1-3 miljardia vai työtä ja yrittäjyyttä?

Sanotaan, että poliitikot vaalien alla lupaavat kaikenlaista hyvää, että saisivat ääniä. Jotkut antavatkin 1-3 miljardila lupauksia. Itse en ole antanut tyhjiä lupauksia, vaikka niitä on suorastaan intetty. ”Mitäs meille lupaat?” on usein kuultu kysymys. Otetaan hieman tarkastelua lupauksista ja taloudesta.

Kokoomus on luvannut siirtää verotuksen painotusta työn ja eläkkeen verotuksesta haittojen ja päästöjen verotukseen. Eli perusperiaate: Verotetaan vähemmän sitä, mitä halutaan enemmän ja enemmän sitä, mitä halutaan vähemmän. Kannustetaan työntekemiseen ja yrittämiseen!

Kokoomus on puhunut ”työmiljardista” – jolla viitataan kokonaisvaikutukseen kevennyksistä. Kokoomus on kuitenkin myös laskenut, millä kevennykset rahoitetaan:

Täydellinen lista löytyy eduskuntavaaliohjelman talous ja veropolitiikan liitteestä, tässä esimerkkejä, joita itse haluan korostaa:

  • Lämmityspolttoaineiden ja turpeen verotuksen kiristäminen 150 milj.
  • Fossiilisten polttoaineiden energiaveropalautuksen asteittainen poisto 70 milj.
  • Tupakkaveron kiristys 200 milj. (tupakkatyöryhmän suosituksen mukaan)
  • Alkoholiveron kiristys 100 milj. (edellytyksenä viinien myynnin vapauttaminen ruokakauppaan)

Kokoomus on usein ollut ilonpilaajan maineessa, koska rahanjakaminen on huomattavasti helpompaa kuin sen tekeminen tai jakamisen estäminen. Kuitenkin kyse on vastuullisuudesta ja velanoton minimoimisesta.

Olen kuullut niin keskustan kuin vihreidenkin puhuvan ylisukupolvisesta politiikasta puolustaessaan omia menolisäyksiään tai veronkorotuksia tai uusia verolähteitä. Samaan aikaan olen kuitenkin hämmästellyt, että taloudessa ei ylisukupolvisuus kiinnosta. Jos luvataan jotakin, pitäisi vastuullisesta kertoa, millä se rahoitetaan – vai otetaanko vain ylisukupolvista velkaa?

Uusia miljardiluokan menolisäyksiä ei 75% työllisyysasteella tehdä.
Vaaliretoriikassa meillä on kaksi perusongelmaa:

  • 75 % työllisyysastetta ei saavuteta ilman konkreettisia toimenpiteitä, joilla työnteon ja yrittämisen kannusteita lisätään.
  • 75 % työllisyysasteella julkinen talous saavuttaisi tasapainon vain vaivoin.

Meillä on tiedossamme, että kasvuennusteet ovat taittuneet ja siirrymme tulevalla vaalikaudella laskusuhdanteeseen.

Itse uskon vakaasti, että Suomen Yrittäjien esittämässä Kasva Suomi -ohjelmassa tarjotaan työkaluja, joilla parannetaan kasvun edellytyksiä Suomessa. Ja nämä ovat myös työkaluja, joilla voidaan saavuttaa Kokoomuksen tavoittelema 80% asteen työllisyys.

Keskeisenä uudistustarpeena on edelleen paikallisen sopimisen lisääminen. Tarvitaan rohkeita rakenneuudistuksia, jossa toisinsopimisen mahdollistaminen on yksi elementti. Toinen elementti on oikeus lisien sopimiseen.

Meillä on Suomessa akuutti osaamisvaje, joka edellyttää työvoiman saatavuuden parantamista, tehokkaampia uudelleenkoulutuksen malleja ja työperäisen maahanmuuton lisäämistä, mm saatavuusharkinnasta luopumisesta. Parantamalla työvoiman saatavuutta saamme lisättyä kasvun edellytyksiä yhä useammalle suomalaiselle yritykselle.

Suomen Yrittäjien ohjelmasta voisin nostaa myös esiin pointin sääntelyn kehittämisestä.

Keskeisenä ohjenuorana tulisi olla ”pienet ensin” periaate.

Uusi sääntely tulisi voida toteuttaa kuormittamatta tai liiketoimintaa haittaamatta pienessä yrityksessä. Jos kuormitus on kohtuuton, tulisi käytössä olla ”mikroyrityspoikkeus”: kaikkein pienimmät yritykset jätetään sääntelyn ulkopuolelle, jos siihen on olemassa perusteita. Suomen Yrittäjien Kasva Suomi -ohjelmaan voi tutustua laajemmin täällä.

Keksin tuohon mikroyrityspoikkeukseen myös heti esimerkin. Ja vielä Kokoomuksen omasta ohjelmasta:
Verohallinnon ehdotus on online-kassajärjestelmien pakollisuus. En missään nimessä voi kannattaa ehdotusta, ilman mikroyrityspoikkeusta.

Yrittäjävähennys on noussut Rinteen Antin ansiosta otsikoihin. Olen todella huolissani, miten heikolla tolalla pääministeriehdokkaan ymmärrys henkilöyrityksistä on. Yrittäjävähennys on nimenomaisesti tasapainottanut eri yritysmuotojen verokohtelua ja kohdistunut määrällisesti kampaajiin apteekkareiden sijaan. Tässä pari juttulinkkiä: Suomen Yrittäjät marraskuulta 2018 ja Iltalehti parin päivän takaa. Miten sen nyt selkeästi sanoisi:

Yrittäjävähennys tulee ehdottomasti säilyttää.

Ja pari asiaa. Yrittäjän osingot. Muistetaan, että ne ovat palkkio riskinotosta, jos se riskinotto siis sattuu kannattamaan. Turha sitä on kadehtia, siitä vaan, jokainen yrittämään! Kannattaa myös muistaa, että osingot ovat jo kertaalleen verotettuja. Tästä voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta muistetaan nyt nämä pääpointit.

Tässä siis päällimmäiset talousterveiset, jotka kannattaa uurnille mennessä pitää mielessä. Ja käykääpä haastamassa ehdokkaita, vielä on aikaa!

Kestävä kehitys – jäätävä menestys 2/2

Huh. Vaaliralli on yllättänyt ehdokkaan ja tämän kakkososan kirjoittaminen on venähtänyt. Tässä osassa halusin käsitellä kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen edellyttämiä pääomia.

Agenda 2030 edellyttää innovaatioita laajalla skaalalla. Meidän on kyettävä ratkaisemaan ennätysvauhtia päästöjen aiheuttamat haitat, vesistönkuormitus, väestönkasvun ja kaupungistumisen aiheuttamat ruoka- ja ekologiset kriisit, infrarakentamisen haasteet, eriarvoistumisen pysäyttäminen… ja nämä kaikki erilaisissa yhteiskunnissa.

Kauppalehdessä julkaistiin 28.3.2019 mielipidekirjoitus ”Yksityistä pääomaa tarvitaan mukaan globaalien ongelmien ratkaisijaksi”. Kirjoittajina kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maa- ja metsätalousministeriöstä sekä valtiosihteeri Matti Anttonen ulkoministeriöstä.

KL debatti 28.3.2019

Kirjoituksen viesti on se sama, jonka olen vaalikentillä todennut:

Vastuullisuus vaatii pääomia.

Husu-Kallio ja Anttonen muistuttavat, että YK:n Agenda 2030 tavoitteiden edistäminen kehitysmaissa edellyttää yli 4 000 miljardia euroa vuositasolla. Kansainväliset julkiset kehitysyhteistyövarat ovat n. 130 miljardia euroa. On siis päivänselvää, ettei mikään julkistaloudellinen voima voi ratkaista ilmastonmuutosta.

Tarvitsemme politiikkaa, joka mahdollistaa innovaatiotoiminnan kaikilla mahdollisilla toimialoilla. Tarvitaan luovaa ajattelua, kekseliäisyyttä, kannustimia vastuulliseen sijoittamiseen ja valtavasti pääomia.

Sipilän hallitus on syksyllä 2018 käynnistänyt mm. kansallisen selvitystyön keke-tavoitteita tukevien rahoitusinstrumenttien kehittämiseksi. Tarvitaan uudenlaisia vastuullisen sijoitustoiminnan kannusteita, tietoa vaikuttavuudesta ja kannusteita sijoitustoiminnan lisäämiseen.

Yksityistaloudet ovat yksi ryhmä, joka voi myös lisätä sijoitustoimintaansa. Osakesäästötili on askel oikeaan suuntaan. Suomalaisessa yrittäjyydessä ja yritysverkostoissa on potentiaalia luoda globaaleja ratkaisuja maailmanmarkkinoille.

Suomalainen konepajateollisuus luo yhä energiatehokkaampia koneita ja laitteita maailmanmarkkinoille, prosessiosaaminen ja elinkaaripalveluiden tarjoaminen ovat yksi osa kiertotalousajattelua. Biotalous, jätteiden käsittely, vesiosaaminen – nämä kaikki ovat osa ratkaisua. Nämä kaikki vaativat myös perusyrittäjyyden kannusteita: toimivia rahoitusmarkkinoita, kilpailukykyistä yhteisöverotusta, joustavia työmarkkinoita ja kannusteita henkilökohtaiseen riskinottoon.

Kun siis puhumme yrittäjyyden edellytysten ja suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn lisäämisestä, puhumme myös kestävän kehityksen ratkaisuista. Meidän tulee kohdentaa verotusta haittojen minimoimiseen, mutta huolehtia suomalaisten yritysten kilpailukyvystä ja Suomesta vetovoimaisena pääomasijoittamisen kohteena.

Tarvitaan muun muassa:

  • osaamisen lisääminen: elinikäisen oppimisen kannusteita koulutusorganisaatioiden rahoituspohjaan
  • omistaja- ja sukupolvenvaihdosten helpottaminen ja vauhdittaminen, jotta saamme pidettyä pääomia suomalaisessa kasvollisessa omistajuudessa
  • sääntelykuorman ja hallinnon keventäminen: yhden luukun periaatteet käyttöön eri hallintoaloilla
  • työperäisen maahanmuuton lisääminen: prosessin ja lupien helpottaminen, akuutti osaajapula on ratkaistava
  • innovaatiorahoituksen suuntaaminen Agenda 2030 -tavoitteiden edistämiseksi
  • yhteisöveroastetta ei tule nostaa, mieluummin päinvastoin
  • liikenneinfran kehittäminen priorisoimalla hankkeita, jotka vähentävät päästöjä
  • Suomesta kiertotalouden ja energiatehokkuuden mahtimaa

Valitaan siis ensi sunnuntaina eduskunta, joka näkee kestävän kehityksen haasteet mahdollisuutena luoda uutta, parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta. Valitaan hallitus, joka näkee suomalaiset yritykset ratkaisujen tarjoajina ja luodaan meille entistä paremmat edellytykset menestyä.

Tervetuloa tulevaisuuden työelämä!

Uusi Aalto -julkaisussa kuvataan ajatuksiani tulevaisuuden työelämästä. Tämä keskustelu jää mielestäni liian vähälle huomiolle. Puhutaan koulutuksesta investointina, josta kaikki ovat samaa mieltä. Mutta mikä on se käsitys tulevaisuudesta? Onko tilannekuva tulevaisuudesta sama? Keskustelua seuratessa tuntuu, että ei ole. Koulutuskeskusteluissa esiintyvät sanat ”pakko”, ”velvollisuus” ja ”maksuttomuus”. Puhutaan ylisukupolvisesta vastuunkannosta ilmastokeskustelussa, mutta hoivassa ja koulutuskeskustelussa unohdetaan hintalappu ja eletään rohkeasti ylisukupolvisesti velaksi. Kun puhutaan työllistämisestä ”pakko” ja ”velvollisuus” muuttavat kirosanoiksi. Mihin siis oikeastaan uskomme?

Itse uskon kannustukseen, ohjaukseen ja valmentavaan otteeseen. Pakko on aina äärikeino. Uskon, että haluamme kaikki merkityksellisyyden kokemuksia. Kokemukset ovat kuitenkin aina subjektiivisia, eikä niitä voida ulkopuolelta osoittaa. Sen vuoksi tarvitsemme vahvemmin valmentavaa ja ohjaavaa otetta.

Niin, entäpä se tulevaisuuden työelämä, mitä siitä?
Tässä ajatuksiani:

Mitä taitoja tarvitaan 2050-luvun työelämässä? Nykypäivän peruskoulutuksen tulee vastata kysymykseen jo tässä ajassa. Nyt peruskouluun lähtevät lapset astuvat vakituiseen työelämään 2030-luvulla ja jatkavat työtä vähintään 2080-luvulle asti. Millaiset eväät annamme heille tulevaisuuden työelämään?

Yrittäjä Emilia Koikkalainen sanoo, että tulevaisuuden työelämässä nähdään suuria muutoksia.

– Teknologiset harppaukset muuttavat tekemistä tavalla, jota emme kenties vielä edes tunnista. Muutoksen ytimessä tulevat olemaan vuorovaikutuksen muutokset, se millä tavoin verkostomainen vuorovaikutus mahdollistuu globaalissa mittakaavassa. Työn ja vapaa-ajan raja-aidat katoavat, kun inhimillisestä luovasta ajattelusta, sosiaalisista taidoista ja luottamuksellisista verkostoista tulee yhä vahvemmin pääomaa työelämän kehittyville markkinoille, Koikkalainen visioi.

Yrittäjämäisestä, omatoimisesta ja vastuuta kantavasta työntekemistä tulee arkipäivää. Työnantajista tulee yhä useammin mahdollistajia ja johtajista valmentajia, jotka tukevat yksilöiden kehittymistä ja kasvua. Haemme merkityksellisyyden kokemuksia työstämme ja edellytämme organisaatioiltamme arvojemme mukaista toimintaa.

– Tulevaisuuden työ näyttäytyy mahdollisuuksien maailmana, Koikkalainen sanoo ja jatkaa: – Millä turvaamme, että kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet menestyä? Tulevaisuuden työelämä haastaa meidät päättäjät ottamaan vastuuta koulutuksen ja opetuksen kehittämisestä, jotta voimme varmistaa mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumisen.

Tällä hallituskaudella otettiin peruskoulussa askel tulevaisuuden suuntaan. Opetussuunnitelma 2016 huomioi entistä vahvemmin työelämän tematiikkaa. Työelämätaidot ja yrittäjyys on yksi seitsemästä laaja-alaisesta aihekokonaisuudesta perusopetuksen opetussuunnitelmassa.

Yrittäjyyskasvatus on yksi keskeinen menestymisen mahdollistaja. Kokemukset yrittäjyyskasvatuksesta ovat positiivisia ja tukevat monenlaisia oppijoita. Nuoret motivoituvat ja oppivat yrittäjyyden kautta. Koulupoissaolot vähenivät, nuorten Vuosi yrittäjänä– ohjelmassa perustama yritys synnytti merkityksellisen tekemisen tunteen. Ohjelman jälkeen nuorten itsensä kokemana päätöksentekokyky, johtajuustaidot, koordinointikyky, esiintymistaidot, aloitekyky ja sinnikkyys olivat merkittävästi korkeammat kuin vertailuryhmällä samassa koulussa.

Alakoulussa Pikku Yrittäjät -toimintamalli innostaa lapsia tekemään omia tuotteitaan ja palveluitaan, sekä tuo leikin lailla yrittäjyystaitoja opetukseen mukaan. Kukin voi löytää oman juttunsa, yhdessä kaverin kanssa tai itsenäisesti. Lapset saavat positiivisia kokemuksia, työntekemisen mallia, oppivat onnistumaan ja kokeilukulttuuri tulee osaksi arkea.

– Meistä kaikista ei tule yrittäjiä, mutta yrittäjämäinen itsensä johtaminen ja muutosvalmius ovat keskeisiä taitoja tulevaisuuden työelämässä. Voimme hankkia – tai paremminkin tulemme hankkimaan erilaisia substanssiosaamisen tietoja yhä pitenevien työurien aikana, mutta taidot oppia hankitaan sekä luottamus omiin kykyihin luodaan jo lapsuuden ja nuoruuden aikana. Vahvistetaan menestymisen mahdollisuuksia kaikille nostamalla yrittäjyyskasvatus framille, Koikkalainen koostaa.

Tulevaisuus tehdään tämän päivän valinnoilla – minkä valinnan sinä teet?

Julkaisun löydät:
https://www.keski-suomenkokoomus.fi/uusi-aalto-2-19/2019/03/02/tervetuloa-tulevaisuuden-tyoelama/

Samoilta sivuilta löydät myös muiden kokoomusehdokkaiden kirjoituksia. Suosittelen tutustumaan!

Tulevaisuus tehdään tänään

Seuraavana kirjoitukseni julkaistiin Suur-Keuruussa 28.3.2019.

Vaalipaneelista toiseen olen törmännyt raikkaisiin tuulahduksiin menneisyydestä. Olen kuunnellut lukuisia puheenvuoroa työstä, työllistämisestä ja koulutuksesta, joissa toistuu sama teema: pysyvyys. Pitää saada ihmisille vakituisia työpaikkoja, pitää perua aktiivimalli, pitää perua koulutusleikkaukset. Kekkosen jälkeen Suomessa ei kuulemma ole johtajia ollutkaan. Tehtyä ei saada tekemättömäksi, eikä menneisyys palaa. Ilmastokeskustelu on sentään asia, jossa aikajänne ulottuu yli vaalikausien. Osaamisesta kohkataan paljon, mutta lähinnä keskitytään suojelemaan nykyrakenteita, turvaamaan pysyvyyttä. Nyt koulunsa aloittaneet lapset käyvät työssä 2070-luvulla – millaisia taitoja me heille opetamme? Miltä näyttää työelämä 2050-luvulla? Pitkät työurat ja puhdas nousujohteisuus samoilla työpaikoilla ovat AY-liikkeiden propagandaa, ihanne menneisyydestä, joka vaatii ravistelua. Edes 1990-luvulla syntyneet eivät halua työuriltaan pysyvyyttä, vaan merkityksellisyyttä, niin minkä ihmeen takia roikumme tässä menneisyyden ihanteessa? Nyt tarvitaan rohkeutta uusiin avauksiin, uusiin kokeiluihin koulutussektorilla, digiloikkaa korkeakoulutukseen ja osaamisen kehittämisen suunnanmuutosta.

Yksi suunnanmuutos voidaan tehdä 2. asteella. Lisätään oppisopimuskoulutusta, joka tapahtuu työpaikoilla. Työpaikoille kehitetään malli työssäoppijoiden valmentajista. Ammatilliset opettajat tukevat työpaikkavalmentajien työtä ja ohjaavat oppilaita. Jatko-opintovalmiuksia varten luodaan teorian siltaopinnot, jotka voidaan suorittaa työuran missä tahansa vaiheessa. Tällöin teoriaa opiskellaan,  kun siihen on sisäistä motivaatiota ja teoriaopinnot ovat jatko-opintoja varten aina ajantasaiset.

Korkeakoulutus voidaan digiajassa tuoda jokaiseen kotiin ja kylään. Korkeakoulut tarvitsevat vahvemmat kannusteet ja rahoitusmallien uudistuksen, jotta täydennyskoulutusmahdollisuudet saadaan maakuntien joka kolkkaan, samalla voidaan kyseenalaista korkeakoulujen keskittämisen tarve ja seiniin sijoittaminen. Tutkintouskovaisuudesta on luovuttava ja osaamisen kehittämiseen löydettävä keinoja. Tulevaisuudessa työn ja opintojen rajapinnat hämärtyvät, kun osaamista päivitetään ja suunnataan joustavasti tarpeen ja intohimojen mukaan.
Muutokseen ei pidä vain sopeutua, vaan siitä on maaseutukunnissa opittava ottamaan kaikki irti! Edessämme on monien mahdollisuuksien tulevaisuus, jos vain siirrämme katseemme peräpeilistä eteenpäin.


Kohtaamisia kävelykadulla

Olipa mielenkiintoinen iltapäivä eilen Jyväskylän kävelykadulla. Erityisesti kaksi kohtaamista jäi mieleen.

Ensimmäisen keskustelun kävin vanhemman herran kanssa, joka tarkasteli kokoomustelttaa kauempaa mietteliäänä. Kävelin hänen luokseen ja tarjosin suklaata ja Terveisiä Keuruulta -flyeriani, vaikka osasin arvata vastauksen. Kohteliaasti lähdin kuitenkin selvittämään, mistä hänen pettymyksensä kokoomuslaiseen politiikkaan kumpuaa. Kävimme monisyisen keskustelun talouspolitiikasta, kokoomuksen puheenjohtajista ja hänen kohtaamisestaan ihmisten kanssa, joihin tehdyt leikkaustoimet ovat osuneet. Olimme samaa mieltä sosiaaliturvan uudistustarpeesta, sillä päätöksenteko ei tällä hetkellä pysty edes tunnistamaan leikkausten seurauksia, niin sirpaleinen on tukijärjestelmämme. Pitkän keskustelun jälkeen herra totesi, että kenties hän voisikin äänestää kokoomusta ja minua, ei vielä näissä vaaleissa, sillä nyt ehdokas oli jo katsottuna. Mutta ehkä seuraavissa, etenkin jos pääsen läpi ja saan kartutettua lisää osaamista. Ymmärrystä minulla hänen mielestään kyllä riittää. Kiitin kohteliaimmin ja toivotimme toisillemme hyvää kevättä.

Toinen kohtaaminen olisi voinut olla äkkiseltään pelottava. Selvästi narkin näköinen, oman ikäiseni mies pyyhälsi levottomasti höpöttäen aivan viereeni ja sopersi ”Nyt jos haluat estää tappoja tapahtumasta, niin juttele mun kanssa hetki.” Minä, kun en vähästä hätkähdä, niin ojensin kaverille koppaa ja sanoin ”Ota suklaata ja kerropa, että mikäpä nyt on vialla.” Terveisiä Keuruulta -kortti toimi jälleen. Meillähän olikin nuoruudesta yhteisiä tuttuja, eläviä ja edesmenneitä. Tämän tarinan siis tunsinkin, vaikka en tätä kaveria suoraan muistanut, vuodet eivät olleet kohdelleet häntä hyvin. Hän muisti minut tai kenties tarkemminkin minut Koikkalaisen kaupan talon tyttärenä.

Hänen tarinansa on se sukupolveni syrjäytyneiden nuorten miesten tyypillinen tarina: YH-äidin poika, tunnistamaton ADHD, tarkkisluokka, leima otsassa ja väärä seura. Pitkät illat ja päihteet. Alkoholista huumeisiin, lopulta amfetamiini on se ainoa aine, jolla pää tuntuu pysyvän kasassa. Toivoa on huonosti näköpiirissä, kun työpaikat eivät ole pysyneet käsissä. Rikoksia ja päihderiippuvuus, joka estää ADHD-lääkityksen (tämä on nyt tarkistamaton fakta, mutta hänen kokemuksensa). Riippuvuustausta oli myös kasvainleikkauksen yhteydessä edessä, oli kuulemma aika kivulias leikkaus ja jälkihoito, kun kipulääkkeet oli pidettävä minimissä. Töitähän hänkin haluaisi, mutta kun kukaan ei palkkaa. Kävimme keskustelun, että kyllä päihteettömyys on se lähtökohta, jos töitä haluaa. En minä lässyttänyt tai taputellut päätä, vaan totesin, että hoitoon on haluttava, jos meinaat saada muutoksen aikaan. Kyllähän hän sen itsekin tiesi. Sanoin, että töitä saa kysellä, kun on halua muuttua.

Siitä meidän on pidettävä huoli, että hoitopaikkoja riittää, kun halua on. Tässä on myös yksi syy, miksi mä en usko siihen oppivelvollisuuden pidentämiseen syrjäytymisen ehkäisemisessä – jos näitä jätkiä ei saada peruskoulussa kiinni, niin sitten ollaan huonossa jamassa. Ei tämäkään kaveri ammattikouluaan olisi käynyt, vaikka pakko olisi ollut.

Ihmiset pitää osata kohdata ihmisinä ja kuunnella tarkalla korvalla.

Video: Särmä valinta.

Viikonloppuna moni halusi tietää miksi lähdin ehdolle, miksi politiikka minua kiinnostaa ja miksi Keski-Suomi on minulle tärkeä. Autoillessa tuli pohdittua asiaa ja tässä tulos:

Maaliskuun viimeisen viikonlopun ajelua vaalikentillä.

Videoleikkauspöydältä, Aleksi Graf, kommentteja:

Materiaalia oli noin tunnin verran, joten ymmärrettävän ja tiiviin kokonaisuuden tekeminen oli mukava pähkinä purtavaksi. Täysi taiteellinen vapaus antoi mahdollisuuden kuvastaa Emman joskus poukkoilevaa ajatuksen juoksua ja monipuolista kiinnostusta maakuntamme asioihin.

Raakavideolla pohdittiin todella kipeitäkin asioita, jotka ovat muovanneet Emmasta nyt näkyvän ja rohkean ehdokkaan. Kiiltokuvia on netti pullollaan. Emma näyttäytyy videolla omana itsenään: rohkea pohdiskelija, sanavalmis ja hakeutuu aina kehittäviin keskusteluihin – myös itsensä kanssa.

Olisin halunnut tuoda vielä enemmän Emman palavaa intohimoa politiikkaan, mutta se voisi tuntua ensikosketuksella omituiselta… joten myöhemmillä videoilla homma syvenee ja avautuu uudella tavalla. Emma on minun valinta. Hän haluaa tehdä töitä Suomelle ja Euroopan yhteistyölle. Trumpiin hän ei luota, joten jenkit eivät valitettavasti pääse osallisiksi Emman erinomaisesta tietotaidosta.

SOTE-palveluiden tasa-arvo edellyttää keskittymistä laatuun hallinnon sijasta

Suur-Keuruussa julkaistiin tänään 25.3.2019 vastineeni Keskustan Pertti Lehtomäen esittelemään maakuntaverolla höystettyyn maakuntamalliin SOTEsta.

On helppo olla Lehtomäen kanssa samaa mieltä SOTE-palveluiden tasa-arvoisesta saatavuudesta. Julkisella palvelutuotannolla kirittäjänä on budjetoidut eurot ja hoitotakuun toteutuminen. Tästä syystä Kokoomus on, Sipilän kaadettua hallituksen MAKU2-lakipaketin mahdottomuuden edessä, keskittymässä palveluiden laadun kehittämiseen. Hoitatakuiden kiristäminen tulee parantamaan palveluiden saatavuutta: hoitoon tulee päästä kuukaudessa, nykyisen 3 kk:n sijaan. Lasten ja nuorten mielenterveyden tarvearviointi tulee tapahtua 2-3 viikossa nykyisen 6 viikon sijaan ja palveluiden pariin on päästävä kuukaudessa (nyt 3 kk).

Kuntaliitto on Kokoomuksen kanssa samoilla linjoilla, kunnissa tiedetään parhaiten, miten palvelut maakunnan sisällä yhteistyössä tulee järjestää. Sosiaalipalvelut pidetään lähellä ihmistä, yhteyttä ja tiedonvaihtoa terveyspalveluiden kanssa kehitetään. Kaikessa hoidossa lähtökohtana pitää olla asiakkaan tarvitsema hoiva, ei desimaali. Keuruullakin lähtökohtana on hoitoisuus henkilöstötarpeen arvioinnissa. Niukat resurssit on osoitettava tarpeen mukaan. Haamuhoitajia tai väärinkäytöksiä ei hyväksytä, valvontaa ja sanktiointia on kiristettävä.

Kehitetään tiedolla johtamista ja yhteistyötä. Leveämmät hartiat rahoituspohjaan tarvitaan, mutta maakuntavero on kallis ja eriarvoisuutta lisäävä ratkaisu. Aluekehityksen skenaariot näyttävät voimakasta alueellista eriytymistä maakuntienkin kesken. Kestävyysvaje rankaisee ikääntyviä maakuntia. Nyt jo nähdään, että tulevaisuudessakin tarvitaan valtiontukia tasaamaan maakuntien eriarvoisuutta, joten nyt ei tarvita uutta veroa, joka vaatii uuden hallintoportaan. Keski-Suomessa on tehty erittäin laadukasta työtä SOTE-valmisteluissa ja tästä meidän on levollista ja hyvä jatkaa. Uudistamista tarvitaan, samoin tarvitaan maakunnan sisäistä solidaarisuutta.

Se, miten Keski-Suomi järjestää SOTE-palvelunsa jääköön meidän keskisuomalaisten päätettäväksi

“Tulevissa eduskuntavaaleissa päätetään myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuudesta. Nyt jos koskaan kannattaa kuunnella tarkalla korvalla puolueiden näkemyksiä – ja äänestää viisaasti.” Täsmällään näin, Pertti, täsmälleen näin. Luotan keskisuomalaisiin, luota sinäkin.




Vaalikonepoimintoja: Pääomaverotus

IS/HS vaalikoneessa esitettiin väite: Pääomaverotusta tulee kiristää.
Olen tästä eri mieltä.
Tässä perusteluni:

Suomessa on pelkästään 270 500 osakeyhtiötä ja n. 250 julkista osakeyhtiötä. Pääomatulojen kireämpi verotus tarkoittaa mm kiristyksiä näiden 270 500 yrittäjän ottaman riskinottokykyyn ja -haluun. Usein unohtuu se tosiasia, että melkoisen moni yrittäjä maksaa osinkotuloistaan ottamaansa henkilökohtaista yrityslainaa.

Meidän tulisi päinvastoin tukea ihmisten halua ottaa riskiä, kasvattaa mahdollisuuksia kansakapitalismiin, toivoen, että lauantain lottorahat sijoitettaisiin paremmin tuottaville osake- ja rahastomarkkinoille. Asuntosijoittajista myös iso osa on tavallisia keskituloisia kansalaisia, jotka ovat hankkineet sijoitusasunnon tulevaisuuden turvaksi. Tiukempi verotus tarkoittaisi myös kaikille heille heikompaa tuottoa ja heikompaa turvaa.

Maa- ja metsätalousyrittäjien asemaa on myös turha heikentää veronkiristyksillä. Keskeistä on myös huomata, ettei pääomatuloa kiristämällä saada kerättyä kassaan merkittäviä summia. Pääomaverotuksen potti myös heiluu suhdannevaihteluiden mukana. Näin ollen, kun olemme suuntaamassa matalasuhdanteeseen, tulisi kaikki voima keskittää yritteliäisyyten kannustamiseen, jotta työpaikat ja työnteon kannustavuudella saadaan pidettyä rattaat pyörimässä.

Tarkastellaan vaikkapa Veronmaksajien käyttämää ennustetta lähivuosista:

BKT laskee, vienti laskee ja yksityiset investoinnit pysyvät erittäin matalalla tasolla. Tässä on vain lisää syitä olla kiristämättä pääomatuloverotusta, me tarvitsemme investointihalua ja -kykyä.

Verotuottojen jakautumista osoittava kuva kertoo hyvin, mistä verotulot kertyvät.


Tuloverojen jakautuminen kuvattuna:

Vasemmistoliiton Li Andersonin Kauppalehdessä (18.3.20109) esittämät verolinjaukset olisivat myrkkyä talouskasvulle ja yrittäjille. Jos yrittäminen ja riskinotto ei ole yrittäjälle palkitsevaa, ei yritys kasva, eikä työllistä.

Mielestäni Kauppakamarinkin käyttämä perusprinsiippi verotuksesta on osuva:

Verotetaan sitä, mitä halutaan vähemmän, enemmän. Sitä, mitä halutaan enemmän, verotetaan vähemmän.

Suomen nainen

Kokoomusnaisten julkaisussa nostin esiin kasvupolkuani vaikuttajana. Järjestöt ovat merkittävä väylä vaikuttaa ja tärkeä osa kansalaisyhteiskuntaa.
(Koko julkaisun löydät täältä.)

Huomaan myös poliittisessa toiminnassa selvästi sen, että tulen vaikuttamistyöhön poliittisen järjestelmän ulkopuolelta. Toki olen tällä hetkellä osa järjestelmää, puolueen jäsen ja paikallisyhdistyksen puheenjohtaja.

Näen kuitenkin selvästi, että toimintamallini ovat vähemmän luutuneita ja mieleltäni olen voimakkaan uudistuhaluinen. Minulla on vahva usko monipuoluejärjestelmään, vaikkakin näen puolueiden uudistumistarpeen. Uudistusta tulee tapahtumaan, joko se tapahtuu puolueista käsin sisältä tai ulkoisen paineen kautta. Itse toivon ja uskon sisäiseen muutokseen ja siksi olenkin valinnut olla tässä pelissä mukana.

Minulle verkostoni ovat luottamuspääomaa. Olen nuorkauppakamari- ja yrittäjyysverkoista vuosien aikana rakentanut itselleni ystäväpiirin, joka toimii luottamuksella ja käy vastavuoroisuudella. Vierastan itse ajatusta, että verkostoja käytetään kertakäyttöisenä kauppatavarana. Tähänkin poliitikassa törmää valitettavasti. Uskon kuitenkin muutokseen ja elän vahvasti arvojeni mukaisesti. Siksi olen myös pyrkimässä vahvemmin mukaan politiikkaan, sillä luotan meidän toisinajattelijoiden raikastavan ja suoraselkäistävän politiikantekoa. Politiikkojen tehtävänä on rakentaa demokratian pelisäännöillä parempaa maailmaa ja siinä rakennustyössä minäkin haluan olla mukana.