Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 25.3.2025. Linkki
Kunnat ovat laajentaneet toimintaansa markkinaehtoisille aloille palveluntuottajiksi, vaikka niiden tehtävänä tulisi olla lakisääteisten palveluiden järjestäminen, ei markkinakilpailu. Tämä on johtanut kilpailuneutraliteettiongelmiin, joissa kuntayhtiöt ovat kasvattaneet markkinaosuuksiaan siirtämällä omistusta vastoin sidosyksikkösääntelyn henkeä ja ilman riskianalyysejä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kuntayhtiöiden ja kuntien edut erkanevat.
Jätetoimiala on esimerkki tästä kehityksestä. Kuntayhtiöt ovat lobanneet onnistuneesti jätehuollon keskittämistä itselleen ja samalla jätteenpoltosta eli energiantuotannosta on tullut keskeinen osa jätejärjestelmää. Tämä on ollut ristiriidassa EU:n jätehierarkian kanssa, jonka mukaan polttoa tulee vähentää. Esimerkiksi Vantaan Energian polttolaitoslaajennus valmistui vuonna 2022, vaikka jo vuosia aiemmin tiedettiin kiertotalouden vähentävän poltettavan jätteen määrää. Nyt laitoksella poltetaan jätettä Italiasta, mikä kasvattaa Suomen päästöjä ja vähentää insentiiviä vähäpäästöisempään energiantuotantoon.
Jätelautakuntien kytkös polttolaitoksiin korostaa ongelmaa. Lautakunnat toimivat viranomaisina, mutta tukevat kuntayhtiöiden (jäteyhtiöt sekä polttolaitokset) intressejä. Lisäksi kunnalliset jäteyhtiöt ovat perustaneet tytäryhtiöitä, jotka kilpailevat markkinoilla hyödyntäen suorahankintoihin oikeutettujen yhtiöiden resursseja. Tämä vääristää kilpailua ja sotkee elinkeinovapauden ilman liiketoimintaan kuuluvaa riskinottoa.
Hallitus aikoo tiukentaa sidosyksikkösääntelyä, mutta kuntayhtiöiden edunvalvonta vastustaa sitä väittäen sen romuttavan palvelut. Todellisuudessa lähtökohtaisesti lakimuutos ei pakota hajottamaan yhtiöitä, vaan ainoastaan edellyttää hankintojen kilpailuttamista. Jos kuntayhtiöt todella ovat tehokkaimpia, miksi ne eivät pärjäisi kilpailutuksissa? Kilpailu varmistaa, että veronmaksajien varoja käytetään järkevästi eikä tarpeettomiin investointeihin.
Jälkikirjoitus: Tämä kooste tekstistä. Jos aihe kiinnostaa sinua enemmän, voit lukea myös pidemmän version täältä.
Onko kiire? Lue tiiviimpi kirjoitukseni asiasta täältä. Kunnat ovat sekoittaneet oman etunsa ja markkinoiden toiminnan. Ne ovat ryhtyneet palvelutuottajiksi aloilla, joilla toimii myös yksityisiä yrityksiä, ottaen samalla tietoisia liiketoimintariskejä. Markkinoilla sääntely-ympäristö tuo toimijoille aina haasteita, nyt kuntien on myös nämä haasteet kohdattava.
Kuntien tulisi keskittyä palveluiden kustannustehokkaaseen järjestämiseen ilman, että ne vääristävät kilpailua tai rikkovat elinkeinovapautta. Terve markkina hyödyttää veronmaksajia.
Kuntayhtiöt ovat laajentaneet toimintaansa aggressiivisesti ja tulkinneet sidosyksikköasemaa vastoin lakien periaatteita. Niiden riskinotto on tapahtunut ilman kattavia analyysejä, mikä on johtanut tilanteeseen, jossa kuntayhtiöiden ja kuntien edut eivät enää kohtaa.
Jätetoimiala esimerkkinä epäonnistumisesta Jätetoimialan sosialisointi on ollut nopeaa ja aggressiivista. Kuntayhtiöt ovat lobanneet voimakkaasti ja saaneet aikaan käytännön, jossa vain kuntayhtiömalli on nähty hyväksyttävänä jätehuollon järjestämisessä. Tämä on johtanut kilpailun kaventumiseen ja markkinoiden sulkeutumiseen.
Jätetoimiala kytkeytyy vahvasti myös energiantuotantoon, sillä kaukolämpöä tuotetaan jätettä polttamalla. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa jätteenpolttoa on käytetty perusteena uusille polttolaitosinvestoinneille, vaikka EU:n jätehierarkia on jo vuodesta 2008 lähtien korostanut, että jätteenpolttoa tulisi vähentää ja kierrätystä lisätä.
Hyvä esimerkki tästä on Vantaan Energian polttolaitoslaajennus, joka valmistui vuonna 2022. Jo investointia suunniteltaessa oli selvää, että poltettavan jätteen määrä on vähenemässä kiertotalouden ja sääntelyn kehittyessä. Tästä huolimatta investointi toteutettiin, ja nyt laitokseen tuodaan jätettä poltettavaksi jopa Italiasta. Tämä lisää Suomen päästöjä ja hidastaa siirtymistä vähäpäästöisempiin energiantuotantomuotoihin.
Jätelautakuntien, kunnallisten jäteyhtiöiden ja jätteenpolttolaitosten kiinteä yhteys on osa ongelmaa. Lautakunnat toimivat viranomaisina, mutta niiden päätökset tukevat usein kuntayhtiöiden intressejä. Kunnalliset jäteyhtiöt ovat myös perustaneet tytäryhtiöitä, jotka kilpailevat markkinoilla, emoyhtiön resurssoimana. Tämä on suoraa kilpailuvääristymää: markkinayhtiöt käyttävät samoja toimitiloja, ympäristölupia ja resursseja kuin sidosyksikkönä toimivat emoyhtiöt. Kuntayhtiöt ovat halunneet laajentaa reviiriään ilman markkinoiden reunaehtoja ja riskinottoa.
Julkisesti omistetut kaukolämpölaitokset voivat hidastaa energiatransitiota. Kuntien on harkittava tarkkaan, millä markkinoilla niiden kannattaa toimia. Tärkeää olisi keskittyä luonnollisten monopolien, kuten vesihuollon ja verkkoyhtiöiden, hallintaan.
Markkinoiden tervehdyttäminen on välttämätöntä Sidosyksikkösääntelyn selkeyttäminen tukee terveiden markkinoiden kehittymistä: jätealalla kiertotaloutta ja päästövähennyksiä. Veronmaksajien ei tule subventoida investointeja, jotka voidaan toteuttaa yksityisellä rahoituksella. Jätetoimiala on hyvä esimerkki siitä, kuinka sääntelyn muutokset on jätetty huomiotta ja markkinoita on pyritty sulkemaan.
Kuntayhtiöt vastustavat hallituksen sääntelysuunnitelmaa pelottelutaktiikalla, mutta lähtökohtaisesi lakimuutos ei romuta toimintaa – se vain pakottaa kilpailuttamaan hankinnat. Jätelainsäädäntöä tarkastellaan parhaillaan. Omistuksen hajautuminen edistää markkinoiden avautumista. Veronmaksajien etu on, että palvelut hankitaan kustannustehokkaasti, eikä yksittäisten yhtiöiden etujen ehdoilla.
Eilen nousi esiin aluevaaliehdokas Karmalan oikeustapaus simputuksesta vuonna 2022 varusmiespalveluksen aikana. Virallisesti kyse on esimiesaseman väärinkäytöstä. Käräjäoikeuskäsittely on ollut eilen 11.3. ja tuomio luetaan maaliskuun 28. päivä.
Oikeuskäsittelyn tiedot tapahtumista ja 8 alokkaan nöyryyttämisestä on karua luettavaa. Toiminta on ollut yksiselitteisesti tuomittavaa. Väärinkäytösten kohteena olevien asianomistajien lukumäärä yllätti minut täysin. Jos tiedot olisivat olleet käytössä ehdokkuutta arvioitaessa, en olisi missään nimessä tukenut ehdokkuutta näihin vaaleihin piirihallituksen jäsenenä. Ja jos Karmala olisi listalle noussut, en olisi itse ollut käytettävissä. Itselleni kokoomuksen arvoista totuudenmukaisuus ja rehellisyys ovat keskeisiä toiminnassa. Näitä olisin toivonut tässäkin tapauksessa noudettavan. Sillä, miten päätöksiä tehdään, on minulle valtava merkitys. Olen erittäin surullinen tapahtuneesta.
Puolustan tasa-arvoa ja tasavertaisuutta ja vallan väärinkäytökset tuleekin tuomita. Toiminta on ollut tuomittavaa ja oman moraalikäsitykseni vastaista.
Kaikki eettiset ohjeistukset perustuvat ensisijaisesti moraalikäsityksiin, eivät rikosoikeudelliseen arviointiin. Oma arvioni tilanteen vakavuudesta perustuu myös tähän. Moraalinen arviointi on viime kädessä aina subjektiivista ja tapauskohtaista. Tässä tapauksessa on minulle kaksi suurta arvoristiriitaa, joita en voi hyväksyä:
1) Syytteissä esitetty väärinkäytösten laajuus on toista kuin mitä piirihallituksen tietoon on saatettu.
2) Teot ovat erittäin moitittavia. Puolustusvoimat on instituutio, jossa tapahtuvat vallan väärinkäytökset ovat aina heilautus puolustusvoimien toiminnan legitiimiydelle. Varusmiespalveluksen on tapahduttava turvallisessa ympäristössä.
Kokoomus itse korostaa vapauden ja vastuun suhdetta: “kun ihminen toteuttaa vapauttaan, hän ottaa vastatakseen samalla valintojensa seuraukset, sekä kielteiset että myönteiset.”
Kuntavaaliehdokas Keuruu ja aluevaaliehdokas Keski-Suomi Emilia Koikkalainen
KSML kirjoitti 19.2. Kolhon koululaisten tilanteesta. Artikkelissa käytiin läpi Keuruun päätöksentekomenettelyä kolholaisten oppilaaksi ottamiseen Haapamäen kouluun ja siitä noussutta kritiikkiä. Tässä taustoitamme päätöksentekoa:
Keuruun kaupunginhallitus käytti otto-oikeutta kasvun- ja hyvinvoinnin lautakunnan päätökseen, jossa lautakunta päätti pohjaesityksen (oppilaspaikan myöntäminen) ohella myöntää oppilaille myös koulukuljetuksen omavastuuosuudella.
Kaupunginhallitukselle lautakunnan päätös oli ongelmallinen. Lautakunnan tulee päätöksissään noudattaa ohjeistuksia sekä valtuuston päättämää budjettia. Lautakunnan päätöksen mukaisen poikkeuksen salliminen olisi rikkonut kuntalaisten yhdenvertaisuutta: Keuruulla koulua käyvät ulkopaikkakuntalaiset sekä Keuruun sisällä toissijaisessa koulussa kulkevat oppilaat maksavat koulukyytinsä itse.
Perusopetuslaissa todetaan koulukuljetuksen olevan maksutonta. Laki tai opetushallinon ohjeet eivät tunne omavastuuosuuksia tai kuljetusavustuksia toissijaisiin kouluihin. Koulukuljetuksen järjestämisestä ulkopaikkakuntalaisille on kaksi vaihtoehtoa: se joko järjestetään kunnan puolesta tai vanhemmat vastaavat kuljetuksesta. Keuruun kasvun- ja hyvinvoinnin lautakunnan kuljetusperiaatteissa todetaan yksiselitteisesti, että ulkopaikkakuntalaisen oppilaan vanhemmat vastaavat kuljetuksen järjestämisestä.
Kuntayhteistyön tärkeys perusopetuksessa korostuu jatkuvasti, niin paikallisesti, Kuntaliiton taholta kuin kuntaministerin suunnalta. Ongelmana on, ettei yhteistyöhön ole kannusteita. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäävät kuntien väliset vapaaehtoiset neuvottelut. Keuruu on tunnustellut Mänttä-Vilppulan kiinnostusta yhteistyöhön syyskaudella 2024. Virallinen neuvottelupyyntö lähetettiin tammikuussa 2025. Mänttä-Vilppula ei tällä hetkellä näe tarpeellisena neuvotella kolholaisten oppilaiden perusopetuksesta tai koulukuljetuksesta aiheutuvien kulujen jakamisesta. Yhteistyötä ei voi tehdä yksipuolisesti, sen varmasti ymmärtävät kaikki. Osaoptimoinnin sijaan tarvitaan molempia hyödyttäviä ratkaisuja.
Väestön väheneminen on seutukuntamme ja koko Suomen yhteinen ongelma. Syntyvyyden raju pudotus näkyy jo päivähoidossa ja alakouluissa. Pahimmassa tapauksessa kunnat eivät selviä tästä haasteesta ilman voimakasta palveluiden keskittämistä, ainakaan ilman yhteistyötä. Tarvitaan yhteinen näkemys palveluiden järjestämisestä alueellisesti, ylikunnallisesti. Tavoitteena on kaikilla kuntalaisten palveleminen parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteistyön syntymiseen kaivataan kipeästi luvattuja porkkanoita ja lainsäädännön kehittymistä.
Juuri, kun luulin, ettei amerikanmeininki voi enää hullummaksi mennä, törmäsin SAVE Actiin, joka on republikaanien lakialoite äänestäjien rekisteröintikäytäntöjen tiukentamisesta.
Aloitteella pyritään estämään maahanmuuttajien rekisteröityminen äänestäjiksi. Se edellyttää, että osavaltiot hyväksyvät ja käsittelevät äänestäjärekisteröintihakemuksia vain, jos hakija toimittaa todisteen kansalaisuudestaan, kuten syntymätodistuksen tai passin. (Lähde: congress.gov)
Mikä tästä tekee hullun? No esimerkiksi se, että nyt osavaltioiden käytännöt voivat johtaa nimensä vaihtaneiden mahdottomuuteen rekisteröityä äänestäjiksi. Heitä ovat muun muassa sukupuolensa vaihtaneet tai avioliitossa puolison nimensä ottaneet.
Kysyin aloitteesta myös ChatGPT:ltä, joka osasi kertoa, että aloitetta kritisoitu esimerkiksi siitä syystä, tutkimusten mukaan jopa 34 % äänestysikäisistä naisista ei välttämättä omaa asiakirjoja, jotka todistavat kansalaisuuden heidän nykyisellä laillisella nimellään, mikä voi johtua esimerkiksi nimenmuutoksista avioliiton myötä.
Puoluepoliittisena toimijana koen tuskaa ja ahdistusta demokratiasta. Välillä tuo maailmantuska johtuu taloudesta, globaaleista trendeistä, vaikuttamisyrityksistä itsenäisten valtioiden vaaleihin ja niin edelleen.
Akuutisti koen tuskaa kuntavaaleista ja ehdokasasettelusta. Suurin tuska liittyy moniäänisyyteen: jotta demokraattinen päätöksenteko on valistunutta, tulee siinä löytyä äänenpainoja mahdollisimman laajasti yhteiskunnasta.Ilman moniäänisyyttä valinnat eivät edusta koko yhteiskuntaa. Puolueiden moninaisuus on yksi osa tätä, mutta vähintään yhtä tärkeää on, että puolueiden sisällä on ehdokkaita eri osaamisalueilta, elämänvaiheista ja sukupuolista. Tällä hetkellä naisten aliedustus valtuustotyössä on erityisen räikeää.
Yleisesti ottaen meillä on myös liian vähän miehiä ehdokkaina.Demokratia kaipaa kaikkinensa lisää äänenvoimakkuutta, jota laaja ehdokasasettelu tuo.
Naisten osallisuuden kehittyminen poliittisessa päätöksenteossa on hidasta, etenkin paikallishallinnon osalta. Keuruulla kehitys on ollut takaperoista: kaudella 2017-2021 naisten osuus valtuutetuista oli 31% (11/35). Kuluvalla kaudella naisten osuus on ollut 26% (8/31), mikä surullisen alhainen arvo.
Kuluvalla kaudella naisten osuus on ollut 26% (8/31), mikä surullisen alhainen arvo.
Demokratia ei voi olla yhden ikäryhmän tai sukupuolen varassa. Alle 30-vuotiaiden edustus on surullisen matala. Tällä valtuustokaudella vain yksi henkilö on aloittanut uransa kuntapäättäjänä alle 30-vuotiaana. Samaan aikaan 50–64-vuotiaiden miesten osuus on 32 % (10/31) ja yli 65-vuotiaiden miesten peräti 35 % (11/31). Aktiivisten senioreiden mukanaolo tuo tarpeellista perspektiiviä päätöksentekoon, mutta jos 68 % valtuutetuista on yli 50-vuotiaita miehiä, moniäänisyys ja osallisuus eivät toteudu parhaalla mahdollisella tavalla.
Niinpä viestini on: tarvitsemme moniäänisyyttä, joten nainen ja nuori kuntalainen, mieti vielä, jospa lähtisit ehdolle. Päätökset tulevaisuudestasi tehdään joka tapauksessa. Vain ehdolle asettumalla voit tulla valituksi. Ja valittuna voit vaikuttaa.
Päätökset tulevaisuudestasi tehdään joka tapauksessa. Vain ehdolle asettumalla voit tulla valituksi. Ja valittuna voit vaikuttaa.
Viime viikko oli rakennettu paikallisdemokratian vahvistamisesta. Maanantaina julkaistiin Keskisuomalaisen haastattelu, jossa kerroin kuntapäättäjän näkymättömämmästä ulottuvuudesta, kansainvälisistä yhteyksistä. Paikallisdemokratia on keskeistä demokraattisissa valtioissa, meillä voidaan vetää yhtäläisyysmerkki paikallishallinnon ja paikallisdemokratian välille. Näin ei suinkaan ole kaikkialla maailmassa ja siitä onkin syytä pitää mekkalaa, positiivisessa hengessä!
Maanantai myös otin loikan Brysseliin, jossa tutustuimme EU Komission alaisuudessa toimivan Paikallispäättäjä-verkoston sekä Team Europe Direct -verkoston kanssa komission toimintaan ja ajankohtaisiin asioihin virkamiesten johdolla. Seminaaripäivä 9-18 piti sisällään mm. puheenvuoroja EU:n toimintalogiikasta, lainvalmistelusta, Ilmastomuutokseen sopeutumisesta, energiapolitiikasta ja maatalouden näkökulmista. Lisäksi tutustuimme Suomen pysyvään EU-edustustoon.
Päivä oli täyttä tykitystä ja erittäin mielenkiintoisia keskusteluja, oli hienoa kuulla ja tutustua verkoston kuntapäättäjäkollegoihin sekä Team Europe Directin asiantuntijoihin!
Keskiviikkkoaamuna olikin aika siirtyä kohti Skotlantia. Skotlannissa minua odotti COSLA Annual Conference (COSLA on Skotlannin paikallisvaltuustojen edunvalvontajärjestö, kuten Kuntaliitto). Olin saanut kutsun tulla puhumaan otsikolla: ”What is Local Governement’s Role in Society – Perspective from Finland”. Otin kutsun vastaan ja täällä sitä ollaan! Keuruu maailmankartalle! Tai ainakin Skotlannin!
COSLAn konfenssi on tarjonnut upean mahdollisuuden keskustella paikallisdemokratian arvosta, toimintavoista ja taloudenkin realiteeteista. Skotti-kollegat ovat olleet erittäin kiinnostuneita kuulemaan suomalaisesta järjestelmästä ja toimintatavoista – ovathan he omaksuneet Suomesta suoraan mm. äitiyspakkauksen, joka on erittäin suosittu täällä. Kotiintuomisina on mm. Porton turistiverokäytänteiden herättämiä ajatuksia, paitsi verosta, myös BI-järjestelmien tuottamasta datasta ja vastuullisesta matkailusta aina naisten kokeman väkivallan ehkäisyyn asti. Kuorrutettuna hajatelmia hyvinvointialueiden demokratian tulevaisuudesta sekä turvesoiden ennallistamisesta.
Lisäksi olen ilokseni havainnut, että kotiseuturakkaus näkyy ja välittyy, saamani palaute puheenvuorostani on ollut positiivista ja ihmiset ovat ihastelleet Keuruuta ja luonnonläheisyyttä! ”Kotipaikkasi vaikuttaa aivan ihastuttavalta paikalta!” No niinpä, minustahan paikka on maailman paras! Esitykseni asiantuntijaosuudesta suomalaista hallinosta sekä normienpurusta vastasi Kuntaliiton Kansainvälisten asioiden päällikkö Laura Parsama, josta olen erittäin kiitollinen! Esityksestä sain myös palautetta, että olin erittäin hauska. Se on mielestäni ihan hyvä saavutus, kun ajatellaan, että esittelin faktoja suomalaisesta kunnallisesta itsehallinnosta ja normienpurusta!
Tilaa on ollut myös hieman syvemmällä keskustelulle mm Skotlannin hallituksen erityisavustajan kanssa. Skotlannin pääministerin John Swinneyn puheen jälkeen, sillä puhe herätti itsessä paljon kysymyksiä, niin valtuustojen vallasta, käytännöistä kuin hallituksen tärkeimmästä tavoitteesta: lapsiköyhyyden vähentämisestä. Keskustelujen jälkeen hyvinvointivaltion palvelut asettuivat jälleen suhteisiinsa. Samoin kuin suomalainen vesihuolto ja keuruulainen vedenlaatu! Skotlannissa kaikesta vesihuollosta vastaa Scottish Water, Skotlannin hallinnon omistama vesiyhtiö. Kehuivat, että on niin hyvää vettä heillä. Hymyilin kohteliaasti. Minustahan vesi maistuu aivan karmealta, aivan kuin uimahallin altaasta joisi. En saa hanavettä alas kuin ruuan kanssa ja kamomillateellä maustettuna. Ikävä on kloorivapaata keuruulaista hanavettä!
Olen ehtinyt myös vaihtaa ajatuksia poliittisista tuulista sekä Skotlannin valtion luonnonvarojen hallinnoinnista Scottish Crown Estaten edustajan kanssa. Keskustelimme myös komission retkellä kuulemistani energiayhteisöistä, lupasin selvittää käytäntöjä lisää ja olemme niistä vielä yhteyksissä!
Eilisillan kruunasi COSLA Awards, jossa palkittiin vaikuttavimmat yhteisöprojektit. Erittäin hienoja projekteja, joista tuli vahvasti mieleen JCI-projektit. Projektit myös havahduttivat julkisiin tehtäviin, suurin osa mainituista projektien innovaatioista on tavanomainen osa suomalaista julkista palvelua ja toimintamalleja.
Kuriositeettina myös mainittakoon, että Skotlannissa odotettu terveen elämän odotusikä on 61-66 vuoden välissä, kun meillä koko Suomen keskiarvo on 70,5 vuotta.
Perjantaiaamupäivä kuluikin pääasiassa poliittisten debattien pyörteissä, kiinnostavaa kuultavaa, toki ymmärrystä hieman haastaa vahvat aksentit ja heikko pohjatieto paikallisesta poliittisesta tilanteesta. Mutta fiksumpana kotiin!
Vielä ennen kotiinlähtöä laskeuduin muutamaksi tunniksi Edinburghiin turistiksi, ennen lauantaiaamun kello kuuden lentoa kohti koti-Suomea. Viikko oli kyllä imenyt mehut muijasta. Kaupunginkiertely oli melkoista päätöksentekokyvytöntä haahuilua.
Kotiin palasin kuitenkin erittäin kiitollisena mahdollisuuksista ja uuden oppimisesta!
Seuraavan hallituksen työpöydälle siirtyy Suomelle elintärkeitä kysymyksiä EU-edunvalvonnassa: Ennallistamisasetus. Keskusta puhuu vahvasti metsien puolesta, mutta istuvassa hallituksessa se on epäonnistunut totaalisesti metsäkysymysten ratkaisujen tarjoamisessa. Seuraavan hallituksen on korjattava tämä edunvalvonnan reikä. Maankäyttösektori ja LULUCF-asetuksen (Land use, land use change and forestry) lopullinen muotoilu tulee määrittämään Suomelle elintärkeää hiilinielu-tulkintaa. Siinä, missä muilla aloilla lasketaan ilmastoa rasittavia päästöjä, on metsäisellä Suomella mahdollisuus kontribuoida positiivisesti EU:n hiilidioksiditasapainoon. LULUCF on sektori, jolla Suomella on mahdollisuus vähentää Suomen yhteenlaskettuja velvoitteita päästöjen alentamiseksi. Suomessa on korjattava valuvika: metsänomistaja omistaa hiilinielun, ei valtio. Hiilitullit. Komissio on tuonut esityksen hiilirajamekanismista, josta puuttuvat mm. jäsenmaakohtaiset arvioinnit. TEM on havainnut, että esitys on rajun puutteellinen ja uhkaa luoda byrokraattisen ikiliikkujan, mutta missä on ennakoiva vaikuttaminen? Hyväkin aie on onnistuttu rakentamaan niin vinoon, että se uhkaa eurooppalaista teollisuutta ilmastoneutraalin kilpailun edistämisen sijaan. Energiatehokkuusdirektiivi. Jo aiemmin edennyt julkisen rakentamisen energiatehokkuusdirektiivi tulee aiheuttamaan valtavia paineita korjausrakentamiseen ja purkamiseen pienille kunnille. Nyt jatkoneuvotteluihin edennyt kotitalouksia koskeva vastaava sääntely puolestaan vaatii erittäin tiukan kannan Suomelta. Valtiontukisääntely. Suunnitelmat valtiontuen lisäyksistä EU:ssa uhkaavat Suomen kilpailukykyä ja kiihdyttävät asetelmia kauppasotaan. Kehitys on pysäytettävä. Pienet ensin -periaate yrityssääntelyssä. Viimeaikaiset suunnitelmat EU-sääntelystä ovat toden totta osoitus epäonnistuneesta periaatteen noudattamisesta. Suomen yrityskanta nojaa vahvasti pienyrittäjyyteen ja siksi Suomen on myös vaadittava komissiolta entistä vahvemmin periaatteen toteutumista vaikuttavuusarvioinneissa.
Mielestäni Suomi ansaitsee painokkaampaa EU-vaikuttamista, parempaa sääntelyä ja pääministeripuolueen, joka osaa EU-politiikan ja haluaa kehittää yrityksille toimintaympäristön, jossa Suomen kilpailukyky kehittyy. Ennen kaikkea Keski-Suomi tarvitsee EU-politiikkaa, jossa metsätalouden erityispiirteet on huomioitu ja kasvukeskusten ulkopuolella kiinteistöjen omistajia suojellaan epärealistisilta tavoitteilta ja tarpeettomilta kustannuksilta.
Maa- ja metsätalouden sääntely ja taloudellinen ohjaus tulee pääasiassa EU:sta. Jäsenmaiden ruuantuotanto etenkin eroaa toisistaan kuitenkin huomattavasti. Kehityskulku on kulkenut kohti keskitetympää tuotantoa ja suurempia tilakokoja. Kuitenkin samaan aikaan myös maataloudessa erilaistuminen ja erikoistuminen on vahvistunut. Maanviljelyä tai maataloutta tehdään myös muun palkkatyön ohella.
Suomalaisen ruokatuotannon ja huoltovarmuudenkin näkökulmasta on tärkeää, että mahdollisuuden maatalouden harjoittamiseen säilyvät ja toiminnan kehittämiseen on järjelliset kannusteet.
Suomi jää kuitenkin EU-vaikuttamisessa jatkuvasti jalkoihin maatalouden erityispiirteiden ymmärtämisessä. Maatalous kaipaa yhä selkeämmin elinkeinoharjoittamisen vapautta ja sääntelyn keventämistä. Tukiehdoista tuntuu katoavan maalaisjärki lopullisesti. Erään isännän sanoin “Jos jotain positiivista hakee, niin tänä vuonna tukipapereiden täyttäminen on helpompaa kuin ensi vuonna”.
Metsäomaisuuden hallintaan kaivataan myös yhä selvemmin keskustelua metsätalouden merkityksestä kansantaloudelle ja kasvollisen metsäomistamisen vastuullisuudesta.
Suomi tarvitsee monipuolisesti yrittäjyyttä, myös maa- ja metsätalousyrittäjyyttä. Suurten ikäpolvien eläköityessä omistajanvaihdokset ovat yhtä ajankohtaisia maa- ja metsätaloudessa kuin muillakin toimialoilla. Keski-Suomen maakunta on pidettävä elinvoimasena laitojaan myöden.
Maa-ja metsätalous ansaitsee parempaa sääntelyä ja pääministeripuolueen, joka osaa EU-politiikan ja haluaa kehittää myös maa- ja metsätaloudelle toimintaympäristön, jossa on paremmat mahdollisuudet uusiin innovaatioihin ja positiiviset kannusteet investointeihin. Kokoomuksen kansanedustajaehdokkaat Emilia Koikkalainen, yrittäjä, Keuruu Matti Vihelä, maanviljelijä ja autonkuljettaja, Äänekoski
Metsien uudistuva vihreä kulta kannattelee Suomen ja Keski-Suomen taloutta. Metsät tuottavat seutukunnillemme vuosittain miljoonia syitä luottaa suomalaiseen omistamiseen. Vuoden 2022 ennakkotiedot kertovat kantorahojen suuruudeksi Keski-Suomessa kokonaisuudessaan 283 miljoonaa euroa.
Metsien arvoketjut ovat kehittäneet Suomeen osaamista, joka vuosikymmenten aikana jalostunut metsäteollisuuden ohella myös uudelle alalla, teknologiateollisuuteen, jossa rakennetaan mm. metsäkoneita ja kehitetään näiden teknologioita. Keski-Suomen vientitulot 5,7 Miljardia pohjaavatkin keskeisesti metsäteollisuuden ja teknologiateollisuuden varaan. Lisäksi näitä tukeva yrittäjyys tuo kansantalouteen lisäeuroja, työtä ja toimeentuloa.
Metsäosaaminen jatkaakin jalostumistaan. Nyt näemme puupohjoisia komposiittejä ja tekstiilikuiduissa puupohjaiset ratkaisuvat odttavat maailmanvalloitustaan. Metsäosaaminen ja siitä kummunnut kehitys houkuttelee Suomeen meidän pienen kansantaloutemme kiivaasti kaipaamia ulkomaisia pääomia. Näemme yhä enemmän ulkomaisia ostajia erityisesti sahateollisuudessa ja tekstiilikuituhankkeissa.
Metsäosaaminen ja metsäteollisuuden tuotteet ovat osa kestävän tulevaisuuden rakentamista. Nämä tuotteet ja ratkaisut virtaavat ulkomaille ollen osan globaaleja ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suomen teollisuudella onkin kokonaisuudessaan maailman kärkiosaamista hallussaan, jolla ratkaistaan teollisuuden vihreää siirtymää.
Kaiken pohjana on vastuullinen suomalainen, ylisukupolvinen metsänomistaminen ja -hoito. Metsänomistamisen ylisukupolvisuus varmistaa, että suhtautuminen metsiin on kunnioittavaa ja ymmärtää omistamisen olevan vain lainaa seuraavalta sukupolvelta. Nykyhallitus ei ole onnistunut EU-edunvalvonnassa, vaan on ajamassa suomalaista metsäpolitiikkaa komission käsiin. Näissä vaaleissa ratkaistaan paitsi linjat metsäpolitiikassa, myös se, millaista metsäosaamista Suomessa jatkossa kehitetään.
