Jätehuollon kysymykset läpsähtivät teknisen lautakunnan eteen heti valtuustokauden aluksi. Istun lautakunnassa kaupunginhallituksen edustajana, puhevaltaisena, mutta äänioikeudettomana. Tunnistin problematiikan, sillä olen viimeiset kolme vuotta istunut myös Suomen Yrittäjien ympäristö- ja energiapolitiikan valiokunnassa, jossa hankintalakia ja jätelakia on koko tämän ajan pyöritelty.
Ryhdyin taustoittamaan asiaa, sillä yrittäjänä kulmani kohosivat kuullessani perusteluiksi ”yksityiset eivät tarjoa”. Tuntien toimialaa, pidin tilannetta merkillisinä. Myöskään jätelain muutoksia ei tuotu esiin taustoituksissa.
Päätöksenteko alkoi vyörymään kohti kuntayhtiötä ilman selvityksiä yritysvaikutusten arvioinnista ja ilmassa on ollut monenlaista mielikuvaa ja ”varmaa” tietoa. Jäteviranomaisen tehtävät, kunnalla vastuulla olevat tehtävät ja näiden keskinäiset suhteet sekoittuvat herkästi, joten tiedonsaanti on ollut keskeisessä asemassa. Tiedon keräämiseksi myös keskustelutilaisuus järjestettiin. Ja hyvä niin, kiitän luottamuksesta valtuustoryhmiä, että antoivat minulle mahdollisuuden organisoida tilaisuus ja olivat ajatuksen takana.
Huh-huijaa. Kampanjointi kannatti – kiitos siitä kuuluu kuulijoille, lukijoille, tukijoille ja äänestäjille.
Olen erittäin otettu saamastani luottamuksesta valtuutetun tehtävään. Sataviisikymmentä ääntä.
Kampanjointi oli mielestäni erittäin kiintoisaa ja mukavaa. Oli kiva tavata ihmisiä ja pohtia, miten Keuruusta rakennetaan maailman paras Keuruu. Seuraavan kerran, jos/kun vastaavaan ruljanssiin pääsen, niin toivon kyllä siltikin vielä enemmän kohtaamisia. Toivon, että tuleva valtuustokausi auttaa siinä – ja tulen kuntalaisille tutummaksi, jolloin kynnys lähestymiseeni toivottavasti madaltuu. Ja kauden aikana toivon itsekin löytäväni sopivia väyliä, mitä kautta lähestyä kuntalaisia mahdollisimman laajalla rintamalla.
Vaali-iltana tunnelma oli melko jännittävä! Oli mukavaa odottaa tuloksia yhdessä puolueen kanssa – ja, että mukana oli myös tukija tärkeimmästä päästä – avopuolisoni Aleksi. Hänelle kampanjointi taisi olla vieläkin rankempaa kuin minulle, kun kotona oli pari viikkoa kissa pistoksissa. Kiitos kaikesta, ihan kaikesta.
Kiitos myös ystäväni Hanna, joka antoi kullanarvoista apua materiaaleissa – niin suunnittelun kuin jaonkin suhteen. Kampanjan aikana opimme, että postinjakajiksi ei näillä ajosuunnittelutaidoilla ole asiaa.
Kiitos myös perheelle ja kaikille paikallisille tukijoilleni, jotka ovat myötävaikuttaneet kampanjointiini – kiitos!
Olen saanut tukea monelta saralta ja samoin onnitteluja valinnasta. Kiitos kaikille, nämä kaikki huomionosoitukset ovat todella lämmittäneet mieltäni ja valaneet uskoa, että olen nainen paikallaan. Kiitos kaikesta, toivon pystyväni olemaan luottamuksenne arvoinen valtuutettu.
Nyt mennään tämän yrittäjän äänellä yhdessä eteenpäin!
Elämä valtuutettuna on alkanut. Uudelle valtuustolle on järjestetty koulutusta, mikä on todella hienoa. Tämä mahdollstaa valtuutettujen täydentää omaa osaamistaan ja luo tasa-arvoisemman tietopohjan koko valtuustolle.
Perjantaina 21. 4. startattiin koulutukset osakeyhtiö-koulutuksessa, jossa käytiin läpi osakeyhtiön toiminnan perusperiaatteita ja osakeyhtiölain lähtökohtia.
Yksi asia osuu kerta toisensa jälkeen silmiini ja korviini. Voiton tuottaminen. Puheissa toistuu sanaparsi ”osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa omistajilleen”. Tässä sanaparressa jää kuitenkin huomiotta se tosiasia, että osakeyhtiön olemassaolon tarkoitus määritellään yhtiöjärjestyksessä. Täsmällinen lainkohta (Osakeyhtiölaki 5§):
”Toiminnan tarkoitus
Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.”
Osakeyhtiössä voidaan siis toiminnan tarkoitukseksi myös määritellä ”voittoa tavoittelematon”. Osakeyhtiö on usein myös hyvä tapa järjestää, eli organisoida, toimintaa, voi olla aivan perusteltua määritellä toiminnan tavoitteeksi voittoa tavoittelematon, mikäli se on omistajatahojen intresseissä. Se on hallinnollisesti selkeä kokonaisuus ja yhtiömuoto struktoroi toiminnan ja myös eri intressitahojen vallan suhteet. Se myös mahdollistaa strategisen ja operatiivisen johtamisen selkeän työjaon ja toiminnan läpinäkyvyyden osakkeiden kesken. Yhtiön
Keuruun kaupunki on yhtiöittänyt toimintaansa ja uusi kuntalaki myös edellyttää entistä tarkempaa toiminnan tarkastelua, jotta kuntatoimija ei toimisi markkinoilla markkinahäirikkönä.
Toiminnan tarkoitusta ja yhtiöjärjestystä tulee siis tarkastella ”käsi kädessä”. Yhtiöjärjestys määrittää toimialan ja mahdolliset rajoitukset toimintaan.
Hallituksen tehtävänä on antaa strategista ohjausta toimitusjohtajalle näiden tietojen pohjalta (ja muiden) asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Omistaja voi antaa yli hallituksen määräyksiä toimintaan. Omistaja käyttää valtaansa yhtiökokouksessa. Hallitus on silti vastuussa toimeenpanijana omistajankin antamien määräysten laillisuusvalvonnasta. Hallitus voi toimeenpanna omistajan antamat tehtävät ja toimet, vaikka se itse ei niitä hyväksy. Määräysten tulee kuitenkin olla laillisia. Hallituksen tulee siis estää laittomien päätösten toimeenpano, mutta noudattaa omistajanohjausta.
Ai, että! Tuli heitettyä keskustan alueella vaalilenkkiä puolue-esitteitä jaellessa. Oma lenkki käsitti Pappilanniemen, Melonsaaret, Varissaaren tienoota ja Mustasaaren. Ja ai jestas, olipahan kivaa ja mielenkiintoista kiertää! Oli ihan todella mielenkiintoista kävellä ja katsella, miten alueet on lähes parissa vuosikymmenessä kehittyneet. Ihania ja viehättäviä taloja pihapiireineen vieri vieressä! Aaettä, niin kun Murosen Kari sanois! Uusi ja vanha mahtuivat aivan sulassa sovussa vierekkäin, eikä ruutukaavan puute kyllä häirinnyt lain. Siellä lenkkikaverin kanssa ihasteltiin yhtä sun toista pihaa ja taloa. Että jos sellainen naiskaksikko ja yksi flexissä riekkuva mäyräkoira on herättänyt korttelissa kummastusta, niin huoli pois, oltiin ihan hyvällä asialla! 😀
Keuruun rantoja on kyllä onneksi osattu hyödyntää aina – ja taloja ja tontteja piharakennuksineen on moneen makuun ja tarpeeseen. Ja niitä rantojahan meillä riittää. On niemennotkoa ja saarelmaa! Samaan aikaan Keuruu on kuitenkin niin iso alue, että meillä riittää tiiviin keskustarakentamisen päälle vielä suuria maatiloja ja tiheämpään rakennettuja kyliä ja harvaan rakennettuja maisemaa. Noita Keuruun metsäisiä tienpätkiä ja mäenhuippuja tulee koluttua etenkin syksyisin. Siinä hiljaisuudessa mieli lepää ja ajatus rauhoittuu. Töihin mennessä ja tullessa saan ihastella kumpuilevaa maastoa ja vuodenaikojen vaihtumista Koskenpään tien maisemissa. Se on hienoa maastoa – kannattaa joskus ajella ihan vaikka kotiseutumatkailun nimissä!
Monimuotoisuus on kyllä rikkaus – parasta Keuruulla. Ja viihtyvyys – se on joskus ihan pienistäkin asioista kiinni.
Keuruu
Kiitos keuruulaiset, että olette tehneet kaupungista näköisenne!
Ennen kuin ampaisen jälleen elinvoimapolitiikan pariin halusin kirjoittaa mietintöjäni tältä viikolta. Kokoomus avasi #KaikilleHyväKeuruu -vaalikahvila lounaskahvila Mirjamin tiloihin.
Avajaispäivänä pohdimme myös puolueen toimintaa ja tavoitteita tulevalla valtuustokaudella. Puoluehan toimii joukkueena, johon mahtuu erilaisia näkemyksiä, kokemuksia ja osaamisalueita. Puolueet ovat myös rekisteröityneitä yhdistyksiä, joilla on laaja kaarti jäseniä ehdokaslistan ulkopuolelta. Tarkalleen ottaen Keuruun kunnassa toimii 3 kokoomusyhdistystä. Yhdistysten rajat eivät kuitenkaan puolueen toiminnassa näy, vaan puolueena toimimme joukkueena.
Puolueessa, kuten joukkueessakin, on laadittava yhteiset pelisäännöt ja luotava käytäntöjä, joilla tuemme niin yksittäisten valtuutettujen kuin eri toimielintenkin työtä. Keskinäinen tiedonkulku ja keskustelu yhteisistä asioista on tärkeää. Näitä pohdimme myös maanantaina. Sovimme, että tulevalla valtuustokaudella Kokoomus-joukkueemme kiinnittää erityistä huomiota myös jäsenistön osallistamiseen. Jäsenistö meinaa arjen aherruksessa jäädä käyttämättömäksi voimavaraksi, jossa on paljon osaamista, tietoa ja näkemystä. On myös katsottava tulevaisuuteen ja huomioitava tulevat uudistukset. Puolueena meillä on mahdollisuus – ja osittainen positiivinen velvollisuuskin – auttaa faktapohjaisen tiedon jakajana ja toisaalta toimia myös äänitorvena käytännön toiminnan toimivuudesta ja toimimattomuudesta.
Mutta joukkuelaji on valtuustotyökin. Kunnan luottamustoimissa vaaditaan tavoitteiden ja näkemysten yhteensovittelua ja kompromissien löytämistä. Omaa järjestötaustaani vastenhan tässä ei toki ole mitään uutta, yhteisten tavoitteiden ja työmallien löytyminen on aina vauhdin sovittelua tiimin mukaan. Olen nuorkauppakamarissa projektipäällikkönä JCI Vaikuttajakoulussa, jonka starttikoulutus pidettiin maaliskuun puolessa välissä Keuruulla. Kouluttauduimme järjestövaikuttamisen näkökulmista ja kunnallisesta päätöksenteosta, josta kertomassa olivat kaupunginjohtaja Hannu Mars ja SDP:n kunnanvaltuutettu ja -ehdokas Maija Kajosmäki. Näin ehdokkaana oli erityisen mukavaa kuulla Maijan kertomana siitä yhteistyöstä, jota eri ryhmien välillä Keuruulla tehdään. Yhteistä hyväähän olemme rakentamassa.
Puoluetaustasta riippumatta keuruulaisilla ehdokkailla on tavoitteena rakentaa Keuruusta hyvinvoivien ihmisten ja elinvoimaisten yritysten kaupunki, jossa tarjotaan asukkaille laadukkaita palveluita nyt ja tulevaisuudessa. Tästä on hyvä kaikkien ponnistaa uuteen valtuustokauteen.
Uppouduin enemmänkin tuohon ELPO2016-mittariston maailmaan. Rupesin pohtimaan Keuruun kilpailuetuja ja yritysten sijoittumispäätösten tekoa. Kävimme Lampisen Sepon kanssa lauantaina vaalitorilla keskustelua Keuruun veroprosenteista. Halusin huomauttaa Sepolle, että hänen lausumansa kyläparlamentin vaali-illassa Keuruun veroprosenteista eivät pitäneet paikkansa. Sepon väittämä oli että sekä kunnan tuloveroprosentti, että kiinteistöveroprosentti ovat Suomen keskiarvojen yläpuolella. Tässä faktat 2017 luvuista:
Tuloveroprosentti 2017:
Koko maa 19,91 %
Keuruu 20,50%
Keski-Suomi 20,47%
Naapurikunnat: Ähtäri 22 % / Virrat 20,75% / Mänttä-Vilppula 22,0% / Multia 21,75 % / Petäjävesi 21,25% / Jämsä 21,00% / Jyväskylä 20%
Tuloveroprosentin osalta Seppo oli siis oikeassa. Yli maan keskitason ollaan – vaikkakin maakunnan keskitasoa ja naapureita alammalla tasolla.
Kiinteistöverossa Keuruu on siis maan, maakunnan ja naapurikunnista Virtoja lukuunottamatta alhaisimmilla tasoilla liikkeellä.
Jäin Sepon kanssa keskusteluista pohtimaan omaa mielipidettäni, että vertailu naapureihin ja maakuntaan on olennaisempaa, kuin vertailu koko maan lukuihin. Seppo painotti koko maata ja minä maakuntaa. Jäin kaipaamaan perusteluita itseltäni. Pohdin yrityksen sijoittumisen perusteluita: maantieteellinen etäisyys jostain tärkeästä pisteestä x, logistinen sujuvuus, verkostotoimijat samalla seudulla, osaaminen, tuotekehitysyhteistyö, työvoiman saatavuus… Itse tulin siihen lopputulokseen, että harvoin yritys aivan randomilla valitsee sijaintipaikkansa. Tuotannolliselle yritykselle varsinkin sijoittuminen on yleensä aina myös logistinen kysymys. Tällöin sopiva lokaatio etsitään tietyn olennaisen maantieteellinen ominaisuuden suhteen. Harpin pää ideaaliin pisteeseen ja ympyrää piirtämään. Tällöin kisa lopullisen sijoittumisen välillä käydään naapureiden kesken. Ja tästä syystä vertailu naapureiden kesken on myös tapa validoida kunnan toiminnan kehittämispisteitä elinvoiman näkökulmasta.
Lisää vertailua ja ELPOa luvassa seuraavissa bloggauksissa!
Puolueiden yhteinen vaalitori 25.3. – Kokoomuksen poppoota
P.S. Olen kuullut myös, että Keuruuta moititaan maan kalleimmaksi paikaksi asua. Toki meilläkin on varaa tehostaa ja parantaa asioita, mutta emme me siltikään mahdu kalleimpien kuntien listaan kärkisijoille. Tsekkaa vaikka veronmaksajien vertailu tästä.
Kuten mainittua toisessa bloggauksessani SOTEmetelisoppa maakuntahallinnon uudistuksen myötä kunnallisessa päätöksenteossa elinvoimapolitiikan painoarvo tulee kasvamaan huomattavasti. Keuruullakin on virinnyt keskustelu kunnallisen kehittämisyhtiön tarpeellisuudesta vallan uusjaon jälkeen. Keskustelu on toki tarpeen – eihän minkään organisaation rakenne voi olla itseisarvoinen – vaan organisaatiorakenteen on tuettava asetettuja tavoitteita.
Itse arvostan suoraselkäistä ja -puheista keskustelua, jossa kukin toimija tuo esiin omat visionsa ja tavoitteensa elinvoiman kehittämisen malleista Keuruulla ja Keuruun seutukunnalla. Mukaan keskusteluun myös hyvä tuoda avoimesti omat pelkonsa ja huolenaiheensa eri malleista. Mitä ja miten voimme yhdessä rakentaa Keuruusta entistäkin elinvoimaisemman kunnan ja näyttäytyä yritysten kehittämiseen positiivisesti ja joustavasti suhtautuvana kuntana.
Minun on vaikea hyväksyä julkisen keskustelun moukarointia, jota kohdistetaan Keulinkin toimintaan ja henkilöihin. Itse olen yrittäjäjärjestön jäsenenä ja Keulinkin asiakkaana nähnyt Keulinkissa tartutun jämäkästi paikkakuntaan kohdistuneisiin muutoksiin, kuten varuskunnan lakkautamiseen. Keulink on myös yhteistyössä yrittäjien kanssa ollut rakentamassa Kaupan keskus Keuruu -toimintaa ja perustyössä on pyritty avustamaan niin aloittavia yrittäjiä kuin paikkakunnalla toimiviakin yrityksiä.
Kehittämistarpeet ja -into lähtevät aina yrityksistä itsestään. Kunnallisen elinkeinotoiminnan tehtäväksi jää törmäyttää yrittäjiä ja yrityksiä keskenään sekä tarjota näille monipuolisesti tietoja ja osaamisen kehittämisen paikkoja – ja näitä mahdollisuuksia Keulink on toden totta tarjonnut.
Yritysselvityskoosteen 15 sivulla todetaan kasvun pullonkauloiksi 249 yrityksen kohdalla ”ei ole tarkoitus kasvaa” ja 223 yrityksen kohdalla ”muut syyt” sekä 112 yrityksen kohdalla ”myynti ja markkinointi”. Muita syitä ovat olleet ”toimintaympäristö”, mikä useimmin tarkoittaa tarkoittaa voimakasta muutosta markkinassa, jolloin yrityksen toimintaedellykset heikkenevät ja toiminta vaatisi radikaaleja muutoksia ja/tai esimerkiksi alihankintateollisuudessa isäntäyritysten tuotekysynnän kasvua. Maailmanmarkkinan murros heijastuu myös talousnäkymiin. Yrityksistä 45 mainitsee talouden syyksi kasvunpullonkaulaan. Huomattavaa on, että 14 yrityksessä yrittäjän oman jaksamisen riittämättömyyys on kasvun pullonkaula.
Kuvakaappaus selvityksen koosteesta. Slide 15.
Millä tavoin kehittämisyhtiö voi vastata suurimpaan haasteeseen – kasvuinnon puutteeseen? Ja lienee myös perusteltua kysyä – onko se kehittämisyhtiön tehtäväkään?
Toinen huomionarvoinen seikka on paikkakunnan eläköityvät yrittäjät.
Tämä problematiikka ei koske vain Keuruuta – ja kuitenkin Keuruullakin Keulink on ollut yhdessä muiden toimijoiden kanssa tarjoamassa omistajanvaihdosten edistämiseksi erilaisia palveluita – tietoa, tuonut esiin palvelutarjoajia, tarjonnut konkreettista apua neuvontapalveluiden kautta. Omistajavaihdoksia on vauhditettu yhteistyössä yrittäjäjärjestön, Kauppakamarin ja lähikuntien kehittämisyhtiöiden kanssa. Omistajavaihdosten liikkeellepanevana voimana on kuitenkin yksin yrittäjä, ilman prosessiin ja myymiseen sitoutunutta omistajaa ei kauppoja synny.
Keulinkin ja Keuruun elinkeinopolitiikkaa voidaan arvioida vaikkapa Suomen Yrittäjien Elinkeinopoliittisen mittariston avulla. ELPO2016-mittarointi Keuruun osalta osoittaa selvää kehitystä Keuruun kunnallisessa elinkeinopolitiikassa.
Koonti osa-alueittain. ELPO2016 – sivu 8.
Kehittämisyhtiön toiminnan yritykset ovat arvostaneet korkealla ja kehitys vuodesta 2014 on selvää.
Keuruun elinkeinopolitiikan kehittyminen vuodesta 2014 vuoteen 2016. Sivu 9.
Nämä arviot ovat siis suoraa asiakaspalautetta kunnan elinvoimapolitiikasta, sillä arviot ovat antaneet yritykset – he, joihin toimenpiteet kohdistuvat ja jotka näitä julkisia palveluita käyttävät. Toivon siis, että vaalikamppailun tuoksinnassa emme unohda, että yrittäjät arvostavat keuruulaista elinvoimapolitiikkaa. Aina on varaa parantaa, mutta parannusta ei tehdä luomalla epäilyksiä ja epäluottamusta, vaan jatketaan yhteistyössä eteenpäin. Keuruun parhaaksi!
Tässä muutamia ajatuksiani keittämisyhtiö Keulinkissa tehdystä arvokkaasta työstä seutukunnan yritysten hyväksi. Keskustelen mielelläni aiheesta!
SOTE- ja maakuntahallinnonuudistukseen olen päässyt perehtymään reilun vuoden verran. Yrittäjäjärjestön luottamushenkilönä muutoksia on käsitelty jo valmisteluvaiheessa. Kokonaisuudistus on kuitenkin niin massiivinen, että kokonaisuuden hahmottaminen ilman kontekstia johon tietoa kiinnittää, on melkoisen haastavaa. Ei ole ihme, että me tavantallaajat olemme tietomyrskyssä hieman ulapalla. Julkisessa keskustelussa vellovat melkoiset vastavoimat ja mielipiteiden ja asiantuntijalausuntojen kirjoa löytyy laidasta laitaan.
Päällimmäisinä tunteina itsellä on luottamus ja toiveikkuus. Muutoksia on tehtävä, sillä nykyinen epätasapaino talouden ja huoltosuhteen välillä on johtamassa hyvinvointivaltion rappeutumiseen kiihtyvällä tahdilla. Olen itse siinä ikäryhmässä, että en usko edes saavani julkista eläkettä, vaan näen, että edessämme on vielä rajummat rakenteelliset uudistukset kuin mitä nykyinen maakuntahallinnonuudistus tuo tullessaan. Julkinen talous tullee jakamaan niukkuutta vielä pitkään. Luotan hallituksen tavoitteisiin ja hyvään pyrkimykseen kohti laadukkaampia palveluita. Julkinen sektori ei ole sisäsyntyisesti pystynyt tarvittaviin rakenteellisiin uudistuksiin ja prosessien kehittämisiin, jonka johdosta hallitus on nyt viimein pistänyt liikettä myös kuntatalouden niveliin.
Maakuntahallinnon muutos tulee tapahtumaan ja sillä asenteella valtuuston on työhön ryhdyttävä. Suurin osa muutoksista on poissa kunnan käsistä, ja vasta seuraavissa vaaleissa päätetään, kuka ja miten käytäntö laitetaan rullaamaan. Näissä kuntavaaleissa ei ole kyse SOTEsta, vaikka se ymmärrettävästi kuntalaisia laajalla rintamalla huolestuttaa. Uusi valtuusto tulee toimimaan ylimenokauden sillanrakentajana, vaikkakin siinäkin vaikuttamisen mahdollisuudet ovat rajattuja.
Uudistuksen myötä valtuustotyön painopiste muuttuu huomattavasti. Toiminnan keskiöön nousevat elinvoimapolitiikka, sivistys sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Näiden alojen tuntijoita ja osaamispotentiaalia kaivataan tulevassa valtuustossa.
Arvostan avoimuutta. Tämä on minulle arvo. Mutta mitä arvot oikeastaan ovat?
Arvot ovat toimintaa. Jokainen meistä toimii arvonjensa pohjalta. Meillä voi olla jotain arvoideaaleja itsestämme tai muista – mutta loppu viimein toimintamme kuvastaa arvojamme. Teemme non-stoppina toimintojemme priorisointia arvopohjaisesti.
Keuruulla päätöksenteossa on ollut harmillisia kupruja ja epäluottamusta ruokkivia keskustelunavauksia. Peräänkuulutetaan avoimuutta – mutta minulle kuntalaisena ei ole oikein välittynyt, että millaista avoimuutta halutaan. Laillisuusnäkökulmasta meillä on julkisuuslaki, joka määrittelee asiakirjojen julkisuuden ja näiden asioiden käsittelyn. Kunnallisessa päätöksenteossa erilaisten intressiryhmien kuuleminen valmisteluvaiheessa on asia, jota meidän tulisi päätöksenteossa edistää. Tämän uskon edistävän avoimuuden ilmapiiriä.
Kun puhun avoimuudesta arvona, viittaan tässä yhteisten asioiden hoitamiseen. Avoimuus edellyttää aina luottamusta. Luottamus taas pohjaa luottamuksellisuuteen. Luottamuksellisuus edellyttää, että asioista voidaan neuvotella, kysyä ja kyseenalaistaa, käydä läpi erilaisia näkökulmia ennen päätöksentekoa. Luottamuksellisuutta on, että keskustelut ja keskeneräiset asiat jäävät luottamuksen piiriin, vaikka sitten suljettujen ovien taakse. Politiikka on sarja kompromissejä. Kompromissit eri poliittisten ryhmien sisällä vaativat aina omista näkökulmista ja asetelmista luopumista. Tämä taas edellyttää kasvojen säilyttämistä eri intressejä yhteensovitellessa. Yhteensovittelu vaatii neuvotteluja ja kasvojen säilyttäminen joskus suljettuja ovia.
Jos haluaa avoimuutta, sitä pitää myös omalla käytöksellään tukea. Avoimuus on avoimia kysymyksiä, ilman värittyneitä omia ennakkokäsityksiä. Avoimuus edellyttää myös, ettei avointa vastausta käännetä sanojaansa vastaan. Ihminen tuppaa lopettamaan keskustelun, mikäli avoimuus kääntyy puhujaansa vastaan. Avoimuutta syntyy, kun on luottamusta. Ja luottamusta syntyy, kun otan itse ensimmäisen askeleen. Mitä vaadit muilta, vaadi myös itseltäsi.
Itseltäni vaadin ennakkoluulottomuutta ja avointa mieltä. Ajatusten avaruus luo mahdollisuuden synnyttää luottamusta. Luottamuksen kautta toivon saavuttavani luottamuksen piirin, jossa voidaan avoimesti käsitellä ja sovitella erilaisia näkökulmia. Yhteistyöllä ja yhteistyössä.
Sujuva arki. Ah. Kun rutiinit ovat selvillä ja palvelut lähellä jää aikaa muuhun.
Viimeiset 5 vuotta olen käyttänyt aikaani enenevissä määrin järjestötehtäviin. Toisen harrastavat urheilua, minä harrastan vaikuttamista.
Olen ollut aktiivisena luottamushenkilönä yrittäjäjärjestössä, niin paikallisesti, alueellisesti kuin kansallisellakin tasolla. Yrittäjäjärjestössä toimiminen on opettanut paljon – päätöksenteossa, valmisteluprosesseista ja poliittisesta päätöksenteossa eri yhteiskunnan tasoilla. Nuorten yrittäjien toiminnassa olen ollut myös mukana. NY:n toiminnan huippuhetkiä ovat olleet vuosittaiset Keurusseuden nuorten yrittäjien kevätretket ja valtakunnalliset nuorten yrittäjien Gettogether-päivät. Kollegiaalinen tuki ja ymmärryksen kokemukset monista yrittäjyyden haasteista ja onnistumisten jakamiset – niissä hetkissä elämä maistuu elämältä ja yrittäjyyden liekki saa polttoainetta.
Harrastuksista rakkain on nuorkauppakamarilaisuus. Junior Chamber International on kansainvälinen järjestö, jossa perimmäisenä tarkoituksena on parantaa maailmaa. Positiivisen muutoksen uskotaan syntyvän paikallisisten yhteisöjen kautta. Pyrimme luomaan paikallisesti vaikuttavia projekteja, jotka jättävät positiivisen vaikutuksen toiminta-alueelle. Nuorkauppakamarin kautta olen myös päässyt osaksi Keski-Suomen kauppakamarina, jossa toimin juniorikillassa kolme vuotta. Kaksi vuotta jäsenenä ja yksivuotiskauden killan puheenjohtajana – osana Keski-Suomen kauppakamarin hallitusta.
JC-harrastuksesta on tullut elämäntapa – samalla tavoin kuin vaikka intohimoisesta metsästyksestä tai minkä tahansa urheilulajin harrastamisesta voisi tulla. JC-harrastuksessa on myös erittäin olennaisena osana itsensä ja omien johtajuus- ja työelämätaitojen kehittäminen. Kun kehitämme itseämme, kehitämme ympäröivää yhteisöämme. Ilman kehittyviä yksilöitä ei mikään organisaatio voi kehittyä.
Teemme projekteja ja opimme tekemällä. Tekeminen ja oppiminen huipentuu yhteisiin onnistumisiin ja onnistumisten juhlistamiseen. Onnistumisen kokemukset ovat polttoainetta, jotka ruokkivat uusia tavoitteita. Samoin omien taitojen ja luonteen kehittyminen synnyttää positiivisen kehittymisen kierteen, josta ei malta hypätä pois. Onnistumisia todellakin juhlistetaan – sillä mikään ei ole niin vaikeaa kuin itsensä kehittäminen – kehittyminenhän ei koskaan tapahdu mukavuusalueella, vaan uuden oppiminen ja kehityskohteiden tunnistaminen vaatii jatkuvaa epämukavuusalueella olemista. Harrastus ei ole helppo – mutta se on silti parasta, mitä minulle on tapahtunut.
Yhdessä teemme, koemme ja jaamme. Kun nuorkauppakamarilaisuuten sukeltaa, huomaa löytäneensä samanlaisia, elämään ja itsensä kehittämiseen innostuneesti suhtautuvia ihmisiä. Kansainvälisyys tuo vielä aivan oman värinsä toimintaan. Osallistumalla Eurooppa-tason ja maailmantason kokouksiin olen tavannut huikean määrän samanhenkisiä ihmisiä ja oppinut entistä vahvemmin kuinka meillä kaikilla on sama tavoite: olla parempia versioita itsestämme, niin työelämässä, johtajina kuin kotona puolisoina, vanhempina ja ystävinä. Ja haluamme parantaa maailmaa projekti kerrallaan.
Ja siitähän vaikuttamisessa kunnallisessa päätöksenteossa on kyse. Kohti parempaa kuntaa – päätös kerrallaan.
