuutettujen täydentää omaa osaamistaan ja luo tasa-arvoisemman tietopohjan koko valtuustolle.

Perjantaina 21. 4. startattiin koulutukset osakeyhtiö-koulutuksessa, jossa käytiin läpi osakeyhtiön toiminnan perusperiaatteita ja osakeyhtiölain lähtökohtia.

Yksi asia osuu kerta toisensa jälkeen silmiini ja korviini. Voiton tuottaminen. Puheissa toistuu sanaparsi ”osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa omistajilleen”. Tässä sanaparressa jää kuitenkin huomiotta se tosiasia, että osakeyhtiön olemassaolon tarkoitus määritellään yhtiöjärjestyksessä. Täsmällinen lainkohta (Osakeyhtiölaki 5§):

”Toiminnan tarkoitus

Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.”

Osakeyhtiössä voidaan siis toiminnan tarkoitukseksi myös määritellä ”voittoa tavoittelematon”. Osakeyhtiö on usein myös hyvä tapa järjestää, eli organisoida, toimintaa, voi olla aivan perusteltua määritellä toiminnan tavoitteeksi voittoa tavoittelematon, mikäli se on omistajatahojen intresseissä. Se on hallinnollisesti selkeä kokonaisuus ja yhtiömuoto struktoroi toiminnan ja myös eri intressitahojen vallan suhteet. Se myös mahdollistaa strategisen ja operatiivisen johtamisen selkeän työjaon ja toiminnan läpinäkyvyyden osakkeiden kesken. Yhtiön

Keuruun kaupunki on yhtiöittänyt toimintaansa ja uusi kuntalaki myös edellyttää entistä tarkempaa toiminnan tarkastelua, jotta kuntatoimija ei toimisi markkinoilla markkinahäirikkönä.

Toiminnan tarkoitusta ja yhtiöjärjestystä tulee siis tarkastella ”käsi kädessä”. Yhtiöjärjestys määrittää toimialan ja mahdolliset rajoitukset toimintaan.

Hallituksen tehtävänä on antaa strategista ohjausta toimitusjohtajalle näiden tietojen pohjalta (ja muiden) asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Omistaja voi antaa yli hallituksen määräyksiä toimintaan. Omistaja käyttää valtaansa yhtiökokouksessa. Hallitus on silti vastuussa toimeenpanijana omistajankin antamien määräysten laillisuusvalvonnasta. Hallitus voi toimeenpanna omistajan antamat tehtävät ja toimet, vaikka se itse ei niitä hyväksy. Määräysten tulee kuitenkin olla laillisia. Hallituksen tulee siis estää laittomien päätösten toimeenpano, mutta noudattaa omistajanohjausta.

Emiliasta, Sekametelisoppa, Yhteiset asiat

Loppurutistus!

Nyt mennään, eikä meinata! Viimeistä päivää vaalihulinoita! Kampanjointi on ollut uuden oppimista ja olemassa olevan tiedon jäsentämistä. Olen kiitollinen näistä viimeisistä vuosista erilaisissa järjestöissä.

Yrittäjäjärjestössä olen oppinut vaikuttamistyöstä ja yhteiskunnallisten asioiden hoitamisesta todella paljon, olen päässyt katsomaan asioita Keuruu-vinkkelistä, koko maakunnan ja myös koko Suomen näkökulmasta. Yrittäjäjärjestö on ollut minulle tärkein vaikuttamisenkanava. Pidän etenkin Keski-Suomen Yrittäjien, eli aluejärjestön toimintaa erittäin merkittävänä ja tärkeänä. KSY:ssä tehdään aidosti toimintaa paremman Keski-Suomen puolesta. KSY on otettu harppauksia hallinnon kehittämisessä – olen ylpeä järjestöstämme, että meillä on ollut rohkeutta edistää muutoksia.

Keski-Suomen Kauppakamarissa olen nähnyt ja kokenut myös maakuntamme yhteishenkeä ja saanut tutustua johtajiin, joiden osaaminen ja taidot ovat monesti mykistäneet minut. He ovat tietämättään antaneet uskoa tulevaan ja tavoitetta omalle kehittymiselle. Keski-Suomen kauppakamari tarjoaa palveluja ja keskustelufoorumeita ja vaikuttamisen kanavan koko elinkeinosektorille. Kasvu Open on huikea tarina, josta meidän kaikkien keskisuomalaisten kuuluu olla ylpeä. Keski-Suomi – kasvumaakunta on erinomainen esimerkki ja johtotähti kaikkialle Suomeen.

Nämä kaksi järjestöä ovat opettaneet minulle paljon. Olen päässyt osaksi sellaisia kohtaamisia, jotka ovat vaikuttaneet minuun ja luovat uskoa tulevaisuuteen – ja Keski-Suomeen. Menestyvät johtajat ovat muuntautumiskykyisiä ja kehittymishaluisia. He tunnistavat oman osaamisensa rajat ja ovat jatkuvalla kehittymisen polulla. Se on erittäin ihailtavaa. He tuntuvat olevan kotonaan ja mukavuusalueella alati muuttuvassa toimintaympäristössä – siellä, missä suurin osan meistä tuntee vähintäänkin jonkinsortin ahdistusta.

Nuorkauppakamarissa olen oppinut tiedon jäsentämistä, kokoustekniikkaa, esiintymistä ja saanut rohkeutta heittäytyä. Olen oppinut tekemään talkootöitä hartiavoimin paremman huomisen ja paremman minän vuoksi.

Tänään toivon vielä kohtaavani muutaman ihmisen ja tavoittavani jonkun kysyvän mielen. Sitten on aika istua alas ja katsoa maailmaa silmiin – mitenkähän muijan käy. Kokemusta rikkaampana ja entistä osaavampana.
Kiitollisna,

Koikkis

P.S. Tärkeimmät positiot löytyvät: https://www.linkedin.com/in/emilia-koikkalainen-1b469912/

Emiliasta, Parasta Keuruulla, Sekametelisoppa, Yhteiset asiat

Männikkömetsät ja rantojen raidat.

Ai, että! Tuli heitettyä keskustan alueella vaalilenkkiä puolue-esitteitä jaellessa. Oma lenkki käsitti Pappilanniemen, Melonsaaret, Varissaaren tienoota ja Mustasaaren. Ja ai jestas, olipahan kivaa ja mielenkiintoista kiertää! Oli ihan todella mielenkiintoista kävellä ja katsella, miten alueet on lähes parissa vuosikymmenessä kehittyneet. Ihania ja viehättäviä taloja pihapiireineen vieri vieressä! Aaettä, niin kun Murosen Kari sanois! Uusi ja vanha mahtuivat aivan sulassa sovussa vierekkäin, eikä ruutukaavan puute kyllä häirinnyt lain. Siellä lenkkikaverin kanssa ihasteltiin yhtä sun toista pihaa ja taloa. Että jos sellainen naiskaksikko ja yksi flexissä riekkuva mäyräkoira on herättänyt korttelissa kummastusta, niin huoli pois, oltiin ihan hyvällä asialla! 😀

Keuruun rantoja on kyllä onneksi osattu hyödyntää aina – ja taloja ja tontteja piharakennuksineen on moneen makuun ja tarpeeseen. Ja niitä rantojahan meillä riittää. On niemennotkoa ja saarelmaa! Samaan aikaan Keuruu on kuitenkin niin iso alue, että meillä riittää tiiviin keskustarakentamisen päälle vielä suuria maatiloja ja tiheämpään rakennettuja kyliä ja harvaan rakennettuja maisemaa. Noita Keuruun metsäisiä tienpätkiä ja mäenhuippuja tulee koluttua etenkin syksyisin. Siinä hiljaisuudessa mieli lepää ja ajatus rauhoittuu. Töihin mennessä ja tullessa saan ihastella kumpuilevaa maastoa ja vuodenaikojen vaihtumista Koskenpään tien maisemissa. Se on hienoa maastoa – kannattaa joskus ajella ihan vaikka kotiseutumatkailun nimissä!

Monimuotoisuus on kyllä rikkaus – parasta Keuruulla. Ja viihtyvyys – se on joskus ihan pienistäkin asioista kiinni.

Kiitos keuruulaiset, että olette tehneet kaupungista näköisenne!

Parasta Keuruulla, Yhteiset asiat

Politiikka on joukkuelaji.

Ennen kuin ampaisen jälleen elinvoimapolitiikan pariin halusin kirjoittaa mietintöjäni tältä viikolta. Kokoomus avasi #KaikilleHyväKeuruu -vaalikahvila lounaskahvila Mirjamin tiloihin.
Avajaispäivänä pohdimme myös puolueen toimintaa ja tavoitteita tulevalla valtuustokaudella. Puoluehan toimii joukkueena, johon mahtuu erilaisia näkemyksiä, kokemuksia ja osaamisalueita. Puolueet ovat myös rekisteröityneitä yhdistyksiä, joilla on laaja kaarti jäseniä ehdokaslistan ulkopuolelta. Tarkalleen ottaen Keuruun kunnassa toimii 3 kokoomusyhdistystä. Yhdistysten rajat eivät kuitenkaan puolueen toiminnassa näy, vaan puolueena toimimme joukkueena.

Puolueessa, kuten joukkueessakin, on laadittava yhteiset pelisäännöt ja luotava käytäntöjä, joilla tuemme niin yksittäisten valtuutettujen kuin eri toimielintenkin työtä. Keskinäinen tiedonkulku ja keskustelu yhteisistä asioista on tärkeää. Näitä pohdimme myös maanantaina. Sovimme, että tulevalla valtuustokaudella Kokoomus-joukkueemme kiinnittää erityistä huomiota myös jäsenistön osallistamiseen. Jäsenistö meinaa arjen aherruksessa jäädä käyttämättömäksi voimavaraksi, jossa on paljon osaamista, tietoa ja näkemystä. On myös katsottava tulevaisuuteen ja huomioitava tulevat uudistukset. Puolueena meillä on mahdollisuus – ja osittainen positiivinen velvollisuuskin – auttaa faktapohjaisen tiedon jakajana ja toisaalta toimia myös äänitorvena käytännön toiminnan toimivuudesta ja toimimattomuudesta.

Mutta joukkuelaji on valtuustotyökin. Kunnan luottamustoimissa vaaditaan tavoitteiden ja näkemysten yhteensovittelua ja kompromissien löytämistä. Omaa järjestötaustaani vastenhan tässä ei toki ole mitään uutta, yhteisten tavoitteiden ja työmallien löytyminen on aina vauhdin sovittelua tiimin mukaan. Olen nuorkauppakamarissa projektipäällikkönä JCI Vaikuttajakoulussa, jonka starttikoulutus pidettiin maaliskuun puolessa välissä Keuruulla. Kouluttauduimme järjestövaikuttamisen näkökulmista ja kunnallisesta päätöksenteosta, josta kertomassa olivat kaupunginjohtaja Hannu Mars ja SDP:n kunnanvaltuutettu ja -ehdokas Maija Kajosmäki. Näin ehdokkaana oli erityisen mukavaa kuulla Maijan kertomana siitä yhteistyöstä, jota eri ryhmien välillä Keuruulla tehdään. Yhteistä hyväähän olemme rakentamassa.

Puoluetaustasta riippumatta keuruulaisilla ehdokkailla on tavoitteena rakentaa Keuruusta hyvinvoivien ihmisten ja elinvoimaisten yritysten kaupunki, jossa tarjotaan asukkaille laadukkaita palveluita nyt ja tulevaisuudessa. Tästä on hyvä kaikkien ponnistaa uuteen valtuustokauteen.

Parasta Keuruulla, Sekametelisoppa, Yhteiset asiat

Kilpajuoksusta kuntien kesken. Ja veroprosenteista.

Uppouduin enemmänkin tuohon ELPO2016-mittariston maailmaan. Rupesin pohtimaan Keuruun kilpailuetuja ja yritysten sijoittumispäätösten tekoa. Kävimme Lampisen Sepon kanssa lauantaina vaalitorilla keskustelua Keuruun veroprosenteista. Halusin huomauttaa Sepolle, että hänen lausumansa kyläparlamentin vaali-illassa Keuruun veroprosenteista eivät pitäneet paikkansa. Sepon väittämä oli että sekä kunnan tuloveroprosentti, että kiinteistöveroprosentti ovat Suomen keskiarvojen yläpuolella. Tässä faktat 2017 luvuista:

Tuloveroprosentti 2017:
Koko maa 19,91 %
Keuruu 20,50%
Keski-Suomi 20,47%
Naapurikunnat: Ähtäri 22 % / Virrat 20,75% / Mänttä-Vilppula 22,0% / Multia 21,75 % / Petäjävesi 21,25% / Jämsä 21,00% / Jyväskylä 20%
Tuloveroprosentin osalta Seppo oli siis oikeassa. Yli maan keskitason ollaan – vaikkakin maakunnan keskitasoa ja naapureita alammalla tasolla.

Kiinteistövero 2017:
Yleinen / Vakituinen asuinrakennus / Muu asuinrakennus

Koko maa 1,06 / 0,49 / 1,15 %
Keuruu 1,00 / 0,47 / 1,00 %
Keski-Suomi 1,19 / 0,53 / 1,16 %
Naapurikunnat:
Ähtäri 1,30 / 0,50 /1,30 %
Virrat 0,93 / 0,45 / 1,00 %
Mänttä-Vilppula 1,10 / 0,60 / 1,15 %
Multia 1,00 / 0,45 / 1,05 %
Petäjävesi 1,12 / 0,52 / 1,12%
Jämsä 1,00 / 0,45 / 1,05 %
Jyväskylä 1,30 / 0,55 / 1,55 %

Kiinteistöverossa Keuruu on siis maan, maakunnan ja naapurikunnista Virtoja lukuunottamatta alhaisimmilla tasoilla liikkeellä.

Jäin Sepon kanssa keskusteluista pohtimaan omaa mielipidettäni, että vertailu naapureihin ja maakuntaan on olennaisempaa, kuin vertailu koko maan lukuihin. Seppo painotti koko maata ja minä maakuntaa. Jäin kaipaamaan perusteluita itseltäni. Pohdin yrityksen sijoittumisen perusteluita: maantieteellinen etäisyys jostain tärkeästä pisteestä x, logistinen sujuvuus, verkostotoimijat samalla seudulla, osaaminen, tuotekehitysyhteistyö, työvoiman saatavuus… Itse tulin siihen lopputulokseen, että harvoin yritys aivan randomilla valitsee sijaintipaikkansa. Tuotannolliselle yritykselle varsinkin sijoittuminen on yleensä aina myös logistinen kysymys. Tällöin sopiva lokaatio etsitään tietyn olennaisen maantieteellinen ominaisuuden suhteen. Harpin pää ideaaliin pisteeseen ja ympyrää piirtämään. Tällöin kisa lopullisen sijoittumisen välillä käydään naapureiden kesken. Ja tästä syystä vertailu naapureiden kesken on myös tapa validoida kunnan toiminnan kehittämispisteitä elinvoiman näkökulmasta.

Lisää vertailua ja ELPOa luvassa seuraavissa bloggauksissa!

Puolueiden yhteinen vaalitori 25.3. – Kokoomuksen poppoota

P.S. Olen kuullut myös, että Keuruuta moititaan maan kalleimmaksi paikaksi asua. Toki meilläkin on varaa tehostaa ja parantaa asioita, mutta emme me siltikään mahdu kalleimpien kuntien listaan kärkisijoille. Tsekkaa vaikka veronmaksajien vertailu tästä.