Paljon melua tyhjästä – etenkin Keupasta ja jäähallista

Julkinen keskustelu joulukuussa Keuruun jäähallista kävi paikoitellen melko lämminhenkisenä paikallislehden palstoilla.
Asetelma oli klassinen: yksi sanoo yhtä, toinen toista ja viitataan kolmannen osapuolen ehdottomiin vaatimuksiin, kuitenkaan asiaa tarkastamatta.
Päätöksenteon lähtökohtana on faktan tarkistus, johon kuuluu myös tahtotilan selvittäminen.

Valtuustossa 18.12. talousarvion käsittelyn yhteydessä asia nousi myös esiin ja kaupunginhallitus sai toimeksiannon.
Valtuusto – Pöytäkirja 18.12.2017/Pykälä 74
“Keuruun jäähalliasiasta tehdään selvitys, jossa kaupungin johto kuulee kaikkia asianosaisia. Kuulemisen perusteella laaditaan suunnitelma ja neuvotellaan Mestiksen kanssa, miten jäähalliolosuhteet saadaan vastaamaan yhteisiä vaatimuksia ja tukemaan tulevaisuudessa myös muita hallin käyttäjiä kuten koululaisia. Aikataulusta sekä rahoitus- ja toteutustavasta valtuusto
tekee päätöksen 31.3.2018 mennessä.”

Asiasta voidaan nyt saatujen tietojen valossa todeta yksiselitteisesti, että jos kaupunginjohto olisi ottanut ensi töikseen tilanteesta tiedon saatuaan, ennen valtuustoa, huhumyllyn härkää sarvista ja soittanut Mestikseen ja aloittanut neuvottelun ja selvitykset, niin koko julkinen mylläys medioissa radiohaastatteluineen ja kirjoitteluun olisi jäänyt välistä. Samalla olisi voitu itse vaikuttaa, miten asiasta uutisoidaan. Olisi voitu oma-aloitteisesti tuoda esiin suunniteltavat uudistukset positiivisessa valossa, samoin mm. PK-seutua korkeampi keskimääräinen katsojamäärä. Nyt saadaan keskittyä maineenhallintaan ja badwillin korjaamiseen, kun oma-aloitteisuus olisi tuottanut goodwilliä. Paljon saatiin melua tyhjästä, melua, joka ei edes edistä asian eteenpäin viemistä, paikkakunnan maineesta puhumattamaan.

Suur-Keuruu 12.1.2018: Jäähalli saneerataan  
Suunniteltava saneeraus on positiivinen asia, jolla toivottavasti saadaan igluun entistä enemmän katsojia ja tunnelma pidettyä katossa ja Keupa HT sarjataulukon kärjessä jatkossakin. Unohtamatta taitoluistelijoiden menestyksen eväitä tai junioreiden liikunnan ja oppimisen riemua!

Nähtäväksi jää, millainen julkinen keskustelu seuraavasta keskeneräisestä asiasta sikiää.

Valtuusto 9.10. – puheenvuoro jätehuollon järjestämisestä

Tässä puheenvuoroni valtuustossa. Siinä toistuvat pitkälti samat argumentit kuin aiemmissani kirjoituksissa aiheesta. Muutama valtuustonkäsittelyssä tullut lisä löytyy:

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Ymmärrän operatiivisen tason näkemyksen palveluiden järjestämisen mutkattomuudesta kuntayhtiön ja yhteisen jätelautakunnan kanssa.

Olen huolestunut valtuuston asemasta strategisia päätöksiä valmistelevana toimielimenä. Nyt valtuustolle on tuotu merkittävä strateginen päätös, mutta valmisteluun ei valtuustolla ole ollut mahdollista ottaa kantaa.

Tiedonanto on myös ollut ristiriitaista. On annettu ymmärtää, että jäteyhtiön osakkuus olisi voinut tarkoittaa, että jäteviranomaisen palvelutehtävistä voidaan ylikunnalliseen jätelautakuntaan siirtää vain osa. Nyt loppuvaiheessa on kuitenkin käynyt perin selväksi, että kunnalliseen jäteyhtiön osakkuus edellyttää kaikkien viranomaistehtävien ylikunnalliseen jätelautakuntaan siirtämistä.

Kaksi vuotta on ollut aikaa, mutta kysyn – onko valmisteluissa:
– vertailu eri kuntayhtiöiden kustannuksisia ja vaikutuksista kuntalaisille
– esitetty rahoituslaskelmia todellisista kokonaiskustannuksista
– tehty riskiarviointi vaihtoehdoista
– käsitelty tulevan jätelain muutoksia
– tehty yritysvaikutusten arviointia
– tehty hankintalain mukaista markkinaselvitystä?

Kyse on siis mitä suuremmissa määrin kunnallisesta itsehallinnosta luopumisesta. Teknisesti ei päätetä kuljetuksista, mutta faktisesti päätetään, halutaanko jatkossakaan päättää kuljetuksista itse. Jätelautakunta päättää kuljetusmuodosta. Asiasta viestiminen muusta näkökulmasta on yksiselitteisesti harhaanjohtamista.

Strategisesta näkökulmasta kolme isoa otsikkoa on valmistelussa vailla arviointia:
1) Ilmastonmuutos
2) Kiertotalous
3) Kilpailuneutraliteetti
Järjestys oikeastaan kuvaa myös ilmiöiden suuruusluokkaa. Nämä kolme asiaa ovat kuitenkin vankasti kiinni toisissaan.

Ilmastomuutoksen pysäyttäminen on ihan jokaisen asia. Kunnat ovat suuria yksiköitä, joiden tekemillä valinnoilla on suurempi merkitys ja ne myös rajaavat yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä. Miten jäteyhtiöön meneminen hidastaa ilmastomuutosta, kun kuntayhtiöiden pääasiallinen ratkaisu jätehuoltoon ovat jätteenpolttolaitokset? Polttolaitokset siis tuottavat pääosakkailleen mm kaukolämpöä. Investoinnit ovat n. 2-3 vuotta vanhoja, joten yhtiöiden taloudellinen intressi vähentää poltettavaa jätettä on heikko, eri asiantuntijoiden näkökulmasta jopa olematon. Kukin päätelköön itse.

Kiertotalouden edistäminen puolestaan edellyttää, että markkinoille tuotetaan erilliskerättyä jätemateriaalia kiertotalouden raaka-aineeksi. Nyt niin ei ole, ja edellä mainituista syistä ilman rankkoja ohjaavia toimenpiteitä, niin ei myöskään tule tapahtumaan. Miksi vähentää omaa polttoainettaan? Kuka keksii paremman bisneksen – saat rahaa siitä, että vastaanotat itsellesi polttoainetta, jonka myyt voitolla eteenpäin. Kuntayhtiöt toimivat taloudellisesta – eivät humanitäärisistä lähtökohdista.

Kilpailuneutraliteetti on kolmas asia. Se tarkoittaa siis, että meillä Suomessa on lailla säädelty sellainen asia kuin elinkeinovapaus. Elinkeinovapauteen kuuluu olennaisena asia investoinnit ja niihin liittyvät riskit. Kuntasektori, kun ryhtyy tuottamaan palvelua, jossa on markkinatoimijoita, saa kilpailua vääristävää etua verotusoikeudestaan ja verovaroin rakennetusta infrasta. Ja useimmiten myös kunnan tehtäviin kuuluvasta valmiista asiakasvirrasta.

Esimerkiksi jätemarkkinoilla tämä tarkoittaa, että kaikki julkiset investoinnit tehdään kuntalaisilta kerätyillä jätetaksoilla (jätelaskun perus- tai ekomaksut). Tehdyt investoinnit kuntayhtiöissä ovat siis täysin riskivapaita, koska jos vaikka lainataso nousisikin tai lämpöenergiamarkkinoilla tapahtuisi muutoksia, jolloin tulopuoli ei toteudu suunnitellusti – niin aina voi nostaa jätetaksaa. Kuntayhtiöt perusmaksuineen on ollut kehityssuunta Suomessa. Kun Kuntaliitto ja kunnalliset jäteyhtiöt esittelevät Suomen karttaa, jossa yli 290 kuntaa kuuluu jonkinlaiseen jäteyhtiöorganisaatioon – se tulee samalla esitelleeksi karttaa, joka pitkälti kuvaa markkinahäiriöitä Suomen jätemarkkinassa. Oikeastaan ainoastaan todella harvaan asutuilla seuduilla olisi puutetta markkinatoimijoista, jolloin kunta ei toiminnallaan aiheuta markkinahäiriötä.

Kyse on siis n. 1,5 miljardin liiketoiminnasta, joten on sinisilmäistä väittää, etteikö kuntayhtiöille ole taustalla taloudelliset pyrkimykset niiden haaliessa osakkaita ja vapaita pelureita markkinasta pois.

Jätemarkkinan vääristymän nurja puoli on jätteenpoltto. Tehdyt investoinnit on katettava. Kilpailuviranomainen on puuttumassa myös tähän tunnistettuun problematiikkaan. Kuntayhtiöt eivät halua lisätä erilliskeräystä, koska jälleen kerran, miksi vähentää omaa polttoainetta. Polttolaitoksissa on hieman eroja tarpeessa muoviin sekajätteessä, riippuen siitä, millainen polttotekniikka niillä on käytössä. Riikinvoiman (Sammakkokangas) leijukattila on vikaherkempi teknologia, jolloin sekajätteessä on oltava puhtaasti palavaa materiaalia paljon mukana. Riikinvoima ei myöskään pysty käsittelemään kaikkea SOTE-jätettä. Öljypohjaisten muovien erilliskeräys ei olisi heille järkevää. Westenergyn (Millespakka) ja Tammervoiman (Mustankorkea sopimuskumppani) kattilat ovat arinakattiloita, jotka pystyvät polttamaan “huonompaakin” sekajätettä.

Mutta vielä takaisin kilpailuviranomaiseen. Uuden jätelain valmistelussa ja taustatyössä on otettu laajasti kantaa ja tehty selvityksiä kilpailuneutraliteetin problematiikassa. Siihen liittyvät jätelain hankintojen rajat sidosyksikkö-yhteydessä,sidosyksikkökohtelu, toissijaisen vastuun jätteen määrittely sekä infran avaamisen tavoite. Näistä seikoista johtuen uusi jätelaki tullee merkittäväĺlä tavalla määrittämään toimintaympäristöä.

Kiertotalouden edistäminen edellyttää erilliskerättyjen jätemateriaalivirtojen saamista vapaille markkinoille hyödynnettäväksi. Kilpailuviranomaisen asiantuntijan kanssa keskustellessani kävi ilmi, että virastossa oltaisiin erittäin kiinnostuneita ottamaan kaltaisiamme kuntia (jotka eivät ole mukana kuntayhtiössä) mukaan kehitystyöhön markkinapaikka-konseptiin, jossa pyritään saamaan jätevirrat markkinoille. Tämän kaltaiset erottavuustekijät voisivat nimenomaan nostaa Keuruun profiilia ja toimia kilpailuvaltteina – jos vain uskallamme tehdä erilaisen päätöksen kuin 290 muuta kuntaa.

Tai jos tehdäänkin päätös liittyä kuntayhtiöön, niin kyllähän meidän on tiedettävä, mistä luovumme ja perusteltava kuntalaisille, että miksi. On tehtävä strateginen valinta, jonka taustalla on laaja arviointi valinnan seurauksista.

Kaupunginhallituksen puheenjohtajan kirjoitusta lainaten:
Jos palvelut omalta paikkakunnalta häviävät, niin yksityiset kuin julkisetkin, syy on ainakin osaksi tehdyistä valinnoista. Ja silloin on turha enää valittaa.

Päätöksesi tuli siis oikeiston yhteinen vastesitys kaupunginhallituksen esitykseen:

Vuonna 2018 Keuruu järjestää kunnan vastuulle kuuluvan jätehuollon edelleen itsenäisesti ja jätehuollon viranomaisena jatkaa tekninen lautakunta.

Muuta kuin yhtiömuotoista kuntien välistä yhteistoimintaa voidaan järjestää. Keuruu ei hanki osakkuuksia kunnallisista jäteyhtiöistä vuosille 2017 tai 2018.

Valtuusto edellyttää, että vuoden 2018 aikana selvitetään pitkän tähtäimen vaihtoehtoja. Selvitysten tulee olla kattavia ja monipuolisia. Valtuusto käsittelee asiaa tarpeen mukaan erillisissä seminaareissa.

Kiertotalouden raaka-aineen tulevaisuus ja kuntalaisten etu

Tämän kirjoituksen lähetin Suur-Keuruun mielipidepalstalle julkaistavaksi maanantaina 9.10., jolloin valtuusto kokoontuu päättämään asiasta. Halusin avata muutamia näkökulmia, joita julkiseen keskusteluun ei ole nostettu (strateginen päätöksenteko, lähitulevaisuuden muutosten arviointi ja kuntapäättäjän vastuu kuntalaisille). Käsittelen näitä vielä hieman enemmänkin erillisissä postauksissa.

——————————–

Valtuuston esityslistalla oleva jätehuollon järjestämiskysymys on noussut syystäkin julkiseen keskusteluun. Kun kunnassa päätetään kunnalliseen jäteyhtiöön menemisestä, siinä päätetään myös itsemääräämisoikeudesta jätehuollon järjestämisessä. Kuntayhtiö tuo mukanaan väistämättä jätelautakunnan, joka tekee viranomaispäätöksiä itsevaltaisesti. Reklamaatiot päätöksistä lähetään hallinto-oikeuteen ja niitä arvioidaan vain laillisuusnäkökulmasta. Ei elinkeinopoliittisesta tai moraalis-eettisestä näkökulmasta, hyvästä hallintotavasta tai kaupunkistrategian toteutumisen näkökulmasta. Kuntalaiset saavat päättäjien suulla lähettää terveisiä, mutta siinäpä se.

Viranomainen päättää: miten, koska, mihin hintaan ja millä palvelutasolla sinua palvellaan. Se päättää myös itse, millaisia hallinnollisia kuluja maksettavaksesi tulee. Kyse ei ole vain kodin roskapusseista, vaan myös vaikkapa rakentamisen jätteistä ja lokakaivoista. Lautakunta päättää astioiden ja kaivojen tyhjennysvälit (eli montako kertaa perusmaksut sinulta veloitetaan), riippumatta siitä, onko jätettä tuotettu vai ei.

Kun valtuusto tekee strategisia päätöksiä, sen pitää katsoa päätöksiä pitkälle horisonttiin. Pitkän tähtäimen vaikutukset ovat myös arvioitava valmistelussa. Nyt Keuruulla ollaan tekemässä päätöksiä vedoten hankintalain pykäliin, vaikka tiedossa on, että jätelain uudistus on kesken ja hankintalain problematiikkaa puretaan.

Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite jätehuollon infran avaamisesta pohjaa tunnistettuun ongelmaan Suomen jätemarkkinassa: kilpailu on jätemarkkinoilla epätervettä, kunnat ovat monopolisoineet markkinoita ja viranomaispäätökset ja kuljetuskilpailutukset ovat sysänneet pienyrittäjät markkinoilta. Kilpailutuksissa voimassa on suuruuden ekonomia. Kilpailuneutraliteetti on vaarantanut useilla alueilla, asiaa ovat tutkineet kilpailuviranomaiset monelta kantilta. Jätelain luonnosta arvioinut työ- ja elinkeinoministeriön ylitarkastaja toteaa: “..Kilpailu voi vääristyä myös muun muassa sen vuoksi, että sinänsä yhtiöitetyillä kunnallisilla toimijoilla tai vain tietyillä yksityisillä toimijoilla on pääsy sellaiseen infrastruktuuriin, jota on rakennettu julkisella rahoituksella. Nyt jätelain muuttamista selvittävän työryhmän keskusteluissa kiinnitettiin huomiota siihen, ettei voimassa olevan jätelain muotoilu ole aina riittänyt takaamaan sitä, että kilpailu jätemarkkinoilla olisi toimivaa ja tasapuolista. Tällä kertaa lakia uudistettaessa on tärkeää huomioida kaikki näkökohdat, jotka edistävät alan toimivuutta ja sen kehittämistä.”

Kilpailuneutraliteetin vaarantuminen markkinoilla, joiden arvo n. 1,5 miljardia, on vakava ja kansantaloudellinen ongelma, joka rikkoo elinkeinovapautta. Samaa infran avaamista on toteutettu muun muassa yhtiöittämällä sähkömarkkinoita, eli sähköyhtiön on eriytettävä verkko- ja energialiiketoimintansa. Saat valita oman energiayhtiösi. Televerkkojen osalta infran avaaminen on tarkoittanut sitä, että kiinteän verkon omistajan on vuokrattava verkot omakustannehintaan kilpailijoille. Tällä mahdollistetaan vapaampi markkina palvelutuotteen osalta, mutta turvataan, että kiinteän investoinnin tehnyt tuottaja saa korvauksen käytöstä, mutta ei voi monopolisoida alueellisesti markkinaa (muistatte varmasti vielä paikalliset puhelinyhtiöt ja miten infra on rakennettu).

Terve markkinatalous on kaikkien etu. Kilpailu kirittää organisaatioiden kehittymistä ja pakottaa tarkastelemaan omaa toimintaa muuttuvassa toimintaympäristössä, kuunnellen eri sidosryhmiä ja tarkastellen uusia mahdollisuuksia. Kunnan lähtökohtana ei voi olla markkinoille siirtyminen, jos markkinoilla on toimijoita. Kuntayhtiöön siirtymisessä on tästä kyse.

Mitä nopeammin päästään tilanteeseen, jossa jätteestä maksetaan, sen nopeammin varmistetaan jätteiden tarkempi lajittelu ja 100% vastuulliset toimitusketjut. Eli niin kauan kuin kunnallisesti omistettu jätteenkäsittelyinfra (eli vaikkapa polttolaitokset) vaativat korkeaa maksua saamastaan polttoaineesta, niin kauan se ruokkii väärinkäytön riskejä toimitusketjussa. Markkinan avaaminen myös jätesektorilla on tulevaisuutta ja tuleva jätelaki antaa sille ensiaskeleet. Kilpailuvirasto tutkii mm parhaillaan jätevirroille “markkinapaikka”-konseptia, jolla materiaalivirrat saadaan ohjattua vapaille markkinoille hyödynnettäviksi kiertotaloudessa. Tämä on nurkan takana odottava tulevaisuus.

Kun kunnassa mietitään päätösvallasta luopumista, on hyvä kysyä, että minkä vuoksi kuntaorganisaatio on olemassa, jos organisaation ainoa tehtävä on luistella velvollisuuksista ja siirtää valta kunnan toiminnasta muualle? SOTE- ja maakuntauudistus napsaisevat merkittävällä tavalla ratkaisuvaltaa palveluista maakuntaan. Nyt halutaan siirtää jätehuollon tehtävät pois. Siirtämällä pois vapaaehtoisesti päätäntävaltaa, kunta ilmaisee, ettei se kykene huolehtimaan lain vaatimista tehtävistä. Sitten voidaankin kysyä, että miksi kuntaorganisaatio on olemassa, jos se ei halua tai kykene huolehtimaan itsenäisesti velvollisuuksistaan?

Kuntapäättäjän tärkeimpiin kysymyksiin päätöksenteossa kuuluvat: “Mitä lisäarvoa ratkaisu tuo kuntalaisille tänään, huomenna ja tulevaisuudessa? Mikä on kuntalaisten tahto?” Kyse ei voi olla ensisijaisesti kuntaorganisaation edusta, kevyemmästä hallinnosta tai epämukavan päätöksenteon siirtämisestä, vaan yksiselitteisesti kuntalaisten edusta ja tahdosta. Näihin kysymyksiin valtuutettujen on syytä pureutua ja kysyä itseltään, millaisen päätöksen tekemiseksi meillä on riittävät tiedot?

Taustaa jätehuollon kysymyksestä

Jätehuollon kysymykset läpsähtivät teknisen lautakunnan eteen heti valtuustokauden aluksi. Istun lautakunnassa kaupunginhallituksen edustajana, puhevaltaisena, mutta äänioikeudettomana. Tunnistin problematiikan, sillä olen viimeiset kolme vuotta istunut myös Suomen Yrittäjien ympäristö- ja energiapolitiikan valiokunnassa, jossa hankintalakia ja jätelakia on koko tämän ajan pyöritelty.

Ryhdyin taustoittamaan asiaa, sillä yrittäjänä kulmani kohosivat kuullessani perusteluiksi “yksityiset eivät tarjoa”. Tuntien toimialaa, pidin tilannetta merkillisinä. Myöskään jätelain muutoksia ei tuotu esiin taustoituksissa.

Päätöksenteko alkoi vyörymään kohti kuntayhtiötä ilman selvityksiä yritysvaikutusten arvioinnista ja ilmassa on ollut monenlaista mielikuvaa ja “varmaa” tietoa. Jäteviranomaisen tehtävät, kunnalla vastuulla olevat tehtävät ja näiden keskinäiset suhteet sekoittuvat herkästi, joten tiedonsaanti on ollut keskeisessä asemassa. Tiedon keräämiseksi myös keskustelutilaisuus järjestettiin. Ja hyvä niin, kiitän luottamuksesta valtuustoryhmiä, että antoivat minulle mahdollisuuden organisoida tilaisuus ja olivat ajatuksen takana.

Kiitos x 150. Se on siinä.

Huh-huijaa. Kampanjointi kannatti – kiitos siitä kuuluu kuulijoille, lukijoille, tukijoille ja äänestäjille.
Olen erittäin otettu saamastani luottamuksesta valtuutetun tehtävään. Sataviisikymmentä ääntä.

Kampanjointi oli mielestäni erittäin kiintoisaa ja mukavaa. Oli kiva tavata ihmisiä ja pohtia, miten Keuruusta rakennetaan maailman paras Keuruu. Seuraavan kerran, jos/kun vastaavaan ruljanssiin pääsen, niin toivon kyllä siltikin vielä enemmän kohtaamisia. Toivon, että tuleva valtuustokausi auttaa siinä – ja tulen kuntalaisille tutummaksi, jolloin kynnys lähestymiseeni toivottavasti madaltuu. Ja kauden aikana toivon itsekin löytäväni sopivia väyliä, mitä kautta lähestyä kuntalaisia mahdollisimman laajalla rintamalla.

Vaali-iltana tunnelma oli melko jännittävä! Oli mukavaa odottaa tuloksia yhdessä puolueen kanssa – ja, että mukana oli myös tukija tärkeimmästä päästä – avopuolisoni Aleksi. Hänelle kampanjointi taisi olla vieläkin rankempaa kuin minulle, kun kotona oli pari viikkoa kissa pistoksissa. Kiitos kaikesta, ihan kaikesta.

Kiitos myös ystäväni Hanna, joka antoi kullanarvoista apua materiaaleissa – niin suunnittelun kuin jaonkin suhteen. Kampanjan aikana opimme, että postinjakajiksi ei näillä ajosuunnittelutaidoilla ole asiaa.

Kiitos myös perheelle ja kaikille paikallisille tukijoilleni, jotka ovat myötävaikuttaneet kampanjointiini – kiitos!

Olen saanut tukea monelta saralta ja samoin onnitteluja valinnasta. Kiitos kaikille, nämä kaikki huomionosoitukset ovat todella lämmittäneet mieltäni ja valaneet uskoa, että olen nainen paikallaan. Kiitos kaikesta, toivon pystyväni olemaan luottamuksenne arvoinen valtuutettu.

Nyt mennään tämän yrittäjän äänellä yhdessä eteenpäin!

Kiitos!

 

Mikä on osakeyhtiön toiminnan tarkoitus?

Elämä valtuutettuna on alkanut. Uudelle valtuustolle on järjestetty koulutusta, mikä on todella hienoa. Tämä mahdollstaa valtuutettujen täydentää omaa osaamistaan ja luo tasa-arvoisemman tietopohjan koko valtuustolle.

Perjantaina 21. 4. startattiin koulutukset osakeyhtiö-koulutuksessa, jossa käytiin läpi osakeyhtiön toiminnan perusperiaatteita ja osakeyhtiölain lähtökohtia.

Yksi asia osuu kerta toisensa jälkeen silmiini ja korviini. Voiton tuottaminen. Puheissa toistuu sanaparsi “osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa omistajilleen”. Tässä sanaparressa jää kuitenkin huomiotta se tosiasia, että  osakeyhtiön olemassaolon tarkoitus määritellään yhtiöjärjestyksessä. Täsmällinen lainkohta (Osakeyhtiölaki 5§):

“Toiminnan tarkoitus

Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.

Osakeyhtiössä voidaan siis toiminnan tarkoitukseksi myös määritellä “voittoa tavoittelematon”.  Osakeyhtiö on usein myös hyvä tapa järjestää, eli organisoida, toimintaa, voi olla aivan perusteltua määritellä toiminnan tavoitteeksi voittoa tavoittelematon, mikäli se on omistajatahojen intresseissä. Se on hallinnollisesti selkeä kokonaisuus ja yhtiömuoto struktoroi toiminnan ja myös eri intressitahojen vallan suhteet. Se myös mahdollistaa strategisen ja operatiivisen johtamisen selkeän työjaon ja toiminnan läpinäkyvyyden osakkeiden kesken. Yhtiön

Keuruun kaupunki on yhtiöittänyt toimintaansa ja uusi kuntalaki myös edellyttää entistä tarkempaa toiminnan tarkastelua, jotta kuntatoimija ei toimisi markkinoilla markkinahäirikkönä.

Toiminnan tarkoitusta ja yhtiöjärjestystä tulee siis tarkastella “käsi kädessä”. Yhtiöjärjestys määrittää toimialan ja mahdolliset rajoitukset toimintaan.

Hallituksen tehtävänä on antaa strategista ohjausta toimitusjohtajalle näiden tietojen pohjalta (ja muiden) asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Omistaja voi antaa yli hallituksen määräyksiä toimintaan. Omistaja käyttää valtaansa yhtiökokouksessa. Hallitus on silti vastuussa toimeenpanijana omistajankin antamien määräysten laillisuusvalvonnasta. Hallitus voi toimeenpanna omistajan antamat tehtävät ja toimet, vaikka se itse ei niitä hyväksy. Määräysten tulee kuitenkin olla laillisia. Hallituksen tulee siis estää laittomien päätösten toimeenpano, mutta noudattaa omistajanohjausta.

Männikkömetsät ja rantojen raidat.

Ai, että! Tuli heitettyä keskustan alueella vaalilenkkiä puolue-esitteitä jaellessa. Oma lenkki käsitti Pappilanniemen, Melonsaaret, Varissaaren tienoota ja Mustasaaren. Ja ai jestas, olipahan kivaa ja mielenkiintoista kiertää! Oli ihan todella mielenkiintoista kävellä ja katsella, miten alueet on lähes parissa vuosikymmenessä kehittyneet. Ihania ja viehättäviä taloja pihapiireineen vieri vieressä! Aaettä, niin kun Murosen Kari sanois! Uusi ja vanha mahtuivat aivan sulassa sovussa vierekkäin, eikä ruutukaavan puute kyllä häirinnyt lain. Siellä lenkkikaverin kanssa ihasteltiin yhtä sun toista pihaa ja taloa. Että jos sellainen naiskaksikko ja yksi flexissä riekkuva mäyräkoira on herättänyt korttelissa kummastusta, niin huoli pois, oltiin ihan hyvällä asialla! 😀

Keuruun rantoja on kyllä onneksi osattu hyödyntää aina – ja taloja ja tontteja piharakennuksineen on moneen makuun ja tarpeeseen. Ja niitä rantojahan meillä riittää. On niemennotkoa ja saarelmaa! Samaan aikaan Keuruu on kuitenkin niin iso alue, että meillä riittää tiiviin keskustarakentamisen päälle vielä suuria maatiloja ja tiheämpään rakennettuja kyliä ja harvaan rakennettuja maisemaa. Noita Keuruun metsäisiä tienpätkiä ja mäenhuippuja tulee koluttua etenkin syksyisin. Siinä hiljaisuudessa mieli lepää ja ajatus rauhoittuu. Töihin mennessä ja tullessa saan ihastella kumpuilevaa maastoa ja vuodenaikojen vaihtumista Koskenpään tien maisemissa. Se on hienoa maastoa – kannattaa joskus ajella ihan vaikka kotiseutumatkailun nimissä!

Monimuotoisuus on kyllä rikkaus – parasta Keuruulla. Ja viihtyvyys – se on joskus ihan pienistäkin asioista kiinni.

Keuruu

Kiitos keuruulaiset, että olette tehneet kaupungista näköisenne!

Politiikka on joukkuelaji.

Ennen kuin ampaisen jälleen elinvoimapolitiikan pariin halusin kirjoittaa mietintöjäni tältä viikolta. Kokoomus avasi #KaikilleHyväKeuruu -vaalikahvila lounaskahvila Mirjamin tiloihin.
Avajaispäivänä pohdimme myös puolueen toimintaa ja tavoitteita tulevalla valtuustokaudella. Puoluehan toimii joukkueena, johon mahtuu erilaisia näkemyksiä, kokemuksia ja osaamisalueita. Puolueet ovat myös rekisteröityneitä yhdistyksiä, joilla on laaja kaarti jäseniä ehdokaslistan ulkopuolelta. Tarkalleen ottaen Keuruun kunnassa toimii 3 kokoomusyhdistystä. Yhdistysten rajat eivät kuitenkaan puolueen toiminnassa näy, vaan puolueena toimimme joukkueena.

Puolueessa, kuten joukkueessakin, on laadittava yhteiset pelisäännöt ja luotava käytäntöjä, joilla tuemme niin yksittäisten valtuutettujen kuin eri toimielintenkin työtä. Keskinäinen tiedonkulku ja keskustelu yhteisistä asioista on tärkeää. Näitä pohdimme myös maanantaina. Sovimme, että tulevalla valtuustokaudella Kokoomus-joukkueemme kiinnittää erityistä huomiota myös jäsenistön osallistamiseen. Jäsenistö meinaa arjen aherruksessa jäädä käyttämättömäksi voimavaraksi, jossa on paljon osaamista, tietoa ja näkemystä. On myös katsottava tulevaisuuteen ja huomioitava tulevat uudistukset. Puolueena meillä on mahdollisuus – ja osittainen positiivinen velvollisuuskin – auttaa faktapohjaisen tiedon jakajana ja toisaalta toimia myös äänitorvena käytännön toiminnan toimivuudesta ja toimimattomuudesta.

Mutta joukkuelaji on valtuustotyökin. Kunnan luottamustoimissa vaaditaan tavoitteiden ja näkemysten yhteensovittelua ja kompromissien löytämistä. Omaa järjestötaustaani vastenhan tässä ei toki ole mitään uutta, yhteisten tavoitteiden ja työmallien löytyminen on aina vauhdin sovittelua tiimin mukaan. Olen nuorkauppakamarissa projektipäällikkönä JCI Vaikuttajakoulussa, jonka starttikoulutus pidettiin maaliskuun puolessa välissä Keuruulla. Kouluttauduimme järjestövaikuttamisen näkökulmista ja kunnallisesta päätöksenteosta, josta kertomassa olivat kaupunginjohtaja Hannu Mars ja SDP:n kunnanvaltuutettu ja -ehdokas Maija Kajosmäki. Näin ehdokkaana oli erityisen mukavaa kuulla Maijan kertomana siitä yhteistyöstä, jota eri ryhmien välillä Keuruulla tehdään. Yhteistä hyväähän olemme rakentamassa.

Puoluetaustasta riippumatta keuruulaisilla ehdokkailla on tavoitteena rakentaa Keuruusta hyvinvoivien ihmisten ja elinvoimaisten yritysten kaupunki, jossa tarjotaan asukkaille laadukkaita palveluita nyt ja tulevaisuudessa. Tästä on hyvä kaikkien ponnistaa uuteen valtuustokauteen. 

 

Kilpajuoksusta kuntien kesken. Ja veroprosenteista.

Uppouduin enemmänkin tuohon ELPO2016-mittariston maailmaan. Rupesin pohtimaan Keuruun kilpailuetuja ja yritysten sijoittumispäätösten tekoa. Kävimme Lampisen Sepon kanssa lauantaina vaalitorilla keskustelua Keuruun veroprosenteista. Halusin huomauttaa Sepolle, että hänen lausumansa kyläparlamentin vaali-illassa Keuruun veroprosenteista eivät pitäneet paikkansa. Sepon väittämä oli että sekä kunnan tuloveroprosentti, että kiinteistöveroprosentti ovat Suomen keskiarvojen yläpuolella. Tässä faktat 2017 luvuista:

Tuloveroprosentti 2017:
Koko maa 19,91 %
Keuruu 20,50%
Keski-Suomi 20,47%
Naapurikunnat: Ähtäri 22 % / Virrat 20,75% / Mänttä-Vilppula 22,0% / Multia 21,75 % / Petäjävesi 21,25% / Jämsä 21,00% / Jyväskylä 20%
Tuloveroprosentin osalta Seppo oli siis oikeassa. Yli maan keskitason ollaan – vaikkakin maakunnan keskitasoa ja naapureita alammalla tasolla.

Kiinteistövero 2017:
Yleinen / Vakituinen asuinrakennus / Muu asuinrakennus

Koko maa 1,06 / 0,49 / 1,15 %
Keuruu 1,00 / 0,47 / 1,00 %
Keski-Suomi 1,19 / 0,53 / 1,16 %
Naapurikunnat:
Ähtäri  1,30 / 0,50 /1,30 %
Virrat 0,93 / 0,45 / 1,00 %
Mänttä-Vilppula 1,10 / 0,60 / 1,15 %
Multia 1,00 / 0,45 / 1,05 %
Petäjävesi 1,12 / 0,52 / 1,12%
Jämsä  1,00 / 0,45 / 1,05 %
Jyväskylä  1,30 / 0,55 / 1,55 %

Kiinteistöverossa Keuruu on siis maan, maakunnan ja naapurikunnista Virtoja lukuunottamatta alhaisimmilla tasoilla liikkeellä.

Jäin Sepon kanssa keskusteluista pohtimaan omaa mielipidettäni, että vertailu naapureihin ja maakuntaan on olennaisempaa, kuin vertailu koko maan lukuihin. Seppo painotti koko maata ja minä maakuntaa. Jäin kaipaamaan perusteluita itseltäni. Pohdin yrityksen sijoittumisen perusteluita: maantieteellinen etäisyys jostain tärkeästä pisteestä x, logistinen sujuvuus, verkostotoimijat samalla seudulla, osaaminen, tuotekehitysyhteistyö, työvoiman saatavuus… Itse tulin siihen lopputulokseen, että harvoin yritys aivan randomilla valitsee sijaintipaikkansa. Tuotannolliselle yritykselle varsinkin sijoittuminen on yleensä aina myös logistinen kysymys. Tällöin sopiva lokaatio etsitään tietyn olennaisen maantieteellinen ominaisuuden suhteen. Harpin pää ideaaliin pisteeseen ja ympyrää piirtämään. Tällöin kisa lopullisen sijoittumisen välillä käydään naapureiden kesken. Ja tästä syystä vertailu naapureiden kesken on myös tapa validoida kunnan toiminnan kehittämispisteitä elinvoiman näkökulmasta.

Lisää vertailua ja ELPOa luvassa seuraavissa bloggauksissa!

 

Puolueiden yhteinen vaalitori 25.3. – Kokoomuksen poppoota

P.S. Olen kuullut myös, että Keuruuta moititaan maan kalleimmaksi paikaksi asua. Toki meilläkin on varaa tehostaa ja parantaa asioita, mutta emme me siltikään mahdu kalleimpien kuntien listaan kärkisijoille. Tsekkaa vaikka veronmaksajien vertailu tästä.

Elinvoimasta. Ja kehittämisyhtiöstä.

Kuten mainittua toisessa bloggauksessani SOTEmetelisoppa maakuntahallinnon uudistuksen myötä kunnallisessa päätöksenteossa elinvoimapolitiikan painoarvo tulee kasvamaan huomattavasti. Keuruullakin on virinnyt keskustelu kunnallisen kehittämisyhtiön tarpeellisuudesta vallan uusjaon jälkeen. Keskustelu on toki tarpeen – eihän minkään organisaation rakenne voi olla itseisarvoinen – vaan organisaatiorakenteen on tuettava asetettuja tavoitteita.

Itse arvostan suoraselkäistä ja -puheista keskustelua, jossa kukin toimija tuo esiin omat visionsa ja tavoitteensa elinvoiman kehittämisen malleista Keuruulla ja Keuruun seutukunnalla. Mukaan keskusteluun myös hyvä tuoda avoimesti omat pelkonsa ja huolenaiheensa eri malleista. Mitä ja miten voimme yhdessä rakentaa Keuruusta entistäkin elinvoimaisemman kunnan ja näyttäytyä yritysten kehittämiseen positiivisesti ja joustavasti suhtautuvana kuntana.

Minun on vaikea hyväksyä julkisen keskustelun moukarointia, jota kohdistetaan Keulinkin toimintaan ja henkilöihin. Itse olen yrittäjäjärjestön jäsenenä ja Keulinkin asiakkaana nähnyt Keulinkissa tartutun jämäkästi paikkakuntaan kohdistuneisiin muutoksiin, kuten varuskunnan lakkautamiseen. Keulink on myös yhteistyössä yrittäjien kanssa ollut rakentamassa Kaupan keskus Keuruu -toimintaa ja perustyössä on pyritty avustamaan niin aloittavia yrittäjiä kuin paikkakunnalla toimiviakin yrityksiä.

Kehittämistarpeet ja -into lähtevät aina yrityksistä itsestään. Kunnallisen elinkeinotoiminnan tehtäväksi jää törmäyttää yrittäjiä ja yrityksiä keskenään sekä tarjota näille monipuolisesti tietoja ja osaamisen kehittämisen paikkoja – ja näitä mahdollisuuksia Keulink on toden totta tarjonnut.

Arviointia voi tehdä vaikkapa tutustumalla Keulinkin vuoden 2015 kyselyyn asiakasyrityksilleen ja vertaamalla sitä vuoden 2016 toiminnan tavoitteisiin:
Keulinkin 2015 selvitys ja  vuoden 2016 toiminnan tavoitteet

Yritysselvityskoosteen 15 sivulla todetaan kasvun pullonkauloiksi 249 yrityksen kohdalla “ei ole tarkoitus kasvaa” ja 223 yrityksen kohdalla “muut syyt” sekä 112 yrityksen kohdalla “myynti ja markkinointi”. Muita syitä ovat olleet “toimintaympäristö”, mikä useimmin tarkoittaa tarkoittaa voimakasta muutosta markkinassa, jolloin yrityksen toimintaedellykset heikkenevät ja toiminta vaatisi radikaaleja muutoksia ja/tai esimerkiksi alihankintateollisuudessa isäntäyritysten tuotekysynnän kasvua. Maailmanmarkkinan murros heijastuu myös talousnäkymiin. Yrityksistä 45 mainitsee talouden syyksi kasvunpullonkaulaan. Huomattavaa on, että 14 yrityksessä yrittäjän oman jaksamisen riittämättömyyys on kasvun pullonkaula.

 

Kuvakaappaus selvityksen koosteesta. Slide 15.

 

Millä tavoin kehittämisyhtiö voi vastata suurimpaan haasteeseen – kasvuinnon puutteeseen? Ja lienee myös perusteltua kysyä – onko se kehittämisyhtiön tehtäväkään?

Toinen huomionarvoinen seikka on paikkakunnan eläköityvät yrittäjät.

Eläköityvät yrittäjät. Keulinkin selvitys 2015. Slide 12.

Tämä problematiikka ei koske vain Keuruuta – ja kuitenkin Keuruullakin Keulink on ollut yhdessä muiden toimijoiden kanssa tarjoamassa omistajanvaihdosten edistämiseksi erilaisia palveluita – tietoa, tuonut esiin palvelutarjoajia, tarjonnut konkreettista apua neuvontapalveluiden kautta. Omistajavaihdoksia on vauhditettu yhteistyössä yrittäjäjärjestön, Kauppakamarin ja lähikuntien kehittämisyhtiöiden kanssa. Omistajavaihdosten liikkeellepanevana voimana on kuitenkin yksin yrittäjä, ilman prosessiin ja myymiseen sitoutunutta omistajaa ei kauppoja synny.

Keulinkin ja Keuruun elinkeinopolitiikkaa voidaan arvioida vaikkapa Suomen Yrittäjien Elinkeinopoliittisen mittariston avulla. ELPO2016-mittarointi Keuruun osalta osoittaa selvää kehitystä Keuruun kunnallisessa elinkeinopolitiikassa.

Koonti osa-alueittain. ELPO2016 – sivu 8.

 

Kehittämisyhtiön toiminnan yritykset ovat arvostaneet korkealla ja kehitys vuodesta 2014 on selvää.

Keuruun elinkeinopolitiikan kehittyminen vuodesta 2014 vuoteen 2016. Sivu 9.

 

Nämä arviot ovat siis suoraa asiakaspalautetta kunnan elinvoimapolitiikasta, sillä arviot ovat antaneet yritykset – he, joihin toimenpiteet kohdistuvat ja jotka näitä julkisia palveluita käyttävät. Toivon siis, että vaalikamppailun tuoksinnassa emme unohda, että yrittäjät arvostavat keuruulaista elinvoimapolitiikkaa. Aina on varaa parantaa, mutta parannusta ei tehdä luomalla epäilyksiä ja epäluottamusta, vaan jatketaan yhteistyössä eteenpäin. Keuruun parhaaksi!

Tässä muutamia ajatuksiani keittämisyhtiö Keulinkissa tehdystä arvokkaasta työstä seutukunnan yritysten hyväksi. Keskustelen mielelläni aiheesta!