Lielahden Autokeskus Oy – vihreän siirtymän pioneeri Keurusseudulla!

Ai että tänään oli makoisa päivä! Sain Keurusseudun Yrittäjien puheenjohtaja kutsun Lielahden Autokeskuksen sähkökuorma-autojen konversiotehtaan tiedotustilaisuuteen. Pääsin tutustumaan yrittäjä Mikko Leppälahteen, joka on melkoinen pioneeri ja työmyyrä. Ja mikä elämasenne. Ollapa itsekin seitsemänkymppisenä yhtä eteenpäin katsova riskinottaja! Takana on 40 vuotta autojen “ropaamista” ja mm. kaasukuorma-autojen maahantuontia. Ja maailmalla kulkiessaan Mikko oli havainnoinut, että suurkaupunkien jakeluautot eivät täytä tiukkenevia normeja. Hän ryhtyi asiaa tutkimaan ja selvittämään. Muutaman yhteydenoton ja olemassa olevan verkoston kautta syntyi laajempi osaamisverkosto ja sähkökuorma-autojen konversiotehtaan ideointi lähti käyntiin.

Voit lukea asiasta vaikkapa: https://koneporssi.com/kuljetuskalusto/sahkokuorma-autojen-konversiotehdas-keuruulle/

Nyt ollaan tässä päivässä. Lielahden Autokeskus starttaa yhteistyössä Ely-keskuksen, Tampereen ammattikorkeakoulun ja Gradian kanssa rekrytoinnin, jossa etsitään 10 uutta osaajaa yrityksen tarpeisiin. Kun luo uutta, on luotava uutta alusta lähtien. Osaajia ei löydy, vaan ne on tehtävä. Koulutustarve kuvastaa hyvin kokonaiskuvaa. Tässä on syntymässä uusi ekosysteemi. Systeemi myös disruptoi olevassa olevaa markkinaa, kustannusoptimointi käyttökulujen suhteen edellyttää myös uudenlaisia toimintamalleja kuorma-autojen ostajille. Oli kiinnostavaa kuulla TAMK:n projektipäällikön Jukka Pellisen kokemuksia kuorma-autojen kehitystyöstä ja käyttökokemuksia Italiasta.

Suurin syvyys tässä hankkeessa tulee tästä ekosysteeminen alkupamauksesta. Se, että yrittäjä Leppälahti saa tehtaan käynnistymään ja ensimmäisen rekryporukan sisään ja ensimmäisen auton hihnalle on jäävuoren huippu. Ympärille syntyy eittämättä ekosysteemi, sillä ammattiliikenteen sähköistyminen on monen asian yhteistulos:

  • Kuorma-autojen RAKENTAMINEN
  • OhjelmistoTEKNOLOGIA
  • HUOLTO
  • Edellä mainittujen toimintojen kouluttaminen ja kehitys OSAAMISKESKUKSESSA
  • LATAUSINFRA (e-terminaalit)
  • Elinkaarenhallinta ja kiertotalous (millä tavoin purettavat hyödynnetään ja elinkaaren päätöksessä olevat auton materiaalit uudelleen hyödynnetään)

Näiden lisäksi on vielä muutakin liiketoimintapotentiaalia, kuten palvelut kuorma-auton valintaan. Millaisen auton kuljetusliike tarvitsee, miten kuljettajat koulutetaan optimoidaan energiankäyttöä? Nykyteknologioilla autojen seuraaminen on helppoja. Reittejä määrittämällä päästään pohtimaan, millaiset ratkaisut yhtiölle olisivat parhaita.

Puuh. Olen aika innoissani tästä! Tässä on helppo nähdä saavutettavissa oleva markkina! Yrityksellä ja yrittäjällä on paketti kasassa: pää pilvissä, mutta jalat tukevasti maassa.

Palaan asiaan vielä päästövähennysten kautta, jotka tulevat vauhdittamaan kysyntää. Mutta ai että. Tämä on sitä kestävän, vastuullisen liiketoiminnan potentiaalia, mistä olen niin useassa yhteydessä pauhannut. Ja vielä Keuruulla. Ai että.

Synnytystalkoot?

Syntyvyyden lasku huolettaa meitä kaikkia. Kai? Ainakin se huolettaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjasta kiinnostuneita.
Miten lisäämme syntyvyyttä? Vai pitääkö syntyvyyttä lisätä?
Globaalistikin syntyvyys on laskussa, mutta alueelliset erot ovat huomattavia.

Naisena, synnytysikäisenä ja lapsettomana, koen yhteiskunnallisen keskustelun hieman ahdistavana, painostavana ja monilta osin melko syyttävänäkin. Lapsiensaaminen ja perhesuunnittelu ovat erittäin henkilökohtaisia ja yksityisiä asioita, joiden valinnanvapauden eteen on tehty vuosikymmeniä (tai vuosisatoja) töitä. Tämä ei vain tunnu keskusteluissa nousevan esiin. Väestöliitto on kuitenkin pyrkinyt muistuttamaan, että lisääntymisoikeudet ovat ihmisoikeuksia, joiden toteuminen on merkittävä saavutus yhteiskuntajärjestelmässä. YK:n Kestävän kehityksen Agenda 2030 tavoite 5.6 Sukupuolten tasa-arvosta määrittää lisääntymisoikeuksia: Taata yhtäläiset mahdollisuudet seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sekä lisääntymisoikeudet kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman ja Pekingin toimintaohjelman sekä niiden arviointikonferenssien päätösasiakirjojen mukaisesti sovitulla tavalla.

Keskustelussa ääneen pääsevät kaikki eri elämän osa-alueiden äänitorvet, joiden keskeinen viesti on, että kolmekymppinen nainen on “unohtanut” tehdä lapsia. En ole tavannut yhtäkään länsimaalaista yli 20-vuotiasta naista elämässäni, joka ei olisi tietoinen biologisista tosiasioista lapsienhankinnan suhteen. Kukaan ei unohdu uraputkeen, opiskelijaelämään tai intohimoiseen harrastamiseen, niin, ettei muistaisi lastenhankintaa. Sen sijaan tiedän paljon naisia, joilla on takanaan epäonnistuneita parisuhteita, jotka ovat päättyneet lapsettomina parhaassa hedelmällisyysiässä. Syitä lapsettomuuteen on lukuisia. Kumppania ei löydy, erot ovat traumatisoineet ja usko parisuhteisiin on koetuksella, kumppanin kanssa elämäntilanteet eroavat vaikkapa ikäeron vuoksi, raskaudet keskeytyvät, työelämässä etsitään vakautta, oma tai kumppanin terveystilanne on haastava, ympäristön tila ahdistaa. Vain muutamia syitä mainitakseni. Olen itsekin eronnut 32-vuotiaana avioliitosta. Ei siinä tarvitse Einstein olla ymmärtääkseen, että lapsiluku tulee kohdallani jäämään lähes 100 % varmuudella alle kolmeen, todennäköisen lapsiluvun ollessa 0-2 välillä. Nyt 38-vuotiaana tuo luku on edelleen nolla.

Mielestäni meidän pitäisi hyväksyä naisten asemassa tapahtunut muutos:

1) valinnanvapaus ja lisääntymisoikeudet tarkoittavat myös valittua lapsettomuutta
2) lastenhankinnan keski-ikä on noussut

Voimme tukea heitä, jotka ovat valinnan tehneet lapsienhankinnasta, mutta samaan aikaan meidän tulee olla ylpeitä myös siitä, että suomalainen nainen on useimmiten siinä onnekkaassa asemassa, että hänellä on valinnanvapaus ja häneen on ladattu muitakin odotusarvoisia rooleja kuin äitiys.