Tervetuloa tulevaisuuden työelämä!

Uusi Aalto -julkaisussa kuvataan ajatuksiani tulevaisuuden työelämästä. Tämä keskustelu jää mielestäni liian vähälle huomiolle. Puhutaan koulutuksesta investointina, josta kaikki ovat samaa mieltä. Mutta mikä on se käsitys tulevaisuudesta? Onko tilannekuva tulevaisuudesta sama? Keskustelua seuratessa tuntuu, että ei ole. Koulutuskeskusteluissa esiintyvät sanat ”pakko”, ”velvollisuus” ja ”maksuttomuus”. Puhutaan ylisukupolvisesta vastuunkannosta ilmastokeskustelussa, mutta hoivassa ja koulutuskeskustelussa unohdetaan hintalappu ja eletään rohkeasti ylisukupolvisesti velaksi. Kun puhutaan työllistämisestä ”pakko” ja ”velvollisuus” muuttavat kirosanoiksi. Mihin siis oikeastaan uskomme?

Itse uskon kannustukseen, ohjaukseen ja valmentavaan otteeseen. Pakko on aina äärikeino. Uskon, että haluamme kaikki merkityksellisyyden kokemuksia. Kokemukset ovat kuitenkin aina subjektiivisia, eikä niitä voida ulkopuolelta osoittaa. Sen vuoksi tarvitsemme vahvemmin valmentavaa ja ohjaavaa otetta.

Niin, entäpä se tulevaisuuden työelämä, mitä siitä?
Tässä ajatuksiani:

Mitä taitoja tarvitaan 2050-luvun työelämässä? Nykypäivän peruskoulutuksen tulee vastata kysymykseen jo tässä ajassa. Nyt peruskouluun lähtevät lapset astuvat vakituiseen työelämään 2030-luvulla ja jatkavat työtä vähintään 2080-luvulle asti. Millaiset eväät annamme heille tulevaisuuden työelämään?

Yrittäjä Emilia Koikkalainen sanoo, että tulevaisuuden työelämässä nähdään suuria muutoksia.

– Teknologiset harppaukset muuttavat tekemistä tavalla, jota emme kenties vielä edes tunnista. Muutoksen ytimessä tulevat olemaan vuorovaikutuksen muutokset, se millä tavoin verkostomainen vuorovaikutus mahdollistuu globaalissa mittakaavassa. Työn ja vapaa-ajan raja-aidat katoavat, kun inhimillisestä luovasta ajattelusta, sosiaalisista taidoista ja luottamuksellisista verkostoista tulee yhä vahvemmin pääomaa työelämän kehittyville markkinoille, Koikkalainen visioi.

Yrittäjämäisestä, omatoimisesta ja vastuuta kantavasta työntekemistä tulee arkipäivää. Työnantajista tulee yhä useammin mahdollistajia ja johtajista valmentajia, jotka tukevat yksilöiden kehittymistä ja kasvua. Haemme merkityksellisyyden kokemuksia työstämme ja edellytämme organisaatioiltamme arvojemme mukaista toimintaa.

– Tulevaisuuden työ näyttäytyy mahdollisuuksien maailmana, Koikkalainen sanoo ja jatkaa: – Millä turvaamme, että kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet menestyä? Tulevaisuuden työelämä haastaa meidät päättäjät ottamaan vastuuta koulutuksen ja opetuksen kehittämisestä, jotta voimme varmistaa mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumisen.

Tällä hallituskaudella otettiin peruskoulussa askel tulevaisuuden suuntaan. Opetussuunnitelma 2016 huomioi entistä vahvemmin työelämän tematiikkaa. Työelämätaidot ja yrittäjyys on yksi seitsemästä laaja-alaisesta aihekokonaisuudesta perusopetuksen opetussuunnitelmassa.

Yrittäjyyskasvatus on yksi keskeinen menestymisen mahdollistaja. Kokemukset yrittäjyyskasvatuksesta ovat positiivisia ja tukevat monenlaisia oppijoita. Nuoret motivoituvat ja oppivat yrittäjyyden kautta. Koulupoissaolot vähenivät, nuorten Vuosi yrittäjänä– ohjelmassa perustama yritys synnytti merkityksellisen tekemisen tunteen. Ohjelman jälkeen nuorten itsensä kokemana päätöksentekokyky, johtajuustaidot, koordinointikyky, esiintymistaidot, aloitekyky ja sinnikkyys olivat merkittävästi korkeammat kuin vertailuryhmällä samassa koulussa.

Alakoulussa Pikku Yrittäjät -toimintamalli innostaa lapsia tekemään omia tuotteitaan ja palveluitaan, sekä tuo leikin lailla yrittäjyystaitoja opetukseen mukaan. Kukin voi löytää oman juttunsa, yhdessä kaverin kanssa tai itsenäisesti. Lapset saavat positiivisia kokemuksia, työntekemisen mallia, oppivat onnistumaan ja kokeilukulttuuri tulee osaksi arkea.

– Meistä kaikista ei tule yrittäjiä, mutta yrittäjämäinen itsensä johtaminen ja muutosvalmius ovat keskeisiä taitoja tulevaisuuden työelämässä. Voimme hankkia – tai paremminkin tulemme hankkimaan erilaisia substanssiosaamisen tietoja yhä pitenevien työurien aikana, mutta taidot oppia hankitaan sekä luottamus omiin kykyihin luodaan jo lapsuuden ja nuoruuden aikana. Vahvistetaan menestymisen mahdollisuuksia kaikille nostamalla yrittäjyyskasvatus framille, Koikkalainen koostaa.

Tulevaisuus tehdään tämän päivän valinnoilla – minkä valinnan sinä teet?

Julkaisun löydät:
https://www.keski-suomenkokoomus.fi/uusi-aalto-2-19/2019/03/02/tervetuloa-tulevaisuuden-tyoelama/

Samoilta sivuilta löydät myös muiden kokoomusehdokkaiden kirjoituksia. Suosittelen tutustumaan!

Tulevaisuus tehdään tänään

Seuraavana kirjoitukseni julkaistiin Suur-Keuruussa 28.3.2019.

Vaalipaneelista toiseen olen törmännyt raikkaisiin tuulahduksiin menneisyydestä. Olen kuunnellut lukuisia puheenvuoroa työstä, työllistämisestä ja koulutuksesta, joissa toistuu sama teema: pysyvyys. Pitää saada ihmisille vakituisia työpaikkoja, pitää perua aktiivimalli, pitää perua koulutusleikkaukset. Kekkosen jälkeen Suomessa ei kuulemma ole johtajia ollutkaan. Tehtyä ei saada tekemättömäksi, eikä menneisyys palaa. Ilmastokeskustelu on sentään asia, jossa aikajänne ulottuu yli vaalikausien. Osaamisesta kohkataan paljon, mutta lähinnä keskitytään suojelemaan nykyrakenteita, turvaamaan pysyvyyttä. Nyt koulunsa aloittaneet lapset käyvät työssä 2070-luvulla – millaisia taitoja me heille opetamme? Miltä näyttää työelämä 2050-luvulla? Pitkät työurat ja puhdas nousujohteisuus samoilla työpaikoilla ovat AY-liikkeiden propagandaa, ihanne menneisyydestä, joka vaatii ravistelua. Edes 1990-luvulla syntyneet eivät halua työuriltaan pysyvyyttä, vaan merkityksellisyyttä, niin minkä ihmeen takia roikumme tässä menneisyyden ihanteessa? Nyt tarvitaan rohkeutta uusiin avauksiin, uusiin kokeiluihin koulutussektorilla, digiloikkaa korkeakoulutukseen ja osaamisen kehittämisen suunnanmuutosta.

Yksi suunnanmuutos voidaan tehdä 2. asteella. Lisätään oppisopimuskoulutusta, joka tapahtuu työpaikoilla. Työpaikoille kehitetään malli työssäoppijoiden valmentajista. Ammatilliset opettajat tukevat työpaikkavalmentajien työtä ja ohjaavat oppilaita. Jatko-opintovalmiuksia varten luodaan teorian siltaopinnot, jotka voidaan suorittaa työuran missä tahansa vaiheessa. Tällöin teoriaa opiskellaan,  kun siihen on sisäistä motivaatiota ja teoriaopinnot ovat jatko-opintoja varten aina ajantasaiset.

Korkeakoulutus voidaan digiajassa tuoda jokaiseen kotiin ja kylään. Korkeakoulut tarvitsevat vahvemmat kannusteet ja rahoitusmallien uudistuksen, jotta täydennyskoulutusmahdollisuudet saadaan maakuntien joka kolkkaan, samalla voidaan kyseenalaista korkeakoulujen keskittämisen tarve ja seiniin sijoittaminen. Tutkintouskovaisuudesta on luovuttava ja osaamisen kehittämiseen löydettävä keinoja. Tulevaisuudessa työn ja opintojen rajapinnat hämärtyvät, kun osaamista päivitetään ja suunnataan joustavasti tarpeen ja intohimojen mukaan.
Muutokseen ei pidä vain sopeutua, vaan siitä on maaseutukunnissa opittava ottamaan kaikki irti! Edessämme on monien mahdollisuuksien tulevaisuus, jos vain siirrämme katseemme peräpeilistä eteenpäin.