Soteasemia, terveysbusseja ja lähipalveluita

Eilisessä (18.1.) MTV:n puheenjohtajatentissä käytiin kiivasta keskustelua. Puheissa vilkkuivat termit ”soteasema”, ”terveysbussi”, ”lähipalvelut”, ”perustason” palvelut. Lähipalvelut ovat kaikkien puheissa, enkä tiedä, että kukaan olisi niitä vastaan. Ensimmäisellä valtuustokaudella tuskin nähdään mitään kovin dramaattisia muutoksia perusterveyden palveluverkkoon. Lähipalveluiden säilyminen ei tule olemaan kenenkään ansiosta, eikä väheneminen syytä. Tämä on näkemykseni. Mihin se pohjaa? Tähän on mielestäni kolme perustavaa laatua olevaa syytä: toimitiloihin liittyvät vuokraussopimukset, tietopohjan rakentaminen päätöksentekoon ja hyvien käytänteiden selvittäminen.

Siirtymäkauden asetuksilla hyvinvointialueen ja kuntien yhteistoiminnasta tullaan määrittelemään myös kiinteistöjen ja toimitilojen vuokrauksen ehdot ja kustannukset. Asiasta voi lukea vaikkapa Keuruun kaupunginhallituksen esityslistasta 17.1.22:

Keuruun lausunto asetuksesta kunnan ja hyvinvointialueen välisen siirtymäkauden vuokrasopimuksen vuokran määräytymisestä vuosina 2023 – 2026

Asetusluonnoksessa sopimukset jaetaan kahteen kastiin: A) SOTE-toiminnassa käytetyt tilat (esim. terveyskeskukset, neuvolat, yms), jotka ovat sairaanhoitopiirin/kuntayhtymien ja kuntien välisiä sopimuksia tällä hetkellä. Nämä sopimukset siirtyvät suoraan. B) Kunnan järjestämän toiminnan tilat, kuten vaikkapa palveluasumisen yksikköjä. Sopimusaika on 3+1 vuotta, eli käytännössä ensimmäinen valtuustokausi. Näin ollen mitä suuremmissa määrin kuntien (tai ykistyisten) omistamissa, mutta HVA:n vuokraamissa kiinteistöissä tullaan järjestämään ja kehittämään toimintaa jatkossakin. Koska tiloista maksetaan, yritetään niistä varmasti maksimoida hyöty, sen pitäisi olla päivänselvää.

Päätöksenteko palveluverkon supistamiseksi tarvitsee myös vankan tietopohjan: tarvitaan yhteismitallista kustannuslaskentaa, vertailutietoja, väestörakenteen tietoja, ennakoitavuutta ja selvityksiä erilaisten toimintatapojen vahvuuksista ja mahdollisuuksista. Hyvien käytänteiden levittämistä ja kokeilevaa kehittämistä tehdään toivottavasti ennen kuin mistään isommin sammutellaan valoja. Tiedämme kaikki, että kerran supistettua palveluverkkoa on äärimmäisen vaikea saada laajennettua uudelleen.

Digipalveluiden kehittäminen on varmasti yksi trendi, joka vahvistuu myös Keski-Suomen hyvinvointialueella, toivottavasti. Jokin terveys-/hyvinvointibussikin toivottavasti nähdään. (Harkimoa tönittiin tentissä, että ei ne bussit miljoonaa maksa. Mutta jos uusi iso hyvinvarusteltu bussi maksaa 400 000 €, niin kustomoitu terveysbussi maksaa vähintään sen puoli miljoonaa) Kuitenkaan kovin pääomaintensiivisiä palveluinnovaatioita ei ympäri maakuntaa ensimmäisellä valtuustokaudella nähdä, sillä varojen niukkuus ohjaa työtä. Suurin ratkaistava investointi on aiemminkin mainitsemani asiakas- ja potilastietojärjestelmä, jonka rahoitus on ratkaisematta myös.

Ainoiksi syyksi supistaa palveluja ja palveluverkkoa jää työvoiman saatavuus ja päällekkäiset palvelut. Jos esimerkiksi riittäviä tiimejä ei saada rakennettua eri kuntiin. Palveluverkon päällekkäisyyksien en usko koskevan kuin Jyväskylää. Sitten tullaankin taas siihen, että mitäpä tyhjillä tiloilla tehdään? Muuta kuin maksellaan?

Nämä sopimukset kokonaisuudessaan osoittavat, millaisia haasteita uusi alueorganisaatio jättää kunnille. Mitään selvyyttä ei vielä ole, tuleeko valtio jollakin tapaa kompensoimaan omistamisen riskejä kunnille, mikäli asetus jättää kunnat kiinteistöjen omistajina lapsipuolen asemaan. Erityisesti nyt on riskinä, että sote-kiinteistöjään hyvinhoitaneet kunnat joutuvat maksumiehiksi. Toivottavasti olen väärässä. Uudistus ja mahdolliset kustannushyödyt on kyllä melkoista silmälumetta veronmaksajille, jos sote-toimintojen kaikki vastuut eivät aidosti siirry hyvinvointialueille.

Toinen haaste kunnissa liittyy tukipalveluiden henkilöstöön. Kunnissa joudutaan kovassa aikapaineessa erottelemaan tukipalveluissa toimivien henkilöiden työpanoksen jakaantumista sotepalveluille muista kuntiin jäävistä palveluista. Tyypillisimmät haasteet ovat siivous- ja keittiöhenkilöstössä sekä kiinteistönhoidossa. Isoissa keskuskeittiöissä on voitu valmistaa aterioita sekä sivistykseen, että sotepuolelle. Osassa varmasti myös hallinnon henkilöstölle. Ketkä siirtyvät ja ketkä jäävät? Ja jääkö kuntaan riittävästi osaajia? Ei ali- eikä ylimiehitystä. Etenkin kun tukipalveluiden henkilöstöä ei juuri työmarkkinoilla ole tarjolla.

Hyvinvointialueelle ratkaistavaksi jää, miten nämä eri kiinteistöjen tukipalvelut jatkossa hoidetaan. Onko eri toimipisteissä omaa HVA:n henkilökuntaa? Perustetaanko kuntien kanssa yhtiöitä, joka tarjoaa palveluita paikallisesti? Roudataanko ruokaa ja henkilöstöä ympäri maakuntaa? Nämä ovat avoimia kysymyksiä, johon valtuusto joutuu pikaisesti vastaamaan. Hallituksella lainsäädäntö on vielä kesken ja esitys on lausuntokierroksella. (Keuruun kh 17.1.22)
Kuntaliitto esittää kolmen vuoden siirtymäaikaa, mikä käytännössä tarkoittaa, kunnilla on kolme vuottaa aikaa selvitellä ja rakennella julkisesti omistettuja yhtiöitä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto esittää siirtymäajaksi yhtä vuotta lausuntopalvelussa jättämään lausunnossa. Tämä on mielestäni kannatettava esitys.

Ymmärrän kuntien tuskan nopeasta aikataulusta, mutta mielestäni kolmen vuoden jatkoaika on liian pitkä. Se on myös liian pitkä aika hyvinvointialueiden näkökulmasta. Se tarkoittaa käytännössä, ettei ensimmäisen valtuustokauden aikana ole kannusteita kokeilla erilaisia järjestelyjä tukipalveluiden järjestämiseen. Sen sijaan tämä tarjoaa erinomaisen otolliset olosuhteet rakentaan sidosyksikköyhtiöitä, avoimen kilpailutusmenettelyn sijaan.

Hyvinvointialueiden tulisi tukea reilua kilpailua ja välttää siirtymästä tuotantosektoreille, jotka eivät ole sen ydintoimintoja. Samaa tulisi pohtia kunnissa. Olisiko vaikkapa ruokapalveluille yksityisiä tuottajia? Joka kunnassa tämä ei kenties olisi vaihtoehto, mutta joka kunnassa asiasta voidaan keskustella.

Tehokas hallinto ei synny itsestään

Tässä Keskisuomalaisessa (18.1.2021) julkaistu mielipidekirjoitukseni. Kirjoitus on julkaistu myös Suur-Keuruun verkkolehdessä.

Uuden hyvinvointialueen startatessa nousee keskiöön hallinnon rakentaminen. Ensimmäinen valtuustokausi tulee olemaan uuden luomista, testaamista ja säätämistä. Nyt valittava valtuusto tulee lukitsemaan pitkäksi aikaa hallinnon rakenteet ja kustannuskehikon. Hallinto ei missään nimessä automaattisesti kevene tällä uudella mallilla, jakkarat vain siirtyvät uuteen organisaatioon. Tämä on jo nähtävissä poliittisilla paikoilla. Esimerkki: tällä hetkellä poliittisia jakkaroita ylikunnallisissa organisaatioissa on n. 150 kpl. Aluevaltuutettuja valitaan 69 kappaletta. Jos lautakuntia tulee 5 kpl, jossa kussakin 13 henkeä, syntyy poliittisia paikkoja 134 kpl! Ja tämä 5 lautakuntaa on aivan todella maltillinen arvaus, miljardin budjetissa riittää jaettavaa. Jotta varsinainen virkamieshallinto kevenee, pitää luopua jostakin, mitä nykyisin tehdään. Johtokuntien kokousten väheneminen ei vielä hallintotaakkaa kevennä.

Tehokas hallinto ei siis synny itsestään, vaan se vaatii tiukkaa tavoiteasentaa hallintomalleja ja johtamisjärjestelmää luodessa. Pitää muistaa, että valtuusto ja lautakunnat kehittävät toimintaa strategian tasolla: tavoitteet, seuranta, mittarit ja budjetti. Kukaan valtuutettu ei toivottavasti sotkeennu operatiiviseen kehittämiseen, vaikka siihen monella sote-ammattilaisella olisikin substanssiosaamista. Valtuutetuilta vaaditaan siis ensisijaisesti strategista osaamista ja näkemyksellisyyttä. Kykyä kysyä ja kyseenalaistaa. Tarvitaan rohkeutta vaatia uusia toimintatapoja, ymmärrystä maakunnan moninaisuuteen ja maailman muutokseen.

Yksi suurimmasta päätöksistä, jonka uusi valtuusto tulee tekemään on asiakas- ja potilastietojärjestelmän hankinta. Järjestelmän valinta ratkaisee tuleeko hyvinvointialueesta älykäs. Järjestelmään voidaan kymmenessä vuodessa upottaa sata tai satoja miljoonia. Valinta vaikuttaa lähes jokaisen 10 000 työntekijän arjen työhön, sen tehokkuuteen ja mielekkyyteen. Kannattaa siis äänestysvalintaa tehdessä miettiä, haluaako resurssien suuntautuvan hallintoon vai hoitoon. 

Älykäs hallinto – osa 4: luovia ratkaisuja oman laatikon ulkopuolelta: Case Aiwo Digital

Älykäs hallinto osaa hyödyntää olemassa olevia teknologioita, eikä kuvittele, että kaikki viisaus ja ratkaisukyky asuu omassa organisaatiossa. Uusia ratkaisuja etsitään aktiivisesti ja yhteydet ulkomaailmaan ovat auki.

Otetaanpä esimerkki nykyisestä seututk:sta. Päättäjänä saamme ristiriitaista tietoa: Seututk:n mittarit osoittavat, että kaikki menee paremmin kuin hyvin, puhelinpalvelu voi olla vähän välillä ruuhkautunut, soittopyynnöt eivät ole tulleet perille, mutta ongelma on ratkaistu operaattorin kanssa. Mittarina on takaisinsoittoviive, joka on kehittynyt suotuisasti.

Mistä tuo mittari kertoo? Se ei kerro muusta kuin siitä, että asiakkaan jättämään soittopyyntöön on vastattu ajassa X, joka täyttää asetetun laatukriteerin. Se ei kerro, soittiko asiakas alkuukaan oikeaan paikkaan tai tuliko asia kerralla kuntoon. Asiakaskokemusta ei tällä hetkellä mitata systemaattisesti, joten tuota tietoa ei ole käytettävissä.

Päättäjänä saamme asiakaspalautetta: takaisinsoitot viipyvät ja lääkäriin ei pääse. Mihin uskoa? Voisiko asiakaspalautteessa olla kyse asiakaskokemuksesta ja seututk:n mittaamisessa kyse häiriökysynnästä? Seututk:n omat mittarit kertovat oman totuutensa ja asiakkaan kokemus toisen totuuden, kukaan ei ole väärässä, mutta kokonaiskuva on sumun peitossa.

(Häiriökysyntä suomeksi: Onko sinulle joskus sanottu puhelimessa, että olet soittanut väärään paikkaan väärästä asiasta? Sait ehkä asiakaspalvelijan kiinni, mutta asiasi ei ratkennut. Tätä mm. on häiriökysyntä.)

Älykäs hallinto hyödyntää luovia ratkaisuja, joita syntyy oman organisaation ulkopuolella. Jyväskyläläinen Aiwo Digital Oy on kehittänyt menetelmiä ja teknologiaa häiriökysynnän tunnistamiseen ja kitkemiseen. Menetelmien tavoitteena on aidosti kehittää organisaation tehokkuutta. Seututk:n esimerkki on osoitus näennäistehokkuudesta, mittarille määritelty vaatimustaso on näennäisesti tehokkuuden aikaansaamaa, mutta todellisuudessa käytännön kuormitus ei ole vähentynyt mihinkään, jos hoitajien aika menee turhien takaisinsoittojen perkaamiseen.

Nykytilanne on valitettavasti se, että häiriökysyntä kuormittaa valtavasti terveydenhuoltoa. Seututk:n jatkuvat ilmoitukset ja jonotuksen aikaiset ilmoitukset ”soita sinne tai tuonne, jos asiasi koskee sitä tai tätä” kertovat nimenomaisesti epäonnistuneesta asiakaskokemuksen ohjaamisesta ja asiakasviestinnästä.

Ote Seututk:n sähköpostiviestistä 11.1.2022

Ratkaisuja on olemassa. Miksi niitä ei ole jo hyödynnetty?

P.S. Suosittelen lämpimästi lukemaan Aiwo Digitalin blogin, jossa Hermanni Hyytiälä kuvaa menetelmiä ja ratkaisuja. https://aiwo.ai/fi/blogi/hermanni-hyytiala-hairiokysynta-syntyy-palveluorganisaatio-mitata-tuottamisen-tehokkuus-organisoituminen-tuotantolahtoisyys/

Kauppalehti 20.10.2021: Aiwo Digital Oy:n kehitysjohtajan Hermanni Hyytiälän haastattelu

Vaalikoneet kootusti

Haluatko lukea vaalikonevastauksiani?
Tässä linkit:

Ylen vaalikonen Emilia Koikkalainen

Suur-Keuruun ja Aamulehden vaalikone

Helsingin Sanomien vaalikone on sama kuin Surkkarin, (Sanomaa molemmat), jotta jotain kysymyksiä on extraa.

Iltalehden vaalikone. En aivan tajua tuota logiikkaa ja missä avoimet vastaukset näkyvät….

Keskisuomalainen

Näin, ole hyvä!

Älykäs hallinto – osa 3: Aster 2.0

Mitä pitäisi ottaa huomioon, kun siirrytään rakentamaan uutta asiakas- ja potilastietojärjestelmää?

Syksyllä Aster-mediamyrskyn pyöriessä pyrin pääsemään kartalle tilanteesta niin hyvin kuin maallikolle on mahdollista. Keskiöön nousivat huomiot:

1. Teknologiamarkkina vaikuttaa olevan jonkinlainen oligopoli, eli valmiita järjestelmiä on vain muutamia globaalisti tarjolla, mikä tarkoittaa, ettei Keski-Suomen kokoisen hankintaorganisaation kynnet pitele kovinkaan pitkälle järjestelmätoimittajien neuvotteluissa. Markkinatalous ei toimi kokonaisjärjestelmähankinnassa. Tämä tarkoittaa, että jo valittaessa tapaa hankkia järjestelmä tehdään suuri strateginen valinta, joka vaatii oma riskianalyysinsa. Asterin horjuessa esiinnousivat erilaiset tavat järjestelmän kehittämiseksi:

a) ESKO, julkisesti omistettu yhtiö, jonka kehittämiseen ja käyttämiseen voisi osallistua osakkaana. Hyvinä puolina olisi ainakin kotimainen kehitystyö ja toimintaympäristöosaaminen. Tärkeimmäksi nousee kuitenkin omistajaohjauksen mahdollisuudet. Omistajana intressi järjestelmän kehittämiseen terveydenhoidon ja sosiaalityön prosesseja palvelevaksi ja kustannussäästöjä tuovaksi on ilmeinen. Omistamisesta ja yhtiön kehittämisestä ei saa kuitenkaan tulla itseisarvo, vaan sen on palveltava välinearvolla omistajaa.

b) kilpailutettu järjestelmä, kuten suomalainen Saga (Mediconsult Oy:n) järjestelmä. Jos päädytään uudelleen kilpailutukseen kokonaisjärjestelmähankinnasta, on kustannussäästötavoitteisiin otettava uusi näkökulma. Jos järjestelmän tavoitteena on tehostaa toiminnan prosessaja ja saada täten aikaan kustannusten nousukehityksen pienentymistä (ei siis oikeasti säästöjä, vaan pienempiä kustannusnousuja), niin mukaan on otettava toimija, jonka ”ainoa” tehtävä on vahtia järjestelmäntoimittajan kehitystyötä. Korkean osaamisen yhtiölle kannattaa maksaa 10 miljoonaa, jos halutaan saada aikaan 100 miljoonan säästöt.

c) ketterin menetelmin kehitetty uusi järjestelmä tms
Kaikki tavat on perattava läpi, Aster-hankkeessa on varmasti tarveanalyysia, joka on edelleen käyttökelpoista.

2. ”Jos joku sanoo, että meillä on sellainen sopimus, jolla hinnat on lukittu kymmeneksi vuodeksi, älä usko.” Teknologia-alalla toimivilta asiantuntijoilta tuli selvä viesti, sopimukset ovat reikäjuustoja, joita voidaan kiertää eri tavoin.

3. Käytettävyys ratkaisee menestyksen. Surullisen kuuluisa HUS:n Apotti-järjestelmä on saanut rankka palautetta heikosta käytettävyydestään. Heikko käytettävyys on mm. sitä, että yksinkertaisen hoitotoimenpiteen tuominen järjestelmään vaatii tarpeettomia klikkauksia, joita ei kuitenkaan hyödynnetä mittaroinnissa. Seurannallakin on raja-arvonsa.

4. On tunnistettava ja tunnustettava, että kun ostetaan valmista järjestelmää, ostetaan olemassa moottori ominaisuuksineen. Räätälöinti tehdään vanhan päälle. Samalla saadaan todennäköisesti myös ominaisuuksia, joita ei ole haluttu tai ei tarvita. Sen vuoksi on olennaista, minkäläiseen toimintaympäristöön järjestelmä on alunperin kehitetty. Cernerin järjestelmästä keskusteltaessa esiinnousi juuri riskit siitä, että järjestelmä on luotu pohjoisamerikkalaiseen toimintaympäristöön. Siellä laskutusperusteet ja seurantatarpeet hoidossa ja vakuutuspohjaisessa maksujärjestelmässä ovat aivan erilaiset. Apotissa on nähtävissä juuri tätä problematiikkaa. Klikkausten määrä nousee ja datan määrä kasvaa, sellaisenkin, jota ei tarvita.

5. Kaikki haastattelemani teknologia-alan asiantuntijat totesivat, että Suomesta löytyy maailman paras teknologiaosaaminen järjestelmän kehittämiseksi. Usean mielestä myös julkisesti omistettu ESKO on hyvä vaihtoehto, sillä omistaja-ohjauksella saadaan lisäarvoa verorahojen käyttöön. Osaaminen ja kehitystyön taso riippuu siitä, keneltä varsinainen kehitystyö (eli osaaminen) ostetaan.

Älykäs hallinto – osa 2: mielummin näin

Jos tuossa ensimmäisessä osassa nostin esiin epäkohtia, niin pohditaan seuraavaksi mihin pitäisi kiinnittää huomiota, tässä vain muutamia nostoja:

  1. Hallintosäännössä on otettava huomioon KSSHP:n selvityksissä esiinnostettuja heikkouksia: valvonta- ja riskienhallinta. Johtajien vastuunjako. Nimeämistapa (”yksi yli yhden” -periaate)
  2. Projektien erilliset ohjausryhmät, joissa tulee olla riittävä asiantuntemus, myös organisaation ulkopuolelta.
  3. Valtuustolle tuottava tietoa vaihtoehdoista valmistelun aikana. Tietoa on oltava saatavilla myös julkisesti.
  4. Talousseuranta on oltava ennakoivaa

Uudessa organisaatiossa hallintosäännön rakentaminen tulee olemaan haastava tehtävä. Hallintosäännön kehittämisen on oltava systemaattista ja toiminnan arvioinnissa tarkastuslautakunnalla tulee olemaan luonnollisesti merkittävä rooli. Näin suuressa organisaatiouudistuksessa on myös hyväksyttävä, ettei hommat tule menemään ensimmäisellä putkeen. Nyt tullaan luomaan jotain aivan uutta, joten korjauksia ja säätöä hallinnon prosesseissa on siedettävä. Sen vuoksi seuranta ja arviointi on tärkeää.

Älykäs hallinto – osa 1: Ei näin

Mainitsen esitteissäni ja mainoksessa, että Keski-Suomen hyvinvontialueelle tarvitaan tehokas ja älykäs hallinto. Mitä tällä tarkoitan? Käydäänpä hieman läpi Aster-hanketta ja raapaistaan myös Sairaala Novan ylityksiä. Virheistä on otettava opiksi.

Älykäs hallinto edellyttää ennen kaikkea toimivia järjestelmiä. Aster-hanke kaatui omaan mahdottomuuteensa – ei tavoitteiden vastustukseen, vaan heikkoon hallintoon ja huonoon johtamiseen. Vuoropuhelu valitettavasti oli täysin riittämätöntä hallinnon ja maksajien (eli omistajakuntien) välillä. Olen itse ollut alusta lähtien sosiaali- ja terveystietoja yhdistävän asiakas- ja potilastietojärjestelmän kannalla. Koko hanke oli alusta lähtien vastatuulessa ja tietojen ristituli oli melkoista. Nyt jälkiviisaasti voi todeta, että koko hankkeen viestintä oli epäonnistunutta. Yleensä luottamusmiehenä pitää voida luottaa virkamiesvalmisteluun. Tässä projektissa luottamus oli koetuksella alusta lähtien. Luvut, tavoitteet, esitellyt keinot ja toimintavat olivat vaikeaselkoisia ja epämääräisiä. Koko homma oli kaatua alkumetreillä vuonna 2018, koska summat olivat niin epäselviä. Tuolloin kuitenkin kunnissa päättäjät ymmärsivät, että järjestelmä tarvitaan ja rakentaminen tulee vaatimaan vuosia. Hanke polkaistiin kuntien siunauksella, mutta talousvarauksilla, käyntiin. Asiasta voi lukea vaikkapa Keuruun valtuuston pöytäkirjasta: http://www.keuruu.fi/ptk/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=20213259-4

Poliittinen päätöksenteossa on aina maallikkoja (tämä on osa demokratiaa) ja siksi asiat on kyettävä selittämään auki ja vääntämämään rautalankaa ja ratakiskoa. Sairanhoitopiirin johdolle tämä kävi ylivoimaiseksi ja tästä syystä kolme vuotta hankkeen aloituksesta kunnat kokosivat näkemyksensä ja osoittivat epäluottamuksensa sairaanhoitopiirin johtoon ja johtajaan. Tästä syystä Kinnunen joutuu ulos ja Leila Lindelliä ei spekuloinneista huolimatta valittu maakuntahallituksen puheenjohtajaksi, vaan tehtävän sai Tahvo Anttila. Kinnusen eroilmoituksesta ei ole ainakaan tähän päivään menessä (12.1.) annettua tietoa, vaikka hänen vuosilomansa on lehtitietojen mukaan päättynyt vuoden loppuun. https://yle.fi/uutiset/3-12219303

Sairaanhoitopiirin hallitus on esittänyt 13.12. kokouksessaan tilapäisen valiokunnan nimeämisestä valtuustolle. https://www.ksshp.fi/download/noname/%7BE858E6E8-A91D-4556-BC00-335015FE441E%7D/77268 Jos Kinnunen toimii samalla tavoin kuin muut egonsa loukanneet johtajat, emme näe eroilmoitusta kuin juuri ennen seuraavaa valtuuston kokousta (aikataulun mukaan 25.2.). Valtuusto päättää tilapäisen valiokunnan nimeämisestä, jos valiokunta nimetään, ei Kinnunen ole enää oikeutettu 12 kk:n palkkaan. Toivon todella olevani väärässä ja että eroilmoitus on jo jätetty.

Älykäs hallinto myös panostaa johtamiseen. Ihmisten johtamiseen. Järjestelmät ovat osa hallinnollisia prosesseja ja tuottavat dataa päätöksenteon tueksi ja ohjaavat toimintaa, antaen arvoja valituille mittareille. Mutta ne eivät korvaa johtamisosaamista. Organisaatiot kehittyvät vain, jos ihmiset organisaatiossa kehittyvät. Aster-keissistä tehty EY:n selvitys ja Novan budjettiylityskohua seurannut KPMG:n selvitys kertovat molemmat karua kieltään huonosta johtamisesta.

EY:n selvitys on ollut julkisesti saatavilla shp:n hallituksen kokouksen 7.12.2021 esityslistassa. Pöytäkirjasta selvitystä ei enää löydä. (Avoimuus olisi yksi osa älykästä hallintoa ja demokraattista päätöksentekoa.) Tässä pari huomiota:

  1. Valtuuston mahdollisuudet kyseenalaistaa valmistelua ovat olleet heikot. Valtuustolle asiat esittelee hallitus.
Kuvakaappaus EY:n raportista, s. 6

2. Hallituksen vastuu. EY:n selvityksestä käy kirkkaasti ilmi, että hallitus on epäonnistunut tehtävässään valvoa Aster-projektia.

EY:n selvitys, s.7
EY:n selvitys, s.10
EY:n selvitys s. 11
EY:n selvitys s.15

Selvitys vain vahvistaa sitä, että kuntien osoittama epäluottamus johtoa kohtaan on ollut täysin perusteltua. Hankkeen keskeyttämisen takana ei ole ollut mitään impivaaralaisia voimia tai aluevaalipolitikointia, vaan yksiselitteisesti huonoa johtamista, epäonnistunutta viestintää ja heikkoa hallintoa. Sairaanhoitopiiriä on johtanut Juha Kinnunen ja hallitusta Leila Lindell (kesk.).

Nämä samat ongelmat nousevat esiin jo KPMG:n tekemässä selvityksessä Novan budjettiylityksistä. KPMG:n raportti on valtuuston pöytäkirjan 1/2021 liittenä: Avaa pöytäkirja.

Tässä muutama kuvakaappaus:

Talousseuranta Novan ylitysten osalta on ollut erittäin heikkoa:

KPMG:n selvitys s.15

Hanketta ei ole johdettu lainkaan ohjausryhmissä, vaan niissä on keskitytty (hankkeen mittakaavassa) kapeisiin substanssikysymyksiin.

KPMG:n selvitys s.17

Erityisen harmillista on, että tässä tammikuussa 2021 julkaistussa selvityksessä annetaan suora kehitysehdotus Aster-hankkeen hallinnointiin. Kehitysehdotusta ei kuitenkaan ole noudatettu.

KPMG:n selvitys s. 5

Ei siis ihme, että Aster-hankkeesta vedettiin töpseli ja sairaanhoitopiirin johtajan alta kaatui jakkara. Ei näin.

Miksi olen lähtenyt politiikkaan?

Minulla on kaksi vahvaa, sisäistä ajuria:
vastuuntunto ja kotiseuturakkaus.

”Jotta Keuruu on olemassa minunkin jälkeeni”

Minulla on halu parantaa maailmaa, sisäinen motivaatio ja tunteen palo. Keski-Suomi on ollut minulle aikanaan lähtöpiste vaikuttamisen polulle. Paluumuutettuani Keuruulle minua pyydettiin mukaan Keski-Suomen kauppakamarin ja Keski-Suomen Yrittäjien hankkeen ”Yritysten Taitava Keski-Suomi” ohjausryhmään. Tuossa ohryssä tajusin, mikä voima ja vahvuus Keski-Suomella on koko maakunnassa. Ei siis vain maakuntakeskuksen menestys, joka luo maakunnan muihin kuntiin imua, vaan nimeomaisesti MAAKUNNAN vahvuus. Symbioosi kulkee molempiin suuntiin. Kuulin tässä juuri mainion analogian maakuntakeskus-maakunta keskinäiseen symbioosiin: ”Juna tarvitsee veturin kulkeakseen. Veturi voi kyllä ajella yksikseen, mutta ei siinä mitään järkeä ole.”

Mutta takaisin vaikuttajan polkuun: kuten blogissakin olen kirjottanut, varsinainen vaikuttajakouluni on ollut nuorkauppakamari, tuon harrastuksen parissa vaalit ja vaalivalmennus ovat olleet henkilökohtaisia prässejä, jotka ovat valmistaneet minua politiikan tekemistä väistämättä seuraavaan julkiseen mankeliin.

Kamarimaailmassa ja yrittäjäjärjestössä olen aina ollut tekijä, ruohonjuuritason vaikuttaja. Ja tosiasiahan on, että muutos tapahtuu aina vasta käytännön tekoina. Voimme rakentaa suunnitelmia ja tiekarttoja, mutta vasta aktiiviset teot ratkaisevat muutoksen suunnan.

Kysymys, jota olen pohtinut on: tarvitsenko onnistumisia, isoja voittoja motivaation ylläpitämiseen? Vastaus on: en. Jos siis ajatellaan, että voisin paukutella henkseeitä jostain yksittäisistä asioista tai ideoista, että minäminäminäminiä sain aikaan. Minunminunminun idea. On selvää, että olen ollut antamassa syötteitä muutokseen tai kehittämässä asioita, mutta lopputulokset ovat usein osiensa summa – yhteistyössä syntyy paras lopputulos. Olennaisempaa on siis se, että miten asioita tehdään ja suunta, johon asioita viedään. Ei se, saanko minä niistä sulan hattuun.

Etsikkoaikoja?

NYT. Tällä hetkellä, kun vaalit ovat tulossa on tietysti aina hyvä varmistaa omat lähtökohdat. Käyn sisäistä pohdintaa prioriteeteista ja arvoista. MItä annettavaa minulla on? Millä vaikuttamisen tasolla ja tavalla voin parhaiten antaa? Yksi pohdinta, johon palaan aina aika ajoin on, että pitääkö vaikuttaminen tehdä omalla naamalla? Tällä tarkoitan pohdintaa siitä, että olisinko vahvempi pelaaja jossain toisessa roolissa kuin näkyvänä päättäjänä? Koen meinaan välillä, että asiat luiskahtavat aivan sivuraiteille, kun mennään poliittiseen julkisuuteen. Toistaiseksi olen kuitenkin kokenut, että ehkäpä poliitikassa on nimenomaan hyvä olla päättäjänä, joka ei välittäisi olla itse julkisuudessa.

Mihin haluaa vaikuttaa?

  • Keuruun tulevaisuus. Koko Keski-Suomen maakunnan tulevaisuus.
  • Kilpailuneutraliteettikysymykset.
  • Hyvä hallinto, vastuullinen verorahojen käyttö

Näihin. Miksi? Koska vastuuntunto ja kotiseuturakkaus.